Ihmiset

Petri on kolmannen polven matkailumies

Petri Saastamoinen on ehtinyt Inarin matkailupalveluiden maailmassa moneksi. Ensin hän tuotti palvelupaketteja yritysasiakkaille isänsä perustaman yrityksen kautta, sittemmin hän ehti olla seitsemän vuotta Saariselän Tunturihotellin myyntipäällikkönä. Tuosta ajasta lähes puolet kului ajamalla autolla Saariselän ja Inarin kirkonkylän väliä.

Hän siirtyi Menesjärven Korpikartanon esimieheksi hoidellen ohessa myös keittiö- ja opashommia. Nyt hän on päätynyt Inarin VisitInarin palvelukseen myynnin edistäjänä ja suunnittelijana. Petrin mukaan Inari-Utsjoen matkailussa onkin nyt selvästi havaittavissa toiminnan leviäminen Saariselältä syrjäisempiin, rauhallisempiin ja pienempiin kohteisiin.

-Tällä hetkellä mietin, miten matkailupalveluita voisi tuottaa tehokkaammin ja laadukkaammin ja mihin jatkossa kannattaa keskittyä. Tämä on mielenkiintoine työ, eipä juuri yhtään samanlaista päivää ole. Pomoni Lappalaisen Tapanin tunnen jo Saariselän ajoilta, hänestä pursuaa perusrehellisyys ja rauhallisuus. Porukka on kompakti, ja persoonaeroista huolimatta on semmoinen perheyrityksen tuntu.

Ajatuksia matkailun kehittämisestä

-Jokaista vierailijaa tulee käsitellä kunnioituksella. Me emme tiedä hänen taustojaan, köyhältäkin näyttävä voi olla merkittävä, utelias ja tavoitehakuinen. Meidän matkailupalvelijoiden tulee jättää positiivinen kuva alueesta ja sen palveluista, muistuttaa Petri.

Hänen mukaansa pohjoisen matkailun maine ja jopa luonto voivat pilaantua vääränlaisella kasvulla. Kasvun rajat, kysyntä ja tarjonta on kohdattava, etenkin isommissa keskuksissa. - Nyt näyttää, että kesä- ja elämysmatkailu kehittyvät luonnon havainnoimisen suuntaan. Samalla motivaatio liikkua moottoreilla on nykyään enemmän kytkennässä johonkin muuhun aktiviteettiin kuten esimerkiksi pilkkimiseen, havainnoi Petri. - Muutokset ovat olleet niin nopeita, että matkailututkimuksetkin ovat jo ilmestyessään vanhanaikaisia.

-Valtaosa matkailijoistamme tulee nykyään ulkomailta ja että kotimaisetkin matkailijat ovat kiihtyvällä tahdilla kadottamassa päivittäistä kosketusta luontoon. Matkailijalle on tärkeätä myös turvallisuudentunne. Ihmisillä on myös erilainen normitus sille mikä on erämaata, joillekin riittää se, että Inarin kirkenkylässä kääntää selkänsä kylälle ja tuijottaa järvelle päin.

Petri panostaisi Inarissa sisäiseen liikenteeseen. Nyt on ongelmana miten matkailija pääsee päiväseltään liikkumaan Vuotso-Inari-Utsjoki-alueen sisällä ilman omaa autoa.

Matkailun valttikortit?

Petri Saastamoisen mukaan matkailun pohja perustuu luontoon, paikallisuuteen ja kulttuuriin, mieluummin yhdessä palvelussa. - Luontokohteen olisi hyvä olla mahdollisimman alkuperäistä. Itseänikin pistää silmään huonosti toteutetut metsänhakkuut. Mieluummin pitäisi tarjota aina mahdollisimman koskematonta metsää ja luontoa matkailijoille. Paikallisuus puolestaan on sitä, että avataan muille tätä meidän normaalia arkea. Se on sitä, että lapset menevät talvella potkukelkalla kouluun, se on muille eksotiikkaa.

Petrin mukaan syy matkustamiseen on uuden oppiminen. Pohjoisessa voi oppia paikallista elämäntapaa, ja se on elämys muille. Paikallisuus, aitous ja luonnonläheisyys ovat kasvavia vetovoimatekijöitä, mutta nimenomaan aidoissa elävissä kylissä.

-Saamelaiskulttuuri on edelleen vahva, elinvoimainen ja eksoottinen, mutta yhtä lailla kullankaivuu ja siihen liittyvä kulttuuri. Kulttuurin tulee olla aitoa, se ei saa olla päälleliimattua tai esitettyä.

Petri korostaa kansallispuistojen olevan tärkeitä vetovoimatekijöitä, mutta ne tuovat myös haasteita kielloillaan. - Yhteensovitetut palvelut ja hyväkuntoiset reitit ovat puistojenkin a ja o. Tärkeätä on opastaa mikä on meillä maan tapa. Vesijetit eivät kuulu tänne.

Matkailijat ovat erilaisia, yksi hakee tekemisen, toinen tarkkailijan, kolmas rauhoittumisen kautta omia elämyksiään. - Itse haluaisin avata tätä paikallista elämää arjen iloineen ja kertomuksineen. Käydä aistimassa luontoa, käydä tulistelemassa jossakin. Nuotiolla on kuitenkin tarjottava tilaa ja aikaa tuijotella tulta, kokea olemisen rauhaa ja antaa tarinoiden tulla.

Petrin mielestä huippuhieno hotelli ei riitä matkailun vetovoimaksi, kukaan ei tule tänne pelkästään sen vuoksi. - Se voi toki vahvistaa matkailuelämystä, mutta todelliset vahvuudet ovat aina seinien ulkopuolella.

Omia mieltymyksiä

Petrin isoisä oli Suomen Ladun toiminnanjohtaja ja perustamassa aikoinaan Kiilopään tunturikeskusta. Sitä kautta myös Petrin isä sai kipinän tänne. - Heitä minun on syvästi kiittäminen että alalle päädyin, myös soittaminen ja vietti esiintymiseen on periytynyt sieltä.

Petrille riekonpyynti on ollut iso osa elämää, ja hän käyttää siihen vapaa-ajastaan paljon. - Kuluneena syksynä totesin, että metsästysmatkailu tulee olla ohjattua riekkokannan ollessa näin huono. Vastuullinen opas voi opettaa että vaikka saalista ei tulekaan, niin itse retki voi olla hieno. Ja jos tilanne ei muutu, niin rauhoittaisin riekon joksikin aikaa kokonaan.

Se mitä Petri puolestaan ajattelee paikallisten virtavesikalastajien lupien katoamisesta ei kestäisi painovapauslakia. - Siinä on päässyt tapahtumaan käsittämätön vääryys.

- Ja kannattaa muistaa, että vanhaa reppuretkeilyäkin pitää arvostaa, eikä pidä väheksyä sitä että retkeilijä majoittuu telttaan eikä hotelliin. Hekin saavat tänne kipinän, ja pitävät yllä tämän alueen mainetta. Ei ole tärkeätä kuka korjaa potin. Tärkeintä on yhteistyö, jonka avulla koko alueen toimijat ja asukkaat hyötyvät, naulaa Petri Saastamoinen lopuksi.