Kulttuuri

SAKK:n artesaaniopiskelijat pystyttivät näyttelyn Siidaan – positiivista kihinää ja jännitystä riitti vielä avajaisaamunakin, katso video!

– Ei näyttelyn tekeminen sitä ole, että kahmaistaan koululta matkaan sekalainen kasa uusia töitä, pistetään ne lasivitriiniin rinnakkain, ja lähdetään sitten kahville. Se on pitkä prosessi ennen kuin oppilaat pääsevät tähän konkreettiseen pisteeseen, että töitä edes asetellaan vitriiniin, sanoo SAKK:n korukivi- ja jalometallialan artesaaniopiskelijoiden opettaja Göran Blomster seuratessaan Siida Shopissa näyttelyn valmistumista.

Siida Shopissa vietettiin syyskuun lopulla SAKK:n opiskelijoiden jokavuotisen Siida-projektin avajaisia. Yhteensä seitsemän korukivi- ja jalometallialan artesaaniopiskelijaa oli valmistanut koruja näyttelyä varten. Avajaiset alkoivat suunnitellusti aamulla kello 10, mutta aivan viime minuuteille asti oppilaat näyttelyä rakensivat ja samalla hienosäätivät tuotteiden esillelaittoa.

– Opettajana tiedän, että tämä jokavuotinen Siida-projekti on tärkeä osa opiskelua. Tässä tulee aika laajakantoisesti opintoja muun muassa hinnoittelusta, suunnittelusta, valmistuksesta ja asiakastapaamisista. Opiskelijat näkevät tässä prosessissa, että se ei vielä ihan riitä, että tehdään hieno työ. Tarvitaan markkinointia, etteivät ne hienot työt jää pöytälaatikoihin pyörimään, myhäili Göran Blomster.

Tyytyväisenä näyttelyn viimeistelyä seurasi myös Siida Shopin museokauppavastaava Satu Airola:

– Tämä näyttelyn viimeistely on vain jäävuoren huippu. Opiskelijat kävivät jo toukokuussa kuuntelemassa Siida Shopin alustusta. Kerroimme muun muassa, mitkä ovat meidän tuotekriteerit ja mitä meidän tuotteilta vaaditaan. He saivat sitten kesän mittaan suunnitella ja vähitellen toteuttaakin sitä ideaa, mikä se heidän tuote täällä näyttelyssä tulisi olemaan.

Opiskelijoille Siida on turvallinen kumppani

– Kuukausi sitten kävin kollegani Aikion Taijan kanssa katsomassa opiskelijoiden suunnitelmia koululla ja valkkasimme niistä ne tuotteet, mitkä katsoimme sopiviksi meidän myymälään. Yksi kriteeri oli se, että haimme sellaista, mikä täydentää meidän nykyistä valikoimaa. Ei ollut mieltä hakea sellaisia tuotteita, joita meillä jo on, vaan enemmänkin uniikkeja juttuja. Ja tokihan näyttelyn pitää olla myös sellainen, että se tavara sieltä liikkuu. Sekin on kylmä tosiasia, joka täytyy oppia.

Airolan mukaan näyttely on hyvä esimerkki Siidan ja SAKK:n mutkattomasta yhteistyöstä.

– Kun olen opiskelijoiden kanssa jutellut, niin tiedän, että tämä on heille tosi arvokas kokemus. Täällä näyttelyn rakentamisessa oikein aistii sellaisen opiskelijoiden positiivisen jännityksen ja kihinän. Jonakin päivänä he ovat omillaan ja joutuvat tekemään aivan itse. On miellyttävää saada tukea heitä, nuoria lupauksia, opinnoissaan tämän näyttelyn avulla.

Airolan mukaan Siidalle on tärkeää, että se voi antaa mahdollisuuden tällaisen näyttelyn avulla oman kylän oppilaitokselle ja paikalliselle käsityölle muutenkin.

Elämän paras päätös

Yksi näyttelyä rakentavista artesaaniopiskelijoista oli Kati Puolakangas, joka luonnehti SAKK:iin tuloaan elämänsä parhaaksi päätökseksi.

– Olen Tampereelta lähtöisin ja asunut vähän ympäri Suomea. Viime vuonna tuli sitten muutettua Inariin ja aloitin opinnot SAKK:ssa. Enkä ollut ikinä aikaisemmin Lapissa käynytkään. Mieheni opiskelee SAKK:ssa media-alaa ja minä opiskelen artesaaniksi. En ole katunut, että täällä ollaan, kyllä tämä on ollut minun elämäni paras päätös.

– Mieheni oli Lemmenjoella vaeltamassa äitinsä kanssa puolitoista vuotta sitten. Kun he palasivat Lemmenjoelta, niin mieheni huomasi, että täällähän on Inarissa tuollainen koulukin. Hän innostui vilkaisemaan koulutustarjontaa ja löysi sieltä mediapuolen, jota hän on aikaisemminkin opiskellut.

– Mieheni halusi aloittaa SAKK:ssa mediaopinnot ja niinpä minäkin sitten vähän selasin koulutustarjontaa. Luin artesaanikoulutuksesta ja innostuin siitä. Ajattelin, että minähän vaihdan kokonaan alaa. Olen kaupan alalla ollut töissä yli kymmenen vuotta, eikä se ole ikinä tuntunut omalta.

Puolakangas kertoi, että hän on opiskellut meikkaaja-maskeeraajaksi ja hän on tehnyt keikkaluontoisia luovan alan töitä, mutta nyt Inarissa hänestä tuntuu siltä, että miksipä ei hän voisi tehdä luovaa työtä myös aivan päivätyökseen.

Siida Shopin näyttelyyn Puolakangas toi koruja, joiden inspiraatio tulee luonnosta.

– Vitriinissä on karhukorvakorut ja variksenmarjakorusarja. Kyllä minun aiheet löytyvät hyvin pitkälti Lapin luonnosta, joka on monimuotoinen ja joka vuodenaika erilainen. Variksenmarja tuli korujen aiheeksi sen vuoksi, että se on sellainen vähemmän tunnettu ja aivan suotta vaatimattoman marjan maineessa.

Uima-altaan syvään päähän

Kati Puolakangas muistaa vielä hyvin ensimmäiset viikkonsa SAKK:ssa.

– Onhan se erikoinen tilanne, kun olet tilassa, joka on täynnä tuntemattomia työkoneita ja työkaluja, ja jotakin pitäisi syntyä. Se on kuin tiputtaisi uima-altaaseen uimataidottoman. Siinä on parempi opetella hetkessä uimaan, vitsailee Puolakangas opintojensa alkuajoista.

– Ekan vuoden aikana oppii kuitenkin jo tosi paljon. Aika paljon sitä oppia tulee myös virheiden kautta. Samalla kun kehittyy, niin saa pitkäjänteisyyttä omaan tekemiseensä, eikä hätiköi.

Puolakangas antaa kiitosta SAKK:n hyvälle yhteishengelle ja toisille artesaaniopiskelijoille:

– Me autamme toinen toisiamme. Jos joku meinaa tehdä virheen, niin kaveri tulee ja sanoo, että tee tuo homma vähän toisin. Ja opettajat ovat mahtavia, Göran Blomster ja Pasi Jaakonaho ovat molemmat taitavia ja täydentävät toisiaan omanlaisilla vinkeillään. Upea opettaja oli myös Harri Krogerus, joka meitä opetti viime talvena.

– Se on juuri hienoa, kun on myös erilaisia opettajia. Opiskelija oppii, että ei ole vain yhtä tapaa tehdä asioita ja hän omaksuu sen opin, mikä on itselle paras. Sekin täytyy sanoa, että meidän luokalla on seitsemän ihmistä ja kaikki pelkkiä naisia. On siinä opettajilla varmasti ollut hermoissa pitämistä, hän naurahtaa.

Kiitosta keittiön väelle

– SAKK:ssa on muuten aivan mahtavaa ruokaa. Olin ihan järkyttynyt, kun näin, kuinka hyvää kouluruoka voi olla. Ei missään muussa valtion koulussa saa yhtä hyvää ruokaa. Meillähän on useita kertoja kuukaudessa poroa. Välillä syödään ahventa ja siikaa eri muodoissaan. Keittiön väki tekee meille joululounaan, jossa on kalaa kymmenellä tavalla, kiittelee Kati Puolakangas.

– Muissa opinahjoissa voi olla vaikea kuvitella, kuinka hyvää ruokaa meillä täällä on. Kun syö maistuvia poronverimakkaroita, eikä mitään kumiperunoita, niin se on yksi osa tätä mahtavaa SAKK:n henkeä, hän lisäsi.

Puolakangas on artesaaniopintojen ohessa ehtinyt opiskella myös saamen kieltä.

– Inarin alue ja Saamen maailma avautuu ihan eri tavalla, kun osaa edes vähän kieltä. Olen oppinut täällä senkin, että saamelaisten joulupuu on yleensä mänty, koska kuusia ei ole. Mänty kuulosti ensin niin tavattoman karulta, mutta kyllähän sen ymmärtää, kun tietää, ettei kuusia niin vain löydy. Nämä ovat pieniä asioita, mutta kaikki mielenkiintoisia ja uusia asioita minulle.

Puolakangas on perustamassa omaa toiminimeä ja haaveena on saada oma korupaja pystyyn.

– Inariin minä jään. Jos matka täältä johonkin jatkuisi, niin korkeintaan sitten pohjoiseen, hän vakuutti.

Katso millaisia koruja Kati Puolakangas toi näyttelyyn:

Video: Ville Vaarala

Yhtä aikaa lukio ja SAKK

Omia korujaan näyttelyyn toi myös inarilainen artesaaniopiskelija Johanna Kumpuniemi.

– Minähän opiskelen samaan aikaan SAKK:ssa ja lukiossa. Nyt alkoi kolmas vuosi lukiossa. Kun tulee lukiolta takaisin SAKK:iin, niin hetken tuntuu, että osaako enää pitää työkaluja käsissäkään tai vaikka juottaa, mutta kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan, hymyili Kumpuniemi.

– SAKK on huippukoulu ja täällä on tarvittaessa joustoakin. Aikapaineet ei ole niin kovia kuin lukiossa. Ruokakin on tosi hyvää. Kyllä minä syön myös lukiossa. Eihän se ruoka aina ole niin maistuvaa, mutta se on ilmaista ja minä haluan kuitenkin syödä. SAKK:n ruoka on suoraan sanottuna aivan toisenlaista, se on maistuvaa, hän sanoi.

Myös Kumpuniemi kiitteli SAKK:n henkeä.

– Me ollaan oltu vähän paiseissa tästä näyttelystä, mutta me aina lohdutamme ja kannustamme toisiamme ja niin teimme nytkin ja näyttely saatiin valmiiksi. Eikä kenenkään meistä tarvitse jännittää toisiamme.

Kumpuniemi teki helmikorvakoruja jo pienenä tyttönä, joten hänelle oli luontevaa lähteä SAKK:iin artesaaniopintoihin.

– Olen yrittänyt tuoda tänne näyttelyyn töitä, jotka ovat omaleimaisia, ei sellaisia, mitä netistä voi nähdä. Halusin tehdä ja maalata myös nämä korurasiat, jotta työt erottuisivat silläkin tavalla joukosta.

Kumpuniemi ei ole ehdoton siinä, että hänen pitäisi heti valmistumisen jälkeen laittaa oma paja pystyyn:

– Ehkä joskus kymmenen vuoden päästä voisi olla oma paja, jossa tekisin koruja, maalauksia ja kaikkea muuta taiteellista. Ammattitaito ja artesaanin tutkinto eivät mihinkään katoa vaikka tekisi sitä ennen muutakin.

Kumpuniemi sanoi, että välillä tuntuu raskaalta käydä kahta opinahjoa yhtä aikaa, mutta onneksi molemmat ovat täysin erilaisia, joten se tuo vaihtelua.

– Mietin jo ysiluokalla, että kävisin molempia kouluja yhtä aikaa. Päätin jo silloin, että jos käy liian raskaaksi, niin sitten lopetan toisen koulun. En vain enää muista, kumpi koulu se olisi ollut. Motivaatiota on onneksi riittänyt niin lukiossa kuin SAKK:ssakin.