Kolumnit

Vanha Inari oli majavanpyytäjien luvattua maata

Inari oli ennen vanhaan, joskus 1700-luvun puolella, todellinen majavan valtakunta. Koko Kemin Lappi oli majavanpyytäjien luvattua seutua, mutta Inarissa majavaa oli kenties kaikkien eniten. Näin muistuttaa tietokirjailija Esko Vesala kirjassaan Murha majavapurolla - kertomus Inarin ja Kittilän rajaseuduilta 1797 (Väyläkirjat). Kirjan pääteemana on nimismies Johan Andersson Morottajan päätyminen murhan kohteeksi jossakin Inarin, Kittilän ja Sodankylän rajamailla. Kirja kuitenkin kertoo paljon myös muinaisesta majavanpyynnistä. Majava oli erittäin tärkeä riistaeläin ja monien kiistojen kohdekin. Siksipä juuri nimismies Morottaja kohtasikin matkansa pään majavapurolla, kun kaksi Kittilän miestä vei häneltä hengen.

Ei majavanpyynti varmaan mitään helppoa pyyntiä ollut, koska sitä tehtiin vasta myöhään syksyllä, tai melkein alkutalvesta, sen jälkeen, kun linnut ja peurat oli pyydetty. Metsämiehet tiesivät, että Antin päivänä (30.11.) majavan turkki oli tuuheimmillaan ja havukset isoimmillaan.

Majava oli himoittu riistaeläin, suorastaan metsäpurojen kultaa. Sen makoisat lihat inarilaiset pyytäjät söivät itse ja hyvää se kuulemma olikin, kun osa lihoista maistui rasvaiselle kalalle ja selkäpuolen rasvakerros puolestaan näytti ja maistui sian läskiltä.

Majavan liha oli kuitenkin sivutuote. Majavan turkki ja majavan havus, olivat majavassa sitä, mikä teki eläimestä kysyttyä metsäpurojen kultaa. Majavan turkit matkasivat hyvällä hinnalla maailmalle ja samoin tuo mystinen ”havus” eli ”haus”, eli toisin sanoen majavan hajurauhanen, oli kullanarvoista ainetta.

Majavan havus oli lääketieteen ihan oikeasti arvostama aine. Lääkärit hoitivat havuksella mitä erilaisimpia vaivoja. Nykyään tiedetään, että havus sisältää samaa ainetta kuin Aspirin eli asetyylisalisyylihappoa, joten jotain apua sen käytöstä varmasti olikin sairauksien ja kipujen hoidossa.

Majavasaalis oli lapinkylien yhteistä omaisuutta ja alunperin oikeus majavan pyyntiin oli vain lappalaisilla, ei uudisasukkailla. Näistä asioista sitä on varmasti riitoja ja tappeluita sitten riittänytkin.

Majava tapettiin 1800-luvulla Suomesta sukupuuttoon ja jäljettömiin se katosi Inaristakin liiallisen pyynnin vuoksi. Vaikka Vesalan kirjan nimi on ”Murha majavapurolla”, niin ei ole tiedossa mitään määrättyä ja nimettyä puroa, jonka varrella nimismies Morottaja olisi surmattu.

Kirja on hyvä ja jännittäväkin lukupaketti - toki voi viisastella sillä, että majavapuron olisi voinut korvata sanalla majavaoja. Puro-sana ei oikein kuulu Inarin vanhaan sanavarastoon.

Kultalöytöjen ajat olivat vielä tulevaisuudessa, joten majavan haus oli oikeasti kalleinta ainetta mitä Lapin asukas saattoi omin käsin hankkia.