Urheilu

”Muutamia kommentteja tuli, mikä homma” – Ruska 2024 on tapahtuma, jossa poljetaan pyörää koko hereilläoloaika kahdeksan vuorokautta putkeen

Ruskan ensikertalainen Perttu Laine on ajanut satojen kilometrien päivämatkoja kaatosateessa, kantanut pyöränsä Pallaksen huipulle ja yöpynyt teltassa. Hänelle pitkän matkan pyöräily on ajanvietettä ja maisemien katselua.

Monen ruskaretkeen Lapissa kuuluu pyöräilyä. Harvalla yhtä paljon kuin Perttu Laineella ja noin 50 muulla Ruska 2024 -pyöräilytapahtumaan osallistuvalla.

Ruska-pyöräilyn osallistujat pyrkivät ajamaan reilussa kahdeksassa vuorokaudessa Helsingistä Tromssaan muutaman ennalta määrätyn pisteen kautta. Matkaa kertyy reittivalinnasta riippuen vähintään 2 100 kilometriä.

Kun Perttu Laine pysähtyy keskiviikkona puoliltapäivin munkkikahvin ja haastattelun mittaiselle tauolle Ivalossa, aikaa on kulunut vajaat neljä vuorokautta ja 16 tuntia. Kilometrejä on takana noin 1 470 eli matkaa on taitettu kaksi kolmasosaa.

– Ei ole sellaista ongelmaa, ettei jaksaisi, eikä kyllä mitään muutakaan ongelmaa. Sen kun ajelee vain, hyvävoimaisen oloinen Laine kommentoi.

Ivalosta on matkaa viimeisen käyntipaikan eli norjalaisen Maasin kylän urheilukentän kautta määränpäähän noin 730 kilometriä.

– Tuleville päiville Jäämeren rannikkoteille on luvattu kovaa vastatuulta. Se jännittää eniten. Muuta tavoitetta ei ole kuin päästä ajoissa maaliin.

Kotimaan pakolliset kontorollipisteet ovat tänä vuonna olympiateemaisia: Juha Miedon patsas Kurikassa, olympiatulen sytytyksen muistomerkki Pallaksella Taivaskeron huipulla sekä Pertti Ukkolan olympiagalleria Sodankylässä Kiveliön Kalassa.

Maalipaikka Tromssallakin on oma yhteytensä olympialaisiin, mutta se on sanalla sanoen löyhä: Tromssa meinasi hakea vuoden 2018 talviolympialaisia.

Kilpailijat ovat saaneet suunnitella reittinsä itse. Koska Perttu Laine on liikkeellä suht kapearenkaisella pyörällä, hän on suosinut asfalttiteitä, vaikka sorapätkiäkin matkan varrelle on mahtunut.

Reissun toistaiseksi mieleenpainuvin kokemus on ollut nousu Taivaskerolle. Ajamalla pääsi noin 500 metrin päähän huipusta.

– Siellä meni jonona retkeilijöitä, kun minä kannoin seassa pyörää. Kyllä sieltä muutamia kommentteja tuli, mikä homma, Laine naurahtaa.

Ruskan sääntöihin kuuluu, että reitin varrelta löytyviä kaikkien saatavilla olevia palveluita, kuten kauppoja ja hotelleja saa käyttää. Ulkopuolista apua ei saa ottaa vastaan, toisen pyöräilijän peesissä ei saa ajaa eikä tuttavan luona saa majoittua.

Perttu Laineen reitin varrelle ei ole pimeän laskeutuessa sattunut majoituspaikkoja, joten toistaiseksi kaikki yöt on vietetty teltassa. Kokeneelta retkeilijältä leirin pystyttäminen ja purkaminen käy nopeasti.

– Luultavasti ensi yönä otan majoituksen Karigasniemeltä, jos ennätän sinne asti. Mitä edemmäs pääsee, sitä enemmän se on pois seuraavilta päiviltä.

Ensimmäiset kaksi päivää pyöräilijöiden niskaan tuli vettä huolella, mutta sen jälkeen kelit ovat suosineet. Tuulikin on ollut voittopuolisesti myötäistä.

Lapin mäetkään eivät ole säikäyttäneet lappeenrantalaista Lainetta, vaikka ne ovat olleet isompia kuin kotona Etelä-Karjalassa.

Laine osallistuu Ruskaan nyt ensimmäistä kertaa. Hän on seurannut tapahtumaa sivusta useampana vuonna. Konsepti ja tuttavien kokemukset kiinnostivat retkipyöräilyä harrastanutta miestä.

Vaikka tapahtumassa pitää ajaa yksin, moni osallistuja nostaa esiin sosiaalisen puolen. Osallistujia tsempataan ja kannustetaan matkan varrella, ja kuskien kohdatessa vallitsee lämmin yhteishenki.

– GPS-seuranta on yksi kiinnostava tekijä, kun näkee, missä muut menevät ja miten itse vertautuu heihin.

Mikä pitkän matkan pyöräilyssä ylipäänsä kiehtoo?

Perttu Laine pudistelee päätään.

– En tiedä. Kai se on sellaista itsensä kanssa olemista. Moni asioita ehtii pyöriä päässä. Ei se minusta mitään hirveää urheilua ole, kun ei siinä hirveästi edes hengästy. Se on sellaista ajanviettoa ja maisemien katselua.

Lapin ruskaa on pidetty tänä vuonna laimeana. Mitä siitä sanoo mies, joka on polkenut pian Suomen päästä päähän ja käynyt Lapissakin sekä länsi- että itäpuolella?

– Yksi pyöräilijä valitti Instagramissa, että hänen reitillään ei näy ruskan värejä missään. Minä olin juuri silloin ylhäällä kairassa, jossa puut olivat niin värikkäitä kuin ne voivat olla. Tilanne vaihtelee kovasti.