Kulttuuri

Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Seinällä

Mie makasin peijaisten jälkheen Jahin majan lattialla rapulassa ja valitin kaikesta mitä tuli miehleen. Sössötin, että mullon niin yksihnäistä ja välhiin ahistaa niinkö ois köysi kireällä kaulassa. Ristasen Nikki oli justhiin heräny saunanlattialta ja könystelly pirthiin. Se huoju pitkän penkin päässä niinko elävä kuollu. Se hyväili pöyältä löytähmäänsä vaijaata kaljatölkkiä harthaana ja ryypiskeli jumalaisia kulhauksia eikä jaksanu yhtään kuunela minun ajeerausta. Se sano, että nyt Seppo saatana naama kiini. Mene Veispuukhiin siitä kätisemästä. Mie että mikäs soon, niin Nikki sano, että taivas. Se otti minun puhelimen ja näpytti tärisevin käsin pikkusen aikaa ja sano, ettei muutako alat lausuhmaan.

Mene Veispuukhiin siitä kätisemästä.

Mie olin ensin, että kaikkia höpöjä. Mutta sitten tammikuussa vai oliko helmi, ko minun pirtistä oli tullu ummenperä, ko meän auramies Naaskun Renne sai pikkusen slaagin eikä päässy viikhoon auraahmaan, maattelin, että jos mie joutessani kokkeilen. Ja voi jeekatti soliki makea kampe. Mie löysin sieltä kaikki ihmiset, ja aloin kaveriksi kaikile herrasta narhiin. Mie aivan hurmaannuin, ko sielä saatto olla niin oma ittensä. Ei tarttenu välittää mistään. Mie saatoin naskuttaa heti aamusta Niinistön Vilhon seinäle, ette kuuleppa lerppakulli, alasta kaivaa ittelesti kuoppaa jänkänlaithaan niin kyllä net pojat peittää, ko sie et ossaa muutako maalaista kyykyttää. Sille akkainlehtien riskile tytöle mie nakkasin, että se saatan mie sulle aisaa antaa, ko sulla lähti se äijä ekkä sie muita tuola naamala saa. Se laitto äkäsen palautteen, mutta mie pysyin rauhalisena ja naputin, että se koistale kilahtaa johon yksityisviesti kolahtaa.

Mitä isompi herra, sitä enemmän mie annoin tulla. Aika hopusti se meni tappouhkauksiin, ko mie huomasin, että niillä on paras tehovaikutus.

Mulla meni kännykällä ilosesti kessään saakka niin etten juuri poistunu kamarista ko kauppa-authoon. Juhanuksen silmässä meni vähän häneksi, ko Reija-sisko tuli lomile ja sen kanssa piti sitä entistä elämää leikkiä, että vihtoja talven varale ja pottuja maahan. Luulis senki Lahessa nähneen, että kaupasta saa samppoota ittensä pesemisseen ja pottu maksaa Esmarketissa euron kilo. Mie niin siihen kylläännyin, että lipsautin niinkö vanhasta tottumuksesta, että tappasit sieki suvakkihuora ittesti. Siitä se ei tykäny. Se lähti, ja hyä niin. Mie saatoin taasen keskittyä rauhassa Veispuukhiin.

Nettipoliisi Fobba pistää aina yyveetä ja sannoo, että heitäkkö jo Seppo poies, ettei tartte laittaa poikia ajahmaan sinne hevonkuusseen sinun takia.

Mie laskin, että parhaana päivänä molen lähättäny neljätoista uskottavaa tappouhkausta, muutamia kymmeniä lievempiä uhkauksia sekä jokusen irtoherjan. Naisenpuolile toimii parhaiten raiskausfantasiat. Sen tietää siitä, että nettipoliisi Fobba pistää aina yyveetä ja sannoo, että heitäkkö jo Seppo poies, ettei tartte laittaa poikia ajahmaan sinne hevonkuusseen sinun takia. Mie vastaan sille, että sulleki vain alasin kettingillä jalkhaan ja ei muuta ko Itämerheen silakoita kattohmaan. Siihen ne on aina sen uhkailut jääny.

Mulla meni elämässä vuosikauet, etten oikein tieny mille mie alkasin. Että mikä soon se minun tehtävä tällä sinisellä planeetalla eli tämän rouanköyrimän jänkän laiala. Kiitos Ristasen Nikin ja Veispuukin, mie olen vihoviimen löytäny sen. Molen niin onnellinen, että saan tehä mistä mie tykkään ja missä molen oikeasti hyvä.

Ihmiset ruukaa sanoa täällä aivan vakavala naamalla, että son Kekkosta kiittäminen siittä mitä meilä on, niinkö tie ja sähkölinja. Että Kekkonen oli meän kaveri ja ymmärsi perukan ihmistä.

Mie tohin olla eri mieltä. Kyllä son Sukkerperkin Marko, joka toi meille yhenvertasuuen ja sai meät osaksi suurempaa yhteisöä. Kyllä soli tämä Amerikan juippi justhiin, joka anto mulle aion sananvaphauen ja väylän ilmasta itteäni.

Pekka Juntti