Paikallisuutiset

Lapin ihmistä kuvaavat sanat ovat täynnä latausta

Lappalainen voi olla n-sanaa vastaava haukkumasana tai hellittelynimi omalle itselle. Tapio Nykänen löytää kirjassaan sanalle ainakin viisi erilaista merkitystä. Puheessa ne vilahtelevat huolettomasti vaikka yhtäaikaa.

– Tämähän on supertylsä kirja sanojen merkityksistä. Mutta sen lukeminen voisi avata silmät, yhteiskuntatieteen tohtori, Lapin yliopiston valtio-opin lehtori Tapio Nykänen kuvailee teostaan.

Työn alla oli tällä kertaa Lapin ihmisen määritelmä. Työtään varten hän haastatteli muun muassa poronhoitajia tai elinkeinoon läheisesti kytköksissä olevia ihmisiä Kemin-Sompiossa ja pitkän sukuhistorian alueella omaavia kittiläläisiä.

Nykäsen ajatuksena on, että purkamalla osiin merkitykset, joita lappilainen ja lappalainen -sanoihin liittyy, voi ymmärtää henkilöiden minä-kuvaa ja yhteiskunnallisia kamppailuja.

Lappalainen-sanalle hän löysi vähintään viisi eri merkitystä.

Ensiksikin sanaa käytettiin pitkään puhekielessä etnisistä saamelaisista. Tapio Nykänen hahmottaa, että sen käyttö lakkasi noin 1970–1980-luvuilla.

Toiseksi sanaa on käytetty saamelaisista niin, että sillä on vähättelevä ja pilkkaava merkitys. Tämän vuoksi saamelaiset itse luopuivat sanan käytöstä.

Kolmanneksi sanaa kuulee välillä käytettävän Etelä-Suomessa kuvaamaan pohjoisen ihmisiä ja poronhoitajia. Tässäkin yhteydessä sanalla voi olla pejoratiivinen eli pilkkaava ulottuvuus esimerkiksi silloin, kun sillä halutaan kuvata alkukantaista, syrjäseudun ihmistä.

Pilkkanimestä hellittelynimeksi

Neljänneksi lappalainen-sana voi olla paikallisesti ihmisen itsestään käyttämä hellittelynimi.

– Kun kysyin: koetko olevasi lappilainen vai lappalainen vai esimerkiksi kittiläläinen, vastaus saattoi olla, että "No, kaikkihan me ollaan lappalaisia". Se on eräänlainen vastareaktio pilkalle. Sanan pilkallinen merkitys on kuulijan tiedossa, mutta se otetaan voimauttavaan käyttöön.

Nykänen huomasi, että sanalla halutaan ilmaista myös syvempää kulttuurista sidettä alueen historiaan.

– Jotkut kokevat, ettei lappilainen riitä ilmaisemaan erityisyyttä, kun kuka tahansa Lappiin muuttava henkilö voi olla lappilainen.

Viides on Nykäsen mukaan poliittinen taso: käyttämällä sanaa lappalainen halutaan ilmaista, että ollaan alkuperäiskansaa, mutta osin eri tavalla kuin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytyt ihmiset. Esimerkiksi metsälappalaisuus-sanaan on latautunut sekä yhteiskunnallista että poliittista sisältöä.

– Ihmiset käyttävät sanoja arkipuheessaan välillä hyvin huolettomasti. Aiheuttaa sekavuutta, kun ei tiedä, mihin merkitykseen ihminen kulloinkin viittaa. Välillä sanoihin ladataan tietoisesti myös poliittisia merkityksiä, Tapio Nykänen kuvailee.

Sanalla voi olla samaan aikaan myös useita merkityksiä.

– Samalla ihmiset tuottavat käsitystä itsestään ja siitä kuka kuuluu mihinkin ryhmään.

Poro on vahva kulttuurisymboli

Tapio Nykäsen mielestä varsinkin Keski-Lappi on tutkimusnäkökulmasta mielenkiintoinen kulttuurien rajamaa, joka suorastaan kutsuu pohtimaan lappilaisuuden, saamelaisuuden, lappalaisuuden ja suomalaisuuden merkitystä.

Kemin-Sompion haastateltavien avulla hänelle selvisi, millainen merkitys porolla on kulttuurisymbolina.

– Poronhoito on niin kokonaisvaltaista, että se vaikuttaa vahvasti siihen mitä sen parissa oleva ihminen ajattelee olevansa. Siinä mukana oleminen houkuttelee miettimään identiteettikysymystä, Nykänen kuvailee.

– Poro on myös niin vahva saamelaisuuden symboli, että se houkuttelee miettimään mikä meidän ero on.

Yle Lapin radioäänenäkin tunnettu Tapio Nykänen väitteli vuonna 2012 lestadiolaisuuden poliittisuudesta. Uskonnon jälkeen häntä on kiinnostanut kansalaisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset ja halu ymmärtää omaa elinympäristöään. Seuraavaksi hän aikoo tutkia Ukrainan pakolaisuutta.

Tapio Nykänen: Lapin ihminen. Identifikaatiot, ympäristö ja yhteinen erityisyys. Julkaisija: SKS.

Sompio-lehti taustoitti tutkijalle metsälappalaisuus-keskustelua

Tapio Nykästä kiinnosti tutkia myös metsälappalaisuus-käsitettä. Hän halusi tietää, ovatko Kemin-Sompion alueen ihmiset pitäneet aina itseään lappalaisina vai liittyykö käsite 1990-luvun alussa virinneeseen keskusteluun.

Nykänen selvitti asiaa käymällä läpi aiheeseen liittyviä juttuja Sompio- ja Pohjoiskaira-lehdissä vuosina 1978–1998.

Hänen mukaansa alueella saamelaisuus mainittiin 1970- ja 1980-luvuilla ainoastaan alueen varhaisempaa historiaa eli noin 1500–1800-lukuja käsiteltäessä. Lehtijutuissa esitettiin suoraan, että Kemin-Sompion vanha metsäsaamelainen kulttuuri on korvautunut suomalaisella kulttuurilla. Samalla jutuissa kuitenkin todettiin, että vanhat saamelaiset ovat monien alueen nykyisten asukkaiden esivanhempia.

1970- ja 1980-lukujen Sompio-lehdissä alueen asukkaita ei mainita kertaakaan metsäsaamelaisina eikä metsälappalaisina. Ainoat maininnat metsäsaamelaisuudesta olivat uutisissa, jotka viittasivat vanhempaan asutushistoriaan. Myöskään tekoaltaan alle jääneiden Sompion kylien entisistä asukkaista kirjoitettaessa ei käytetty näitä sanoja. Toisaalta muitakaan etnisiä luonnehdintoja ei käytetty. Nykäsen mukaan etnisyyteen ei tuolloin kiinnitetty huomiota.

– Keskustelun sävy muuttui 1990-luvulla, kun voimistui idea, että ei ollakaan suomalaistuttu. Yhteiskunnallisessa keskustelussa nähtiin että saamelaisuuteen voi liittyä esimerkiksi suomalaista parempaa elinkeinon suojaa, mutta yhtä tärkeää oli myös se, että ihmiset kiinnostuivat historiastaan, Nykänen sanoo.

– Identifikaatio on aina prosessi: se ei ole annettu eikä pysyvä. Ihmiset alkoivat pohtia asiaa, joka sai uudenlaisen merkityksen, hän kuvailee.

Nykänen painottaa, ettei kirja tarjoa ratkaisua saamelaismääritelmäkiistaan. Sen sijaan se auttaa jäsentämään ja ymmärtämään rajamaan identiteettipoliittisiin valintoihin liittyviä poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja.