Urheilu

Pitkäperjantaita vietettiin perinteisen hiihtojuhlan merkeissä – Vaskoolihiihdon juhlavuosi toi viivalle muun muassa muusikon ja huippusuunnistajan

Hiihtäjämäärä pienentyi viime vuodesta. Se ei kuitenkaan näkynyt retroasukilpailun piristämän tapahtuman tunnelmassa.

Katso video Vaskoolihiihdosta:

Urheilujuhlan tuntu oli vahvasti läsnä, kun hiihtäjät suuntasivat ladulle historian 40. Vaskoolihiihdossa.

Saariselän perinteikkään pitkäperjantain hiihtotapahtuman lähtöpaikalla kuultiin yllätysnumero, joka yllätti sen esittäjänkin. Illalla Tunturikappelissa konsertoiva Petri Laaksonen asteli ennen starttiaan lavalle ja kajautti komeasti tunnetuimman kappaleensa Täällä Pohjantähden alla.

Hetkeä myöhemmin Laaksonen suuntasi ladulle 30 kilometrin perinteisen taipaleelle.

– Tämä on nyt kolmas kerta peräkkäin Vaskoolihiihdossa. Kolme vuotta sitten keksin, että jos kerran olen aina pääsiäisenä täällä ja käyn hiihtämässä, miksen osallistuisi tähän. Kaksi vuotta sitten hiihdin pertsaa ja viime vuonna vapaata. Siitä viisastuneena nyt mennään taas perinteisellä, Laaksonen naurahti viitaten viime vuonna mehut vieneisiin raskaisiin olosuhteisiin.

Artisti kertoi lähtevänsä kilpailemaan itseään vastaan. Sijoitus on aiemmin ollut puolivälin paremmalla puolella, joten aivan retkivauhtia ei mennä.

– Ei kannata lähteä paukusta täysiä matkaan, että lopussakin riittää voimia. Täällä on aina tunnelmaa ja maalissa on hyvä olo.

Pitääkö ladulla säästellä illan konserttia varten?

– Ei säästellä! Kyllä iltapäivän aikana ehtii palautua, muusikko tietää.

Juhlavuotta värittämään järjestäjät olivat kehitelleen retroasukilpailun, joka ei kuitenkaan saanut valtaisaa suosiota.

Muutamia retroasuja viivalla toki näkyi, muun muassa pihtiputaalaisen Mika Paanasen päällä. Hän oli sonnustautunut näkyvästi neonvihreään Vuokatin urheilulukion aikaiseen pukuun.

– Tämä oli jäänyt kaappiin. Joskus tällainen oli muotia, ja kai kohta taas uudestaan. Käärijähän se teki nämä värit tunnetuksi, Paananen heitti.

Hiihtoliiton maastohiihdon johtoryhmään kuuluva Paananen on osallistunut Vaskoolihiihtoon useana vuonna. Tällä kertaa viivalla oli koko perhe: tytär 30 kilometrillä, poika Paanasen kanssa 15 kilometrin vapaalla ja puoliso 15 kilometrin perinteisellä.

– Retkeilemään lähdetään, ei liian lujaa. Tavoite on hiihtää reitti läpi, Paananen ennakoi.

No, retkeily on tietysti suhteellinen käsite ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Paanasen ”retkeily” johti 15 kilometrin vapaan kuudenteen sijaan tunnin ja viiden minuutin loppuajalla.

Hiihtäjien tarkkaa lukumäärää ei vielä tapahtuman kesken ollessa tiedetty, mutta arviot pyörivät noin 250:n tuntumassa.

Viime vuonna osallistujia oli hiukan alle 300, joten mikäli alustava tieto osoittautuisi paikkansapitäväksi, laskua tulisi noin 50 hiihtäjän verran. Huippuvuosina Vaskoolihiihto keräsi viivalle jopa 600 hiihtäjää.

Vaskoolihiihto sai alkunsa vuonna 1983 tarpeesta pelastaa Lapin Susien talous. Viisi vuotta aiemmin oli rakennettu Ivaloon urheilutalo, jonka ylläpitokustannukset uhkasivat viedä seuran konkurssiin.

Se onnistui, kiitos muutaman valtakunnallisen päättäjän Harri Holkerista lähtien. Vielä tänäkin päivänä Vaskoolihiihto turvaa Lapin Susien talouden ja mahdollistaa seuran laaja-alaisen toiminnan. Talkooporukassa nähtiin laajasti seuratoimijoita ja junioriurheilijoita.

Kilpailunjohtaja Mirja Törmänen kertoi, että juhlavuoden tapahtuman järjestäminen onnistui yllättävänkin sujuvasti ja talkoolaisia löytyi mukaan riittävästi. Lapin Susilta tapahtuman järjestäminen on aina useamman kuukauden urakka.

Yksi Vaskoolihiihdon perinne on maalialueella tarjoiltava poronlihakeitto. Talkoolaisina häärineille Ulla Keskitalolle ja Sanna Kiviniemelle kisapäivä oli pitkä, kun tarjottavia sai alkaa laittaa valmiiksi jo aamuvarhain.

– Keitto on aina kehuttu, ja hyvää se on nytkin. Sen verran piti maistaa, he raportoivat.

Keskitalo ja Kiviniemi olivat samassa tehtävässä myös viime vuonna, joten homma sujui rutiinilla.

– 30 vuotta on meidän perheestä lähdetty pitkäperjantaina tänne talkoilemaan, Keskitalo mainitsi.

Paikallisen seuran Inarin Yrityksen värejä ladulla näkyi mukavasti nuorten SM-menestyjä Turo Tervosta lähtien. Yrityksen asua kantoi myös Rovaniemellä nykyisin asuva Irina Nousiainen.

Hän selätti kolmekymppiä vapaalla reilussa kahdessa tunnissa.

– Raskasta, tosi raskasta. Suksien kanssa on ollut haasteita enkä ole hiihtänyt kilpaa kahteen vuoteen. Suksi ei meinannut liikkua mihinkään, mutta ihanaa oli kuitenkin, Nousiainen puhalteli.

Kuntoileva perheenäiti nautti reissusta Saariselälle, sillä hän pääsi yksin liikenteeseen. Vaskoolihiihdoissa hän on tavannut hiihtää 60 kilometriä, mutta koska hiihtokilometrejä ei tänä talvena ollut alla ”tonniakaan”, valinta oli lyhyempi matka.

– Tämä on kiva tapahtuma ja täällä on hyvä reitti. Toivottavasti ensi vuonna pääsee viettämään täällä koko pääsiäisen perheen kanssa, Nousiainen suunnitteli.

Vaskoolihiihdon hienoudeksi on monessa yhteydessä mainittu juuri valinnan vapaus: hiihtäjä voi lähteä kilpailumielellä tavoittelemaan mahdollisimman kovaa aikaa tai sitten retkihiihtämään omaa rauhallista tahtia vaikkapa kaveriporukan kanssa.

Pitkälle 60 kilometrin matkalle startanneet olivat järjestäen kuvakuntoista väkeä.

Kova urheilija on ainakin entinen maajoukkuesuunnistaja ja suunnistusmaajoukkueen aiempi päävalmentaja Fredric Portin, joka oli Vaskoolihiihdossa mukana ensimmäistä kertaa.

– Saariselällä ylipäätään en ole käynyt ehkä 20 vuoteen. Nyt satuimme olemaan perheen kanssa täällä, joten leikkimielellä lähdin mukaan. Mutta totta kai, aina kun numerolappu laitetaan rintaan, tuo se tunnetta, kokenut arvokisakävijä Portin jutteli ennen starttia.

Hiihtoa Pietarsaaren liikunta- ja hyvinvointipäällikkönä nykyään työskentelevä Portin kertoo harrastavansa muiden lajien ohessa. Tavoitteena on pysyä kunnossa, jotta voi yhä ”hiukan” suunnistaa. Vaskoolihiihdossa valinta oli 60 kilometriä perinteisellä.

– Koko rahalla, kun kerran lähdetään. Tavoitteita ei ole, hiihdetään reipas pitkä lenkki. Tuli ihana ilma, joten kiva päivä on tulossa. Ja tämän jälkeen saa herkutella loppupääsiäisen, Portin virnisti.

Laskeneista osallistujamääristä huolimatta on selvää, että Vaskoolihiihtoperinne jatkuu tulevaisuudessakin.

Yksi perinne sen sijaan on vaarassa katketa. Vaskoolihiihdon palkintona on luonnollisesti jaettu vaskooleja, mutta niiden valmistus uhkaa loppua ainakin niiden toimijoiden osalta, joilta Lapin Sudet on palkintovaskoolit tilannut.

Mikäli uusia tekijöitä ei löydy, seurassa joudutaan miettimään, millä Vaskoolihiihdon menestyjä tulevina vuosina palkitaan.