Kulttuuri

Souvarit on liikutellut ihmisten tunteita jo 45 vuotta – ”Kyllä Saariselkä on tärkein”

Ihmiset saavat lohtua siitä, että pääsevät tanssimaan. Elämässä on muutakin kuin telkkarin sotauutiset, sanoo Souvareiden nokkamies Lasse Hoikka.

Souvareiden keikkabussi ravintolan ulkopuolella on jo vuosikymmeniä merkinnyt monille mukavaa tanssi-iltaa.

Souvareiden perustaja ja keulahahmo Lasse Hoikka kerto, että keikkoja niin paljon kuin niitä jaksaisi tehdä, mutta yhtyeen täytyy myös levätä.

– kevät on sitä meidän sesonkia, ja kesä ja tietysti syksykin. Kyllä nämä kaikki ovat sitä meidän sesonkia, hän nauraa.

Souvarit aloittaa keikkailun joka vuosi helmikuussa. Yhtye lomailee tammikuun lisäksi elokuun, joulukuun ja kesäkuun juhannukseen asti.

Kevään viimeinen tunturikeikka oli tänä vuonna Saariselällä 10.4. Tämän jälkeen yhtyeellä riittää esiintymisiä vielä ympäri Suomea ja Itämerta. Tunturissa he ovat viimeisen tiedon mukaan seuraavan kerran syksyllä.

Souvarit on tehnyt liki 60 albumia, äänitteitä on noin 600. Kulta-, platina- ja triplaplatinalevyjä on heille myönnetty kaikkiaan 30. Äänitteitä on myyty yli miljoona.

Pandemia otti osansa myös Souvareiden tienesteistä.

– Viimeinen keikka ennen koronaa oli Saariselällä perjantaina 13.3.2020 ja seuraava keikka olisi ollut Kalajoella. Se peruttiin, ja siitä alkoi pisin ”loma”, mitä tällä bändillä on koskaan ollut: melkein kahdeksan kuukautta.

Lasse Hoikka on sitä mieltä, ettei kolmastoista päivä ja perjantai ollut silloin ihan onnen päivä.

– Eihän tällainen sairaus ja jatkuva varuillaan olo mukavaa ollut, mutta oli siinä hyviäkin puolia. Sai olla lomalla ja mökillä ja tehdä kaikenlaisia muita hommia. Keikoille lähdettiin taas lokakuussa, mutta yleisömääräthän romahtivat huomattavasti, hän muistelee.

Pari–kolmekymmentä vuotta sitten oli puhetta, että meidän pitäisi uudistua ja tehdä muutakin kuin sitä, mitä on aina tehty, mutta en minä lähtenyt sille poppi- ja biitti- linjalle. Me ollaan tehty sinnikkäästi Lappi-lauluja ja hyviä lauluja on löydettykin ja saatu levyttää.

Souvarit tekee vuodessa 80–100 keikkaa. Ennen koronaa he esiintyivät noin 130 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä keikkoja saisi tehdä vuodessa jopa 150, mutta orkesteri on pikkuhiljaa vähentänyt töiden määrää.

Yhtye aloitti viime vuonna 45-vuotisjuhlavuoden kiertueen: kaikkiaan 19 konserttia. Juhlavuosi jatkuu edelleen. Ensimmäinen konsertti oli Utsjoella heinäkuun lopulla.

– Sää näytti hyvin sateiselta, kun aloitettiin Tenojoen varressa, mutta jonkin ajan kuluttua aurinko tuli näkyviin ja paistoi koko konsertin ajan. Ilman aurinkolaseja ei siellä olisi pärjännyt mitenkään.

– Suurin ja erikoisin konsertti meillä tulee olemaan Olavinlinnassa 11.8. Me esitetään siellä kaksi settiä meidän Lappi -musiikkia. On se hienoa nähdä sekin juttu.

Huippuakustisella linnan pihalla järjestetään erilaisia konsertteja kolmen päivän ajan Super Weekend -tapahtumassa. Saman päivän toinen esiintyjä on Katri Helena.

– Pari–kolmekymmentä vuotta sitten oli puhetta, että meidän pitäisi uudistua ja tehdä muutakin kuin sitä, mitä on aina tehty, mutta en minä lähtenyt sille poppi- ja biitti- linjalle. Me ollaan tehty sinnikkäästi Lappi-lauluja ja hyviä lauluja on löydettykin ja saatu levyttää.

– Olen ylpeä siitä, että meillä on ainutlaatuinen genre verrattuna muihin bändeihin, jotka etelässä liikkuvat. Meillä on oma kannattajayleisö, josta 50–60 prosenttia käy Lapissa, ja he haluavat kuulla niitä samoja lauluja myös etelässä.

Souvarit liitetään Saariselkään, jossa he ovat esiintyneet 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Keikkoja on toki muuallakin Lapissa

– Täällä on kylvetty ne musiikilliset siemenet. Me oltiin parhaimpina aikoina kuusi viikkoa Laanihovissa ja Tunturihotellissa, niin että kyllä täältä se on lähtöisin, näistä lauluista ja maisemista. Tietenkin me käytiin muuallakin, mutta kyllä Saariselkä on tärkein. Tämä on sellainen kotitunturi. Täällä on kaikki tuttua ja täältä löytyy sellaista avaruutta, mitä ihminen kaipaa. Täällä on hyvä olla.

Kun ollaan Saariselällä, ensimmäinen biisi on Inarijärvi. Levillä se on Kylmänkukkia ja Ylläksellä Ylläsvalssi. Mennään paikkakunnan mukaan.

Tyypillinen Souvareiden seuraaja on Hoikan mukaan iältään viidenkymmenen ja kahdeksankymmenen välillä. Etelän keikoilla on ollut myös nuorisoa.

– Kuusankoskella Sommeloon mahtuu 400 asiakasta, mutta nyt oli yleisöä niin paljon, että sisäänpääsyä piti rajoittaa, ja nuoret tytöt tulivat toivomaan kappaleita. Me mietittiin, että hetkinen, meillähän saattaa olla edessä vielä yksi nousukausi.

Lauluntekijöistä Hoikka mainitsee Leena ja Leo Siirtolan sekä Seppo Nissilän, jonka kanssa hän on soudellut Inarijärvellä monta kesää. Tällaisista tilanteista syntyi Inarijärvi -valssiin uusi teksti, joka Lasse Hoikan mukaan antaa Topeliuksen synkkää sanoitusta paremmin oikeutta kauniille järvelle.

Myös Pertti Mäenpää ja Kari Kuijala ovat paljon tehneet yhteistyötä Souvareiden kanssa

Suosion saa Hoikan mukaan säilymään sillä, että kunnioittaa yleisöä.

– Vaikka tulee paljon tuttuja, niin homma ei saa nousta hattuun eikä nokka liikaa pystyyn. Se kyllä kostautuu jossakin vaiheessa. Meillä on hyvä bändi, jonka kanssa on helppo olla keikalla.

Illan ohjelmaa ei päätetä etukäteen.

– Kun ollaan Saariselällä, ensimmäinen biisi on Inarijärvi. Levillä se on Kylmänkukkia ja Ylläksellä Ylläsvalssi. Mennään paikkakunnan mukaan.

Uran kohokohtia ovat Hoikan mukaan Kullervo Linna -palkinto ja ensimmäinen kultalevy, molemmat vuodelta 1995. Lappeenrannassa Souvarit ylsi humppaorkesterikisassa toiseksi. Voitto oli ihan hilkulla, mutta yhtye oli muiden rinnalla liian pieni. Souvareita oli siihen aikaan vain kolme: Juha Salmivuori, Lasse Hoikka ja Tapani Peura.

Souvareissa soittaa nykyään rovaniemeläiset Jouni Ruokamo (koskettimet ja laulu), Pauli Ruuskanen (basso ja kitara), Jäälissä asuva Pasi Alakurtti (rummut, laulu) sekä uusimpana tulokkaana outokumpulainen Marko Jolkkonen (hanuri, koskettimet, laulu). Lasse Hoikka jätti rummut jokin aika sitten ja keskittyy nykyään vain laulamiseen.

Yhtyeen kappaleissa kerrotaan rakastumisesta ja rakastamisesta, kaipauksesta, pettymyksistä ja surusta. Kaiken yllä on Lappi ja sen luonto.

– Yleisön suosikkeja ovat Lumiperhonen, Luodut toisilleen, Seitsemän päivää, Kultamaa, Kylmänkukkia. Niitä on niin paljon, Hoikka miettii.

– Tiedän ihmisiä, jotka ovat tavanneet täällä Saariselällä, menneet naimisiinkin ja suhteet jatkuvat edelleen. He ovat olleet innoissaan siitä, että ovat tavanneet täällä meidän tansseissa.

Hän uskoo, että tanssimusiikki pitää pintansa tulevaisuudessakin.

– Ihmiset saavat lohtua siitä, että pääsevät tanssimaan. Elämässä on muutakin kuin telkkarin sotauutiset.

Jos Souvareita ei olisi, Lasse Hoikka olisi nyt eläkkeellä rakennusmiehen töistä, joita hän teki ennen muusikon uraa.

– Kyllä sitä joskus miettii, kun tulee viikon pituiselta rundilta etelästä, on huonosti nukkunut ja väsynyt, että voisi tehdä muutakin, mutta se menee parin hyvin nukutun yön jälkeen ohi.

Hän täyttää 70 vuotta syksyllä 2025. Siihen on suunniteltu 10–15 konsertin sarja. Tanssikeikkoja ei sinä aikana ole tarkoitus tehdä.

– Kunhan pysytään terveinä, siinähän se on. Päivä kerrallaan ja keikka kerrallaan.