Ihmiset

Tanssikurssilla opitaan uutta ja syvennetään vanhaa

Viikonlopun aamuvarhaisella Ivalon yläasteen urheilusaliin on kokoontunut toistakymmentä ihmistä. Porukkaa on tullut ivalolaisten lisäksi Nuorgamista, Sevettijärveltä, Inarista ja Sodankylästä. Alkamassa on Tanssiseura Heinäkenkien järjestämä tanssikurssi aikuisille.

Heinäkengät on Inarin alueella toimiva tanssiseura. Kimmo Luukkonen on tullut Espoosta asti opettamaan tanssia Ivaloon. Mutta miksi ihmeessä? Eikö lähempänä ole tanssinopettajia?

– Tähän yhdistyy monta asiaa. Käyn samalla reissulla Inarijärvellä kalassa. Ja tämä kesäopetus on enempi just tämmöistä talkootyötä, eikä sellaista kaupallista toimintaa.. Samalla saan mukaani ihanat luontoelämykset. Minun nuoruuden ykkösharrastus oli kalastus ennen tanssia. Pystyn yhdistämään tälle reissulle paljon, Kimmo Luukkonen vastaa.

Kimmo Luukkonen on tuttu kasvo monilta Heinäkenkien järjestämiltä tanssikursseilta - ja leireiltä.

Leikkiä ja roolitusta

Kimmo Luukkonen kävi myös armeijan aikoinaan pohjoisessa. Nimittäin Sodankylässä.

– Ajattelin silloin, että saan ilmaisen Lapin loman ja kävin armeijan sitte täällä pohjoisessa, Luukkonen nauraa.

Sen jälkeen mies kävi Rukin Haminassa. Siellä hän kävi tanssikursseja ja sieltä miehelle tuli tanssiin polte.

– Sen jälkeen menin opiskeluaikoinani Helsingissä tanssikurssille. Olin tosi huono niillä kursseilla. Sitten aloin treenata enemmän ja enemmän. Ja pikkuhiljaa sitten aloin jo ohjata tanssia muille.

Luukkonen on käynyt muutamia ohjaajakursseja. Ja nyt hän on tanssinut 30 vuotta. Paritanssikerhossa hän on ohjannut yli 50 kautta. Eli mies saa suurimman osan elannosta tanssimalla.

Tanssintaitaja on aina pitänyt tanssilajeista, joissa ollaan toista lähellä.

– Jos pari on pelottava, en tykkää tanssia ollenkaan. Pelottava pari on sellainen, joka vaatii liikaa ja katsoo minua niin kuin ei tykkäisi minun ulkonäöstäni.

Tanssiopettajan mukaan tanssissa pitää hymyillä, jolloin tuntee olevansa tervetullut tanssiin.

– Tanssissa pitää olla pienen pieni jännite. Tanssi on leikkiä ja siinä pitää olla roolitus. Joku haluaa hurmata jonkun tanssimalla, joku taas haluaa urheilla niin että kunto paranee tai joku taas haluaa parantaa jotakin.

Kiireetöntä ja rennompaa

Tanssinopettaja Kimmo Luukkonen sanoo, että pohjoisen tanssikurssit ovat enemmän sellaisia perhetapahtumia. Täällä ei tarvitse suorittaa. Luukkonen kuvailee, että pohjoisessa on erilainen tunnelma.

– Jos etelässä on tanssileiri, kaikki on minuutilleen ja tarkalleen suunniteltu. Täällä on taas silleen, että ihmiset menevät kahville ja ne lompsivat tänne 10 minuuttia tai varttitunnin myöhässä, täysin rennon näköisinä eikä kiirettä minnekään. Täällä on kiireetön tunnelma. Itse olen myös huolimaton ihminen, joten on hauskaa joustaa.

Pohjoisessa on myös pienet tanssipiirit ja väkeä on vähemmän.

– Täällä pitää puhaltaa enemmän yhteen hiileen. Täällä ei voi tehdä kurssille monia ryhmiä kykyjen mukaan.

Seuraajat ja viejät

Lavakulttuuri on hiukan hiipumassa, mutta tanssilajitarjontaa on merkittävästi enemmän kuin ennen.

– Kaikkialla Suomessa on sama homma, että viejiä on vähemmän. Pohjoisessa voidaan puhua, että miehet ja naiset tekevät niin ja näin. Etelässä puhutaan viejistä ja seuraajista.

– Jos naiset pystyisivät viemään ja seuraamaan, niin silloin pystyttäisiin tasaamaan parituksia. Ja tansseihin pitäisi saada sekahaku. Yleensä tanssilavoilla on vain nykyäänkin miestenhakua. Mutta mitä tehdä kun miehiä on vähemmän ja miehillä on taipumus hakea tanssimaan tuttuja ja missejä sekä itseään nuorempia.

Inariviikkojen paritanssikurssilla on tänä vuonna tarjolla buggia, salsaa ja hidasta foksia. Anne Siivola ajoi Sodankylästä päästäkseen osallistumaan kahdenpäivän tanssikurssille miehensä kanssa. Hänellä on halu oppia ennen kaikkea hidasta foksia.

– Tulin syventämään tänne omia taitojani. Täällä on hyvä opettaja sekä mukavaa ja samanhenkistä seuraa, Anne sanoo.

Anne Siivola kuuluu Sodankylän Seuratanssijoihin ja Tanssiseura Heinäkenkiin. Hän käy Messulassa lavatansseissa, silloin kun siellä niitä järjestetään.

– Aika vähän on täällä pohjoisessa lavatansseja nykyään. Enempi sitten käyn näillä tanssileireillä, kuten Letkeästi Levillä ja Lumilattareissa Saariselällä.

Siivolan mielestä ravintoloiden tanssilattiat ovat liian pienet.

– Oikeita tanssilavoja on lopetettu ja se on harmillista.