Kulttuuri

Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Miesasiamies

Finskin menhään-tulhaan -lento Kemingradista Helsinkhiin maksaa yhtä paljon ko mie saan kuussa sairaseläkettä, mutta kyllä tästä lystistä ilola oikean rahan maksaa. Suurin piirthein noin joka toisela lennola mie saan jonku akan viehreeni ja sillon mie pääsen kostahmaan.

Mie aukasen ensin vähän jalkoja, niinkö kuulostelen, miten vieruskaveri reagoi, ja ennenkö olhaan Oulun ilmatilassa mie olen mänspreitanu akan pikkuseksi mytyksi ikkunaa vasten. Mie istun jalat kahahlaan ja luen lentouutisia enkä muka huomaa mithään. Välilä mie kynsäsen itteä sisäreiestä tai panen muka kulperoa paremphaan asenthoon, niin että se oikein vaivaantuu. Jos mie olen oikein pirulisella päälä, mie pistän käet niskan taakse ja venyttelen sivule oikein pitkhään. Ennenkö olhaan Hesassa, net ylheensä melkein itkee.

Hesassa mie otan ruuhkasimmat kaupunkilinjat ja opetan etelänvaimoile vähän nöyryyttä. Mie ajan välhiin R-junala Keravalle, välhiin pörrään kaupunkia ratikalla ja tösällä seku vain risthiin rasthiin. Aina niissä tösissä joku vaimo istuu ja mie pääsen kysyhmään, että onkos tässä tillaa. Net sannoo aina joo, ja mie hihittelen mielessä, että olis välheen kannattanu sanoa ei. Mie otan leveän mieshaaran ja nautin ko net kärsii.

Mie käyn Kampissa välilä syömässä, ko siinä nurkala on hyvä kiinalainen ja ylheensä mukavan ahasta, niin mie pääsen jonku vaimonpuolen viehreen levittäytyhmään oikein antosasti. Son syyessä kohta niinkö mukavin manspreitata.

Iltasella mie ajelen hithaammalla tösälä asemalle ja näytän vaimoile kaapin paikkaa. Samala mie toivon, että konheessa ois joku oikein fiini kaupunkilaisrouva, jolle piettää pikkusen biologian luentoa.

Mie manspreitaan ko molen tutkinu, että ei mulla ole muutakhaan lailista keinoa opettaa niitä. Ei niile puhumalla pärjää eikä niihin kestä koskea muula ko polven ulkosyrjälä tai son heti joku feministi tai naispoliisi syytettä kirjaamassa.

Tämä on minun hiljanen rotesti. Son kato akat sillä laila, että se on julkisissa mies joka määrää eikä Riston Ransua kohella niinkö tet kohtelitta juhanuksena Jyrkkäkoskela seittemänkymmentäkuus.