Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Kultaperinne ei saa kuolla

Kullankaivuulla on aivan keskeinen osa Pohjois-Lapin historiassa. 1800- ja 1900-lukujen kultaryntäykset käynnistivät toiverikkaiden ihmisten virran ensin Ivalojoelle, sitten Tankavaaraan ja vielä Lapin sodan jälkeen Lemmenjoelle.

Kaikkien haaveissa oli rikastuminen ja osa siinä onnistuikin. Parhaiten onnistuneet retkikunnat kaivoivat maasta ylös toistakymmentä kiloa himoittua jalometallia. Osa jäi kultamaille ”elinkautisiksi”.

Suurin osa toki palasi kotiin reppu täynnä pettymyksiä. Alue kuitenkin hyötyi, kun syrjäseuduille rakennettiin infrastruktuuria ja syntyi palveluita, jotka loivat pohjan alueen nykyisellekin kehitykselle.

Vaikka noista ajoista on aikaa, kullankaivuuperinne elää yhä.

Kuten niin monen muun harrastuksen kohdalla, myös kullankaivuun kohdalla puhutaan ukkoutumisesta: harrastajat ikääntyvät eikä uusia nuoria tahdo löytyä mukaan toimintaan.

Huoli on taatusti aiheellinen, mutta vielä ei ole syytä katkoa hakkuja ja lapioita. Tämän kesän tapahtumat todistavat, että mielenkiintoa löytyy nuoremmaltakin polvelta.

Laanilan Savottakahvilan perinteisten Rokulipäivien matalan kynnyksen kasavaskauksessa ja virtaavan veden kisoissa oli mukana kaikenikäisiä, mutta huomattavan paljon nuorehkoja aikuisia.

Heinäkuisissa Tankavaaran kullanhuuhdonnan SM-kisoissa veteraanisarjan tulosliuska oli toki monin verroin pidempi kuin lasten, nuorten ja aloittelijoiden sarjoissa, mutta kunnon kilpailu järjestettiin jokaisessa.

Tankavaaran SM-kisoissa muuten vietettiin kullanhuuhdonnan SM-kilpailuiden 50-vuotisjuhlaa. Samalla juhlittiin 75-vuotiasta Lapin Kullankaivajain Liittoa.

Kultakuumeet ja -ryntäykset elävät yhtä kulttuurissa, joskin Kummeli-elokuvakin täyttää kohta 30 vuotta.

Viime vuonna käväisin mainiossa Kultamuseossa Tankavaarassa. Olihan se kysyttävä ammattilaisilta, vieläkö uusi kultaryntäys olisi missään mittakaavassa mahdollinen.

Vastauksessa ammuttiin heti alas romanttisimmat kuvat: kullankaivuu ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Siitä huolimatta ammattilaiset uskoivat, että mikäli jostain alkaisi kilokaupalla nousta kultaa lapion voimalla, taatusti se pistäisi ihmiset liikkeelle. Ja koneet. Käsikaivuulla kun ei taida tänä päivänä kukaan elantoaan tienata.

Kultaa Lapin maaperässä on edelleen, mahdollisesti runsaastikin. Toki potentiaalisimmat alueet on käyty tarkoin läpi, mutta varmaksi ei voi koskaan tietää, mistä uusi esiintymä löytyy.

Ehkä uusi löytö saisi kultakuumeen roihahtamaan nuorisossakin.

eetu.kupulisoja@hillagroup.fi