Paikallisuutiset

Lumi ja luonto houkuttelivat Helsingistä pohjoiseen – ”Kakslauttasen alue nousi yhdeksi vaihtoehdoksi”

Viitisen vuotta sitten Kakslauttaseen muuttanut Savolaisen perhe liikkuu ja harrastaa aktiivisesti. Tunturialue tarjoaa siihen monipuoliset mahdollisuudet kaikkina vuodenaikoina.

Jos yksitoistavuotiaalta Okko Savolaiselta kysytään, parhaat maastopyöräilyreitit löytyvät Urho Kekkosen kansallispuistosta Rautulammen suunnalta.

Siellä alamäkeen tehty polkuosuus tiukkoine kurveineen haastaa kokeneenkin pyöräilijän, puhumattakaan Rautulampi trail paradise -nimellä tunnetusta polusta, joka mutkittelee kilometrikaupalla tunturikoivujen seassa.

Muitakin ”herkkuja” reitin varrelta löytyy.

– Siellä on myös kiva kahlauspaikka, missä voi jäädyttää varpaat, ja viimeisenä on todella jyrkkä nousu Luulammelta, Okko kertoo.

Isä Tomi Savolainen kuvailee aluetta maailmanluokan tasoiseksi maastopyöräilykohteeksi. Päätoimittajan pesti Pyöräily+Triathlon -lehdessä on tuonut vertailupintaa myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

– Täällä tunturit ovat melko loivamuotoisia, joten ne ovat paljon ajettavampia kuin vaikka Alpeilla. Muutenkin alue on mittakaavaltaan sopivaa: on hyviä mäkihaasteita mutta silti ajettavaa, joko (sähkö)avustuksella tai ilman, hän sanoo.

Okkon yhdeksänvuotias Raita-sisko puolestaan hiihti viime talvena kaikki Saariselän alueen hiihtoladut läpi ainakin kertaalleen, osan useamminkin. Hiihtokilometrejä kertyi hiihtoreissuilla mukana olleen Mervi-äidin arvion mukaan noin kolme sataa.

Myös laskettelu kuuluu koko perheen yhteisiin harrastuksiin. Saariselän laskettelukeskuksen lisäksi he käyvät säännöllisesti laskemassa muissa isoissa keskuksissa, kuten Pyhä-Luostolla.

Neljän kuukauden marraskuu

Juuri tunturialueen tuomat harrastusmahdollisuudet saivat Savolaiset viitisen vuotta sitten muuttamaan Helsingistä Kakslauttaseen. Lappiin muuttoa he olivat siinä vaiheessa ehtineet pohtia jo jonkin aikaa.

– Muuttoa edeltäneenä kesänä olin Kiilopäällä järjestelemässä polkujuoksuviikkoa. Silloin mietimme jo mahdollisia asuinpaikkoja Lapissa ja Kakslauttasen alue nousi yhdeksi vaihtoehdoksi, Mervi kertoo.

Päätöksen sinetöi lopulta Merville Suomen Latu Kiilopäältä auennut työ liikuntapalvelupäällikkönä.

Samaan aikaan myös Tomin työt muuttuivat siten, että osittainen etätyö tuli mahdolliseksi. Ensimmäinen pohjoisen talvi Tomilla kuluikin Helsingin ja Kakslauttasen väliä reissatessa.

– Lapsilla oli vielä hoitopaikka Helsingissä, joten minä olin lasten kanssa vuoron perään kaksi viikkoa Helsingissä ja kaksi viikkoa Kakslauttasessa, hän kertoo.

Reissaaminen lasten kanssa ei kuitenkaan ollut mikään uusi juttu, sillä Okkon ollessa vasta yksivuotias, Savolaiset viettivät kaksi kuukautta Itävallan Alpeilla. Myöhemminkin he viettivät pidempiä vanhempainvapaiden pätkiä Ylläksellä ja lyhyempiä viikonloppureissuja muun muassa Kolilla.

Pääsyy reissaamiseen olivat pääkaupunkiseudun talviset sääolot. Pimeä ja lumeton talvi tuntui siltä, kuin olisi eletty synkintä marraskuuta neljä kuukautta putkeen.

Maailmanluokan paikka harrastaa

Yksi Kakslauttasessa asumisen parhaimpia puolia on Savolaisten mielestä ehdottomasti se, että avotunturiin pääsee todella helposti.

– Se erottaa alueen muista. Pallaksella on jonkin verran avotunturia, mutta sitten pitää jo lähteä Käsivarteen. Kiilopäältä lähtiessä tuntureita on myös monella suunnalla, ei nauhamaisena jonona, kuten Pallas-Yllästunturin luonnonpuistossa, Tomi sanoo.

Perheen ”luontohaahuilijaksi” tunnustautuvan Mervin mielestä on myös melko ainutlaatuista, että kansallispuistoon pääsee melkein kotiovelta.

– UK-puisto tarjoaa hienot mahdollisuudet lähteä pitemmille vaelluksille, hän sanoo.

Saariselän alueen loivat tunturit tekevät niistä paitsi helposti pyöräiltäviä, myös helposti hiihdettäviä. Poikkeuksellisen hieno kokemus on päästä hiihtämään avotunturiin hankikannolla.

– Parhaat hankikelit ovat vasta toukokuun alkupuoliskolla. Lomareissua on tietysti vaikea ajoittaa juuri oikeaan aikaan, mutta nyt kun asuu paikan päällä, niistä pääsee nauttimaan.

Hän nostaa esille myös kansallispuiston vanhat metsät, jotka etenkin tykkylumen aikaan näyttävät uskomattoman hienoilta. Lumisessa metsässä risteilevillä talvireiteillä liikkuminen joko hiihtämällä tai läskipyörällä on hänen mukaansa ”maailmanluokan kokemus”.

Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

– Kuivasta pakkaskelistä aiheutuvia hitaan vitilumen päiviä on myös paljon ja se korostuu luistelutyylillä hiihdettäessä. Niiden määrä yllätti negatiivisesti, Tomi sanoo.

Pyöräillessä lumen hitaus ei kuitenkaan tunnu samalla tavalla, joten siksi hän käykin pakkasella usein hiihtolenkin sijaan pyöräilemässä siihen tarkoitetuilla talvireiteillä.

Polut ovat se juttu

Vaikka talvi olikin se, mikä Savolaiset alun perin toi pohjoiseen, arvostavat he myös kesäajan tarjoamia liikuntamahdollisuuksia. Alueen polku- ja reittiverkostot ovat heidän mielestään jopa kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellisen hienoja.

– Varsinkin Kiilopään alueella on maaperän päälle kerrostunut hiekkaa, jonka päällä on vain ohut humuskerros. Pyöräilyn tai juoksun kannalta se on hyvä asia, koska alueelle on kulunut hienosti juostavia tai pyöräiltäviä reittejä, joissa on hiekkapohja, Tomi kuvailee.

Se myös tarkoittaa, että reitit soveltuvat liikkumiseen sellaisenaan, eikä niitä tarvitse erikseen rakentaa, kuten on jouduttu tekemään esimerkiksi Ylläksellä. Muutamia kohtia lukuun ottamatta Saariselän ja Kiilopään alueella reitit on täytynyt vain merkata maastoon.

– Kulumisen myötä joitakin kohtia on pitänyt kestävöittää siten, että polunomaisuus säilyy. Hyvä esimerkki onnistuneesta pistemäisestä rakentamisesta on Rautulammen ja Luulammen välinen polku, Tomi kertoo.

Myös UK-puiston kansainvälisestikin poikkeuksellisen tiheä tupaverkosto kerää Savolaisilta kiitosta, sillä se on mahdollistanut hieman erilaisen tavan retkeillä kansallispuistossa. Tomi on nimittäin juossut siellä muutaman yön kestäneitä juoksuvaelluksia selässään 20–30-litrainen liivimallinen reppu, joka sopii juoksemiseen.

– Siihen mahtuu juuri hyvin pikkuinen makuupussi sekä tarvittavat turvallisuusvarusteet, vaatteet ja energiat kolmen päivän juoksuvaellukselle. Varaustupiin tukeutuessa ei tarvitse edes makuualustaa, hän kertoo.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Vaikka Kakslauttanen ja sen lähialueet täyttävätkin suurimmaksi osaksi kaikki Savolaisten harrastamiseen liittyvät toiveet, aivan kaikkea ei tunturialueellakaan pysty tekemään.

Okko esimerkiksi toivoisi enemmän ohjattua harrastamista, vaikka ymmärtääkin, ettei se pienen asukasmäärän vuoksi ole helppoa järjestää. Tällä hetkellä hän ja Raita käyvät Vuotson koululla monitaidekerhossa, Ivalossa hiihtokerhossa sekä uimassa Saariselällä.

Mervi puolestaan kaipaisi mahdollisuutta kiipeilyyn, mutta lähin sisäseinä on Ivalossa ja isompi kiipeilykeskus Rovaniemellä. Triathlonissa aikaisemmin kilpaillut Tomi taas lopetti kilpailemisen, koska uintiharjoittelua varten olisi ajettava neljäkymmentä kilometriä Ivalon uimahalliin ja kisamatkatkin pitenivät pohjoiseen muuton jälkeen.

Savolaisille oli kuitenkin alusta asti selvää, että pohjoisessa he haluaisivat asua polkujen ja latujen läheisyydessä, jotta harrastamaan pääsisi suoraan kotipihasta. Loppujen lopuksi kyse on valinnoista ja asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen.