Kulttuuri
Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Viuhtasija
Meän Mane on semmonen viuhtasija. Se mennee ja tullee, syöpäsee ja naipasee, nukkuu jonku tiiman ja taasen se mennee.
Se on niin vikkelä liikheissään, että ko se mennee pihala siutti ja mie käännyn, son tulossa jo takasin. Manela on niitä pisneksiä ja yhistyshommia. Se vettää mettästysseuraa ja marttakerhoa. Piti miehen alkaa ko ei kylän akanvenykheistä ollu.
Jos jossaki on seminaari, joka liittyy vähänkhään mihinkhään, meän Mane on siellä ja ylheensä puhumassa. Se kestittee meän kansaneustajat ja ehtii loppaahmaan siltarumpua ja bitumipäällystettä kylätiele. Sillon oma sähkövirma ja siksi se on kauppakamarin ja Ylitornion yrittäjien aktiivi.
Kymmenen vuotta sitten Mane innostu hihtohmaan. Se laitto viimisen pääle fiinit laapat ja kiersi yötä myöten Ainiovaaraa. Se panosti täysilä voitehluun ja hio sivakhoin uutta kuviota iltakauet. Mie kattoin, että nyt se viimisen hulluuen keksi.
Toissa talvena se tuli Vaasaloppetissa veteraanisarjassa neljänneksi ja olis pian tänä vuona jo voittanut, mutta se siirty triatlohniin. Ensi kesänä met menemä Havaijille Aironmänhiin. Mane painaa ja mie juotan sille kokista ja hartsporttia. Stuppin Aleksi lähtee myötä. Son Manen kavereita triatlonipiireistä.
Ensi kesänä met menemä Havaijille Aironmänhiin. Mane painaa ja mie juotan sille kokista ja hartsporttia.
Tämä talo on neljäs, jonka Mane on meile rakentanu. Ko olima asuhneet toisessa jonku vuoen, se sano, että tiäksie Seija, kolmas talo on jo ilmanen. Muutaman vuoen päästä se sano, että neljäs olis jo puhasta voittoa. Aina ko son kysyny, että alamako rakenthaan, molen sanonu, että joo, ko sehän oon aivan sama mitä sille sannoo.
Perjantaisin mie lämmitän sille saunan. Siinä lautheila met joskus kerkeämä porisseen jonku minuutin syvällisiä. Mie olen sille sanonut, että molen joskus aika yksinäinen. Sillon ko meilä oli pienet kläpit, mie märsäsin, että olispa mukava, jos seki joutas joskus vaihtahmaan Siljale vaippaa. Se kysy, että kuas soon, ennenkö muisti, että meän nuorimmainen.
Kerran mie kysyin siltä, että oleksie Mane koskhaan miettiny, että juoksekko sie elämässästi jotakin kohti vai jotaki karkhuun. Se sano täh ja painu suihkuun. Pesuhuohneen ovela se huusi, että käypi tekemässä vielä jonku metrin halkoa rantheela, ko jäi päivälä kokkousten takia pikkusen kesken.
Kerran mie kysyin siltä, että oleksie Mane koskhaan miettiny, että juoksekko sie elämässästi jotakin kohti vai jotaki karkhuun. Se sano täh ja painu suihkuun.