Hyvinvointi

Peltsin mietteitä – mieluisinta luonnossa on tyynen kesäyön käki...

Toimittaja Mikko Peltola alias Peltsi on juontanut eränkäyntiin, ulkoiluun ja Lappiin liittyviä ohjelmia YLE:lle. Sitä ennen hänet opittiin tuntemaan radion nuoriso-ohjelmien juontajana. Peltsin suosio eräalan piireissä on hämmentävän korkealla. Mikä on miehen salaisuus, mihin suosio perustuu? Entä mitä mies itse oikeasti ajattelee retkeilystä?

Olen tuntenut jollakin tavoin Peltsin, esiintynyt itsekin hänen Peltsin Lappi-sarjan osassa. Huomasin miehen olevan melkoinen voimanpesä, sympaattisesti itseään tyrkyttämätön. Päätin purkaa lyhyellä kysymysryppäällä Peltsin osiin ja katsoa minkälainen retkeilijä miehen sisältä löytyy.

Miten rokkitoimittajasta kuoriutui kaiken kansan erähemmo?

- Eräänä päivänä tajusin olevani menossa vetämään Eratulilla-ohjelmaa Käsivarteen. Myönnän että taidot olivat tuolloin aika vajavaiset, mutta olinhan mä nyt jonkun verran retkeillyt, lähinnä päiväretkiä. Mutta tahto oli kova, siksi mä siihen hyppäsinkin mukaan. Suoritin Erätulilla-ohjelman aikana ja vuoksi kalastusoppaan ammattitutkinnon ja metsästyskortin.

- 2000-luvun alussa olin hurahtanut koskikalastukseen. Halusin kokeilla miltä perhon heittäminen tuntuu. YleX:llä puhuin joskus kalastuksesta ja Aku Valta Rapalan tehtaalta kutsui meidät Laukaan Kuusaankoskelle. Sitten enoni opetti mulle perhonheittoa Kiiminkijoen rannalla. Joku siinä perhokalastuksessa viehättää, ja onhan se heittokalastuksen muodoista haasteellisin ja taitaa olla vanhinkin.

Suositteletko retkeilyä lasten kanssa?

- Viime kesänä olin Vetsikolla kalassa lasteni kanssa. Siinä pääsi itsekin kalaan, mutta tytär sattui saamaan ylös 80-senttisen lohen. Seurasin valppaana vieressä koska tuommoinen viiden kilon kala voi viedä vavan mennessään. Oli vielä hieno kelikin, ei satanut, ja lapset pärjäsivät mahtavasti.

- Lasten kanssa kannattaa lähteä rohkeasti retkelle, katsoa että kävelymatka on inhimillinen ja lasten kantamukset sopivat. Pääohjesääntö on, että jättää vähän yli puolet niistä tavaroista pois mitkä äiti on pakannut mukaan. Lämmintä ja kuivaa vaatetta, samaan tapaan kuin aikuisillekin ja sopivasti herkkuja matkaan. Lisäksi onkivehkeet ja mielekästä tekemistä. Yhteisistä retkistä tulee mukava kokemus ja lapset saavat vaikutteita, jotka aikuisenakin muistuvat lämpiminä. Suurin ongelma lasten retkeilyssä on se, ettei niitä edes viedä retkelle.

Miten ymmärrät perusretkeilyn?

- Mä tykkään pidemmistä vaelluksista, tuntuu uskomattoman hyvältä kun pääsee perille ja on saanut selätettyä ongelmat. Mutta tajuttoman hyvä mieli tulee silloinkin, kun lähden yksin Lappiin ja liikun rennosti, ja voin kulkea leppoisampaa tahtia.

- Talvella mulle on hiihtäminen tärkeää, sekä latu että umpihanki, myös lumikenkäily on mukavaa. Kesällä luonnossa on kiva kävellä, mutta kalastus on se loppujuttu, sen takia voisin kävellä vaikka kuinka pitkän matkan. Vastapainoksi liikkumiselle on hirmuisen mukava olla vain paikallaan ja levossa jossain mukavassa paikassa.

Mitä mieltä olet retkeilyn varustuskierteestä?

-Tässä kauheassa kulutushysteriassa kannatan tahtotilaa, että on sellaiset varusteet, jotka kestäisivät vuosikausia. En siedä ajatusta, että joka vuosi hankitaan uudet vaellushousut ja -takit. Varustuskierre on miljoonaluokan bisnes, joka ei ole kaikin osin tervettä. Varusteiden puute ei saa olla kynnys luontoon menemiselle. Kaikkea ei tarvitse hankkia, ja pitkäikäisyyttä pitää vaatia. Nämä fleecein ja goretexien mikromuovitkin ovat huolestuttavia seikkoja.

-Varusteita tärkeämpää tulisi olla se, että mieli on avoin vastaanottamaan sitä mitä luonnolla itsellään on tarjolla.

- Retkeilijälle on tärkeää omien rajojensa tunnistaminen. Ja uteliaisuus, joka pistää koettamaan ja katsomaan eli kaikkien aistien summa, maltti pysähtyä kauniissa paikassa ihailemaan ja myös kuuntelemaan. Mieluisin luonnonääneni on tyynen kesäyön käki kauniisti kumisevan kosken rannalla. Ja on aivan mahtavaa, kun on hiljaista ja jossain kaukana raakkuu korppi.

Näin miettii Mikko Peltola extremeohjelmansa ”Peltsin kova vuosi” lomassa. Oivallan että hänen suosionsa pohjana on hänen tavanomaisuutensa, tärkeilemättömyytensä, uteliaisuutensa. Semmoiseen on helppo samaistua.