Paikallisuutiset

Kultamuseolla on takana vilkas ja värikäs vuosi: kävijöitä on riittänyt ja uuden johtajan työsuhde purettiin – Katso video Hiput-näyttelystä ja kuule, miten nuori mies laittoi kultalöytönsä pärisemään

Kultalöydöt ja -ryntäykset ovat merkittävä osa Pohjois-Lapin historiaa. Niihin moni matkailijakin haluaa tutustua.

Kultamuseolla siirrytään pian juhlavuodesta toiseen.

Kuluva vuosi on ollut museon 50-vuotisjuhlavuosi. Ensi vuonna taas tulee kuluneeksi 90 vuotta Tankavaaran kultalöydöstä, jonka teki Purnumukan kylässä asunut saamelainen Aleksanteri ”Sauva-Aslak” Peltovuoma.

Niin sanottua synkempää historiaa alueella edustaa Lapin sota, jonka alkamisesta tulee 80 vuotta ensi vuonna. Se ja muu sota-aika vaikutti myös kultamailla.

– Hiput-näyttely on esillä vappuun asti. Sen jälkeen tuleva näyttely kertoo sota-ajasta Lapin kultamailla. Silloinkin he, jotka ehtivät, eli muun muassa osa naisista, lapsista ja vanhuksista, kävivät kaivamassa kultaa. Moni tuli sotien jälkeen Lapin kultamaille, etenkin Lemmenjoelle, ja osa jäi lopullisesti. Heistä tuli niin sanotusti elinkautisia.

– Vielä on hakusalla, keskitymmekö näyttelyssä Tankavaaran alueeseen vai koko pohjoiseen Lappiin, Kultamuseon kokoelmapäällikkö, va. museonjohtaja Hanna Mattila kertoo.

Päättyvä vuosi on ollut Sodankylän Tankavaarassa sijaitsevalle museolle vilkas. Kävijämäärissä on palattu lähemmäs koronaa edeltävää tasoa.

– Syyskuu oli vilkas ja sen jälkeenkin on ollut yllättävän vilkasta. Noin puolet kävijöistä ovat suomalaisia ja puolet kansainvälisiä. Aasialaisiakin alkaa liikkua taas enemmän. Nettisivujemme kääntäminen eri kielille on tuonut lisää kansainvälistä näkyvyyttä ja sitä kautta myös kävijöitä, asiakaspalvelupäällikkö Vilma Valolahti uskoo.

Katso video Hiput-näyttelystä:

Kultamuseo on tällä hetkellä taas ilman johtajaa. Teresa Töntsi aloitti tehtävässä elokuussa, mutta Kultamuseo purki hänen johtajasopimuksensa koeajalla jo lokakuun lopussa.

Ylen uutisen mukaan taustalla oli luvattomia poissaoloja ja tapaamisten peruuntumisia sekä työyhteisöön sopeutumattomuutta. Kultamuseosäätiön puheenjohtaja Viljo Pesonen totesi Ylelle, että työsuhde päätettiin luottamuspulan seurauksena.

Töntsi itse kommentoi Ylen uutisessa, että syytökset ovat osin perättömiä. Hänen mukaansa työyhteisö ei sopeutunut siihen, että hän alkoi toteuttaa museolla muutoksia, joita hänet oli palkattu tekemään.

Aiemmin Töntsi johti 15 vuoden ajan Suomen ortodoksista kirkkomuseota Riisaa, mistä hänet irtisanottiin viime vuonna johtamistapaan liittyneiden erimielisyyksien vuoksi.

Kultamuseon va. museonjohtaja Hanna Mattila ei kommentoi johtaja-asiaa sen tarkemmin, mutta vahvistaa tiedot luvattomista poissaoloista ja tapaamisiin saapumatta jättämisistä.

– Täällä kukaan ei selviä ilman käytännön töihin osallistumista. Meillä arki jatkuu, olemme tottuneet toimimaan pienellä porukalla, Mattila toteaa.

Uuden johtajan haku käynnistetään pian. Mattila uskoo, että paikkaa kohtaan riittää kiinnostusta.

– Viimeksikin oli useampi hyvä hakija.

Muutosjohtajaa museolla kaivataan muun muassa siksi, että käynnissä on rakennuksen peruskorjausprojekti.

Tällä hetkellä päättymässä on toinen suunnitteluvaihe. Seuraavaksi siirrytään ratkomaan rahoitusta.

– Lopullinen aikatauluarvio on vielä auki. Toivottavasti varsinaiset työt päästäisiin toteuttamaan vuosina 2025–26. Samalla tulee ajankohtaiseksi päänäyttelyn uudistaminen, Hanna Mattila taustoittaa.

Kyseinen päänäyttely kertoo Lapin kultahistoriasta Ivalojoen kultaryntäyksestä lähtien.

”Maailman suurimman vaskoolin” alla eli pyöreässä Golden World -näyttelyrakennuksessa pääsee tutustumaan muiden maiden kultahistoriaan.

– Kyseessä on maailman ainoa kansainvälinen kultamuseo, Vilma Valolahti mainitsee.

Kesäaikaan museovieraille avautuvat myös ulkomuseoalueen historialliset rakennukset.

Ja mikäli kävijä haluaa päästä itse kokeilemaan vaskaamista, se onnistuu ennakkovarauksella Kultamuseon huuhdonta-altaalla.

Kuten Lapista vuosikymmenten varrella löydetyistä isoista kultahipuista kertova Hiput-näyttely opettaa, ei kaikkea kultaa ole vielä kaivettu ylös. Näyttelyn esittelemistä huipuista useampi on löydetty tällä vuosituhannella.

Näyttelyn hipuista tuorein löytö on kesällä 2020 Tankavaarasta löytynyt Noonun, jolla oli painoa 62 grammaa. Eikä sitä tarvinnut edes kaivaa ylös maasta.

– Harrastaja näki hipun kuopan pohjalla ja arveli, että se on pila. Että joku on pilaillakseen jättänyt sinne hippua muistuttavan kiven, Valolahti kertoo nimettömänä pysyttelevän löytäjän ensireaktiosta.

Ei ollut pila vaan kymmenien tuhansien arvoinen hippulöytö.

Kullankaivuu jatkuu Lapissa tänäkin päivänä. Harrastajat tekevät sitä pääasiallisesti yhä lapiolla ja vaskoolilla, mutta valtaosa ammattimaisesta kaivuusta on tänä päivänä koneellista.

– Suomi on yksi EU:n suurimpia kullantuottajia, mutta ne tuotot tulevat kaivoksista, eivät perinteisestä kullankaivuusta, Hanna Mattila tietää.

Lapin kultaryntäyksistä on jo rutkasti aikaa. Kultaryntäykset ja -kuumeet elävät siitä huolimatta yhä kulttuurissa.

Leikitellään ajatuksella: vieläkö uusi kultaryntäys olisi missään mittakaavassa mahdollinen?

– Kultaryntäykselle on tyypillistä, että iso tai pieni kultalöytö käynnistää toiverikkaiden ihmisten virran tietylle alueelle. Lapissa suuri osa potentiaalisista huuhdontakulta-alueista on jo kartoitettu, mutta kyllä varmasti ihmisiä alkaa liikkua, jos jostakin alkaa nousta kilokaupalla kultaa lapion voimalla.

– Romantisoiduista haaveista unohtuu kuitenkin usein se, että Suomessa kullankaivu ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Lapissa ei ole mahdollista mennä ja kaivaa niin kuin Kalifornian villissä lännessä aikanaan. Nykyinen kullankaivuu on hyvin säädeltyä, Kultamuseon väki muistuttaa.