Ihmiset

Peltsin uudet kujeet

Mikko "Peltsi" Peltola pistäytyi Kiilopäällä joulukuun alussa. Hän ehti vetää siellä kaikille avoimen kaamosretken umpilumeen. Samaan aikaan Peltsin Toisen Luonnon toinen ohjelmakausi pyrähti liikkeelle, ja suunnitelmissa ovat kolmannen kuvauskauden ensimmäisten ohjelmien filmaaminen.

Mutta miten Peltsi kokee kaamoksen ja umpilumiretken haasteet? Annetaan miehen itse kertoa.

Umpihankien kutsu

– Koskematon hanki tuo ihanan vapauden tunteen, kun kulkiessa ei näy muiden jälkiä. Voi päättää itse minne päin mennään, ja katsoa minkä puun alta kuljetaan, ja mitkä kelot käydään tarkistamassa. Se on tutkimusretkeilyä.

– Umpihankihiihdossa katoaa suorituskeskeisyys. Semmoinen on valtavan hyvää tuuletusta pääkopalle. Jos muutaman tunnin hiihtää umpista, niin on vaikea päätellä kuinka pitkän matkan on hiihtänyt. Retkellämme oli hiljaista. Ei nähty metsän eläviä, ainoastaan joitakin jälkiä - ketun, jäniksen ja jonkun pikkuisen myyrän jälkiä. Lunta olisi voinut olla hiukan enemmän, välillä taisi suksi kolahtaa kiveenkin. Pysähdeltiin kuuntelemaan hiljaisuutta. Ei kuultu mitään. Se on mahtava tunne!

– Jäi aikaa miettiä, miksi kelo kiertää vastapäivään. Epäiltiin, että se liittyisi jotenkin maapallon pyörimiseen. Taitaa jäädä mysteeriksi.

– Suosittelen umpihankea, se on mukavan stressivapaata ulkoilua, ja sitä voi tehdä kaikki, kunhan sen verran pitää huolen, ettei eksy.

Kaamoksen valoista

– Mä olen nyt varmaan 7-8 vuotta ollut putkeen täällä juuri kaamosaikana. Tämä on ihan mahtavaa aikaa viettää aamulla kaksi, ja iltapäivällä kaksi tuntia kestävää sinertävää hetkeä. Ja tänään oli keskipäivällä vähän vaaleanpunaistakin.

– Yhtäkkiä tajuaa, että jo klo 15 täällä on aivan säkkipimeätä. Onneksi täällä on lunta, joka antaa lisävaloa. Parina kirkkaana yönä on ollut upea tähtitaivas, sitä ei enää kaupungissa näe. Linnunrata näkyy täällä hyvin.

– Eikä pimeys haittaa, jos sytyttää otsalampun. Kaamoksessa voi oikeastaan tehdä kaikkea liikunnallista mitä muulloinkin.

Peltsin ilmastohuolet

– Mä olen aidosti huolissani ilmastonmuutoksesta. Kyllähän lumentulo on viivästynyt. Helsingissähän ei toissa vuonna tullut talvea ollenkaan. Se oli viisi kuukautta kestänyt marraskuu.

– Olen itsekin havahtunut ilmastoasioihin. Teen aika arkisia päätöksiä, vaihdoin esimerkiksi auton polttoaineen biokaasuun. Ja lihan kulutusta olen vähentänyt. Riistaa jonkun verran, teollisen lihan olen koettanut korvata itse pyytämällä kalalla.

– Pelottavaa on ollut huomata miten virtavedet ovat lämmenneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Ei kannata enää pyytää taimenta, kun se ei kestä sitä perhovavan rääkkiä. Jos sen kalan päästättää niin se kuolee kuitenkin. Ilmastonmuutosta tämäkin.

– Olen vähentänyt kulutusta ja lisännyt lajittelua, kompostoin, tämmöisiä perusarjen toimia. Matkustaessakin voi käyttää junaa ja linja-autoa.

Uusimmat kujeet

– Tässä jo suunnitellaan kolmatta tuotantokautta Toiselle Luonnolle, kuuden ohjelman settiä. Sen verran voin avata, että Sallaan mennään kokeilemaan latvalinnustusta tammikuussa, yritetään ajaa polkupyörällä Turusta Ahvenanmaalle ja käydä Kebnekaisella.

– Tällä nyt esitettävällä kaudella yritettiin päästä näkemään susia Kuhmossa. Ei nähty, mutta kuultiin kyllä. Mutta oli aivan kauheata nähdä miten sikäläisiä metsiä on käsitelty.