Ihmiset 

Ota seurantaan uusi juttusarja, Tarinoita Saariselältä - ensin muistelee Tunturihotellin hovimestari “Muru”, Tarja Kaukonen

Tässä juttusarjassa Saariselän alueen asukkaat ja yrittäjät kertovat tarinansa ja muistelevat menneitä aikoja. Juttusarja tuotetaan yhteistyössä Saariselän kyläyhdistyksen kanssa.

"Muru" Tarja Kaukonen tuli Laanilan Laaninhoviin ensimmäisen kerran työhön keväällä 1976. Saariselälle hän päätyi Inarin, Ivalon ja Jyväskylän Laajavuoren kautta.

Päivähoito järjestyi uhkailulla

– Saariselän retkeilykeskuksen johtaja Timo Lankinen ja hovimestari Outi Nyyssölä kyselivät töihin. Ehtona minulla oli vakinainen työ ja asunto, kun asiat saatiin saatiin sovittua, työ alkoi 1980.

Saariselällä ei silloin ollut lapsille hoitopaikkaa, vaan henkilökunnan piti järjestää hoitopaikka, johon ei alkuun suhtauduttu vakavasti. Sitten päätin kaverini kanssa mennä kunnanjohtajan puheille. Uhattiin tuoda lapset kunnantoimistoon hoidettaviksi ellei asia järjesty. Asia hoitui ja päivä- ja yöhoito alkoi sujua aukottomasti.

Saariselän retkeilykeskuksessa (myöhemmin Tunturihotelli) 1980–2010 oli hyvin kiireistä aikaa. Asiakaskunta koostui suurten firmojen ja valtakunnan johtavista piireistä olevista henkilöistä sekä yksityisasiakkaista.

Yhteishenki oli mitä parhain työpaikalla. Sesonkityöläiset palasivat yhä uudestaan vakituisten rinnalle. Entisistä asiakkaista on tullut ystäviä ja ystävyys jatkuu tänäpäivänäkin. Tunturihotelli on ollut minun yliopistoni ja korkeakouluni. Työ on opettanut nöyryyttä ja asiakkaiden kuuntelua.

Hyvänä tarinankertojana tunnettu Muru muistelee pari tarinaa vuosien varrelta:

Pappi ja piispa yökylässä

– Oli kiireinen perjantai-ilta, hovin pöydän viereen tuli pitkä mies ja kysyi:

“Oletteko Tarja Aalto?”

Vastasin olevani.

Mies kysyi: “Tunnetteko minut?”

En tunne, vastasin.

Olen Leevi Piispa, sitten muisin hänet naapurin pojaksi entiseltä kotikylältäni. Hän oli opiskellut papiksi ja työskenteli Mikkelissä sairaalapappina. Yöllä valomerkin jälkeen Leevi istui pimeässä ravintolasalissa ja kertoi, ettei saa yhteyttä kaveriinsa. Kävin kysymässä olisiko hotellissa tilaa. Eipä ollut, joten pakko oli Leevi viedä kotiini yöksi.

Tein pedin vierashuoneeseen. Yöllä kuului oveltani koputus ja Leevi siellä oli ja hän kyseli haluaisinko lempiä, tiedät kyllä missä olen. En kuitenkaan lähtenyt hänen luokseen. Seuraavana päivänä kuitenkin kehuin työpaikalla kuinka minulla oli ollut kaksi vierasta, pappi ja piispa yökylässä.

Kaksi lyhyttukkaista huoranpullukkaa

– Olimme työkaverini Saaran kanssa työvuorossa, asiakkaaksi tuli "Sika Martikainen", tuttu ärsyttävä mies.

Hän huuteli: “Tytöt, mämmeliä pöytään (vodka puolukkamehulla)”.

Huomasin hänen jo nauttineen riittävästi ja sanoin, ettei hänelle enää tarjoilla. Tästä suivaantuneena hän kiroili ja sanoi soittavansa johtajlle.

“Soita vaan”, sanoin ja niin tapahtui.

Puhelimeen vastasi pomo Marketta Lankinen ja hän kysyi ketkä ovat töissä ja Martikainen vastasi:

“Ei täällä ole kun kaksi lyhyttukkaista huoranpullukkaa.”

Tienasi perseellä 500 markkaa

Minä olen varmaan ainoa hovimestari, joka on työaikana tienannut perseellä 500 markkaa. Joel Hallikainen oli tulossa esiintymääm. Henkilökunta halusi häneltä nimikirjoituksen ja minä siinä tokaisin:

“Mitä maksatte, jos pyydän häneltä nimmarin persposkeen?

Yksi kaveri lupasi oitis maksaa minulle 500 markkaa, jos niin teen ja kättä lyötiin päälle.

Hallikainen tuli ja kerroin hänelle vedonlyönnistämme ja hän sanoi, että ilman muuta, ei muuta kuin pöksyt alas. Ja niin tapahtui ja minä oli 500 markkaa rikkaampi ja Hallikaisen nimikirjoitus kankussani.