Urheilu

Perhokalastuksen SM-mitali Inariin – ”Inarissa on liian hyvät kalavedet tälle lajille”

Iijoella, Taivalkoskella kalastettiin viikonloppuna perhokalastuksen naisten SM-kilpailut.

Mukana oli kaksi inarilaisedustajaa, joista Anna Virolainen-Hynnä sijoittui hienosti hopealle ja nappasi itselleen ensimmäisen perhokalastuksen SM-mitalin.

Toinen inarilainen Aino Hynnä sijoittui kilpailussa neljänneksi. Hänelle Taivalkosken SM-kilpailut olivat jo yhdennettoista laatuaan.

Kisakaloina olivat harjus ja siika, mutta kilpailussa saatiin saaliiksi vain harjusta. Iijoella kalastettiin kuusi 75 minuutin jaksoa, ja kilpailu käytiin kahdessa ryhmässä.

Tuore SM-hopeamitalisti Anna Virolainen-Hynnä on harrastanut kalastusta vasta vajaa 10 vuotta, ensin virvelillä ja vasta myöhemmin perholla. Tänä kesänä virveli jäi kokonaan pois käytöstä, ja se näkyi heti kalastajan otteissa.

Kilpakalastuksen pariin Anna on alkanut vasta viime vuosien aikana. Vaikka nainen on kalastajana suhteellisen tuore tapaus, oli hän toukokuussa mukana Suomen naisten perhokalastuksen MM-joukkueessa Tšekeissä.

Inarissa on ”liian hyvät kalavedet”

Neljänneksi SM-kisoissa sijoittunut Aino Hynnä on asunut Inarissa nyt neljän vuoden ajan, ja kehuu uuden kotikuntansa kalavesiä Suomen parhaiksi.

– Juutuajoki on Suomen paras jokikohde perhokalastusta silmällä pitäen. Toki tämä on vain minun mielipiteeni, ja mielipideasioista voi aina kiistellä, Aino naurahtaa.

Virtavesien kalastus on jo tältä vuodelta taputeltu, mutta innokas perhokalastaja jatkaa avovesikauttaan vielä pitkälle syksyyn.

– Nyt lähdetään koluamaan näitä Inarin lukuisia järviä. Pääsääntöisesti kalastamme Annan kanssa järvillä veneestä, mutta ei kellurengaskaan ole meille tuntematon apuväline.

Järvikalastuksessa kohdekalat ovat siika ja harjus, mutta perhon päähän saattaa osua myös sattumataimen. Ainon mukaan myös ahven ja hauki ottavat napaksti perhoon, mutta he keskittyvät mieluummin siian ja harjuksen pyyntiin, sillä ne ovat luultavasti kohdekaloja Norjan maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2026.

Ensi vuoden naisten perhokalastuksen MM-kisat käydään Yhdysvalloissa. Aino kurkistaa rahapussinsa pohjalle ja toteaa itkuisena, että he taitavat Annan kanssa jättää nuo kisat välistä, ja suunnata katseet suosiolla Norjan kilpailuihin, jotka järjestetään sitä seuraavana vuonna.

Aino ja Anna kalastavat järvillä myös sen vuoksi, että se on hyvää treeniä kansainvälisiin kilpailuihin, joissa kalastajan täytyy olla monipuolinen. Kisat käydään viidessä jaksossa, joista kolme kalastetaan virtavesissä ja kaksi järvikohteilla.

– Kun 40 prosenttia kilpailusta on seisovan veden kalastusta, niin sitä seikkaa ei voi jättää huomioimatta, kun treenaa ja kalastaa täällä kotipuolessa.

Vaikka perhokalastajille löytyy Inarista toinen toistaan parempia kalavesiä, niin siinä piilee Ainon mukaan myös ongelma.

– Jos hallitsee harjuksen kalastuksen Juutualla, niin kala on kiinni vähintään kolmannella heitolla, jos ei jopa ensimmäisellä. Harjuksen kalatiheys on Juutualla niin suuri, että se ei ole treenimielessä hyvä kohde kisakalastajalle. En minä ole missään törmännyt sellaiseen kisajokeen, jossa olisi yhtä hyvin harreja entä tällä meidän kotijoella.

– Kilpailuissa jokikohteet eivät ole aivan yhtä kalaisia, entä nämä meidän mahtavat kalavetemme. Ja sen lisäksi kisoissa joutuu kalastamaan joitain kalapaikkoja muiden kalastajien jälkeen, ja silloinhan siinä sitä purevaa kalaa ei välttämättä ole liiaksi asti. Sen vuoksi voikin näin puoliksi vitsillä sanoa, että olisi hyvä jos täällä joutuisi oikein yrittämällä yrittää, että harjus tarraisi perhoon.

Myös kyttyrälohen kalastus on Ainolle ja Annalle tuttua puuhaa.

– Pysähdyimme toissa kaudella eräällä Pohjois-Norjan lohijoella, ja sieltähän tuli kyttyrää saaliiksi kalastukseen nähden melkoisia määriä. Ei me niitä pakkaseen asti pyydetty, mutta otimme ruokakalat kuitenkin mukaan.

– Valmistimme kyttyrää sekä savustamalla että graavaamalla, ja ei voi kyllä moittia, Aino kehuu.

KATSO VIDEO: Kurkista veden pinnan alle – tältä näyttää pystyyn mätänevä zombiekala!

Video: Ville Vaarala