Paikallisuutiset

UK-puisto, Länsi-Euroopan viimeisiä erämaita, sai kansallispuiston arvon vuosikymmenten suunnittelun, keskustelujen ja kädenväännön jälkeen – 40-vuotisjuhla 26. elokuuta

1961 Suomen matkailuyhdistys, Suomen Latu ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyysivät Metsähallitusta jättämään Saariselän hakkaamattomaksi erämaaksi.

Koilliskaira, Länsi-Euroopan viimeisiä erämaita, sai kansallispuiston arvon monen vuosikymmenen suunnittelun, keskustelujen ja kädenväännön jälkeen.

Saariselän alueen sekä Savukosken ja Sallan kuntien pohjoisosien rauhoitusesityksiä oli tehty 1950-luvun lopulta lähtien. Aloitteita tekivät lukuisat yhteisöt ja yksityishenkilöt. Suuren suojelualueen perustaminen ei käynyt kuitenkaan sormia napsauttamalla.

Toiveena hakkaamaton erämaa ja porolaitumet

1961 Suomen matkailuyhdistys, Suomen Latu ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyysivät Metsähallitusta jättämään Saariselän hakkaamattomaksi erämaaksi. Metsäautoteitä oli viitoitettu jo syvälle erämaan sydämeen.

Samana vuonna Ylikemin hoitoalueen aluemetsänhoitaja Väinö Hyhkö ehdotti Itä-Lapin kansallispuiston perustamista. Rajavartiosto puolestaan teki ehdotuksen Nuorttijoen kanjonin säästämiseksi hakkuilta.

1964 Lapin paliskunta pyysi Metsähallitusta rauhoittamaan hakkuilta tärkeän porolaitumensa Suomujoen laakson, vastapainoksi Lokan altaaseen hukkuville ja matkailun pirstomille laitumille.

Lokan ja Porttipahdan alle jäi maata 630 neliökilometriä, joka on noin kymmenen prosenttia Lapin paliskunnan porolaitumista. Altaiden alle jäi lähinnä kesälaitumia. 1966 Lokan tekoaltaan rakentaminen alkoi.

1967 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ehdotti Metsähallitukselle Itä-Lapin kansallispuiston perustamista 5 500 neliökilometrin suuruisena. Siitä oli vielä pitkä matka ”nuijan kopautukseen”.

Laki ja asetus Urho Kekkosen kansallispuistosta astuivat voimaan vapunpäivänä 1983. Pinta-alaksi asettui 2 550 neliökilometriä.

Porojen kotipuisto

Urho Kekkosen kansallispuisto turvaa perinteisen elinkeinon, poronhoidon edellytyksiä. Kansallispuistossa palkii kolmen paliskunnan eli Ivalon, Lapin ja Kemin-Sompion paliskuntien poroja. Voi kuitenkin olla, että kesäretkeilijä ei näe poroja laisinkaan vaelluksensa aikana, sillä Urho Kekkosen kansallispuistossa on erityisesti porojen talvilaitumia.

Kesäksi porot siirtyvät vihreän ravinnon ääreen soille ja jokivarsille.

40-vuotias Urho Kekkosen kansallispuisto on Suomen toiseksi suosituin kansallispuisto. Koilliskaira, Itäkaira on ollut suosittua eräretkeilyaluetta jo 1960-luvulta lähtien. Kansallispuiston perustamisen myötä alueen suosio ja arvo retkikohteena kasvoi.

Vuonna 2022 siellä oli 405 400 käyntiä. Urho Kekkosen kansallispuisto on tärkeä ja merkityksellinen niin monille.

Tervetuloa juhlimaan 40-vuotiasta Urho Kekkosen kansallispuistoa lauantaina 26. elokuuta kello 13-16 Auroratuvalle. Juhla on avoin kaikille.

Kiilopään huipulta koko komeus avautuu

Urho Kekkosen kansallispuiston ensisijainen tehtävä on pohjoisen luonnon suojeleminen. Kiipeä kirkkaalla säällä Kiilopään tai Kaunispään huipulle, niin näet UK-kansallispuiston tyypillisintä maisemaa.

Pyöreälakisten tuntureiden alue jatkuu kauas kohti itää, valtakunnan rajalle ja sen yli yhtäjaksoisena alueena.

Tunturit edustavat pohjoista luontoa parhaimmillaan. Luonto on karua, vähälajista ja herkkää kulumiselle. Tunturin huipulla menestyvät matalat tunturikasvit. Sielikkö koristelee tunturinrinteitä vaaleanpunaisin kukin, uuvana valkoisin.

Ruska-aikaan tuntureiden rinteet hohtavat punaisina siellä, missä riekonmarja kasvaa.

Tunturialuetta halkovat tunturikurut, kirkasvetiset järvet ja joet. Saariselän lähialueella on useita helposti tavoitettavia tunturikuruja kuten esim. Pääsisäiskuru ja Rumakuru. Paratiisikurun ja Pirunportin näkeminen edellyttää aina yli yön kestävää vaellusta.

Marjastus ja sienestys on sallittua myös ihmisille

Vaikeakulkuisia suoalueita löytyy kansallispuiston etelälaidalla. Suolla kasvaa hillaa ja karpaloa, myös juolukkaa. Metsämaastossa kasvavat mustikka ja puolukka.

Hilla kypsyy ensimmäisenä ja siitä alkaa marjastuskausi. Kansallispuistossa marjastus ja sienestys on sallittua myös ihmisille. Poro herkuttelee sienillä. Hyvänä sienisyksynä porot ovat erittäin hyväkuntoisia ja ”pintavia”.

Monille linnuille maistuvat marjat. Ruohokanukka on näyttävä ruskakasvi punaisine marjoineen ja lehtineen. Sen kookkaat marjat maistuvat linnuille, mutta eivät ihmiselle.

Karhu syö marjoja kilokaupalla kerrallaan. Karhulle maistuvat mustikat, puolukat ja hillat. Jos suon mättäiltä löytyy pitkäksi imeskeltyjä hillan jäänteitä, tietää, että karhu on ollut asialla. Karhu valmistautuu talveen keräämällä talvivarastoa turkin alle.