Ajankohtaista

Koulutuksen vuosisataa juhlittiin Inarissa

45-vuotias SAKK on maamme ainoa saamenkielistä ammatillista koulutusta tarjoava oppilaitos.

– Saamelaisalueen koulutuskeskus on omalaatuinen ja sijainniltaan hyvin merkittävä toimija Suomen koulutusjärjestelmässä. Samalla SAKK on maamme ainoa saamenkielistä ammatillista koulutusta tarjoava oppilaitos, totesi SAKK:n 45-vuotisjuhlassa opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Petri Lempinen.

Inarissa juhlittiin SAKK:n 45-vuotista taivalta, mutta samalla juhlittiin myös Inarin emäntäkoulun eli Inarin koti- ja laitostalouden oppilaitoksen sekä Inarin opiston pitkäaikaista historiaa.

Inarin kotitalousopetuksen juuret menevät 100 vuoden taakse ja Inarin opisto, eli alkujaan Saamelaisten kristillinen kansanopisto, perustettiin 70 vuotta sitten. Näiden kunnianarvoisten opinahjojen perinne elää nykyisessä SAKK:ssa.

Ylijohtaja Lempinen oli ylpeä siitä, että SAKK:n koulutus on monialaista ja sen tarjonta vastaa alueen työmarkkinoiden tarpeeseen ja samalla vaalii saamelaista kulttuuria.

– Parhaimmillaan tämä luo positiivisen kierteen vahvistaen alueen tarjontaa ja tukien kulttuurisia piirteitä. Tämä tekee teistä työmarkkinoiden ja alueen kulttuuristen piirteiden yhdistäjän. Tätä kautta Saamelaisalueen koulutuskeskuksella on verraton rooli koko Pohjois-Suomen kehittäjänä.

Myös SAKK:n rehtori Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen katsoi, että SAKK on onnistunut tarjoamaan monipuolista ja korkeatasoista koulutusta ja samalla se on pystynyt edistämään saamelaiskulttuuria ja saamelaisten elinkeinoja.

Rehtori Rasmus-Moilasen mukaan SAKK:n menestystarinaan on monia syitä, mutta yksi syy on siinä, että se on tehnyt ja tekee hyvää yhteistyötä maakunnassa eri toimijoiden kanssa. Hän muistutti, että toki yhteistyötä tehdään myös valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti.

– Voin ylpeänä todeta myös, että meillä on vahva tahtotila kehittää edelleen koulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Lapissa on tulevaisuudessakin tarjolla laadukasta ja monipuolista koulutusta. Panostaminen Lapin ja saamelaisalueen koulutukseen kannattaa.

SAKK:n rehtori sanoi, että panostaminen koulutukseen on samalla investointi koko Suomen hyväksi. Se turvaa elämisen edellytyksiä myös pohjoiseen Suomeen ja kriisitilanteissa asuttu ja elinvoimainen Pohjois-Suomi on kovan turvallisuuden ja huoltovarmuudenkin kannalta tärkeä tekijä.

SAKK:n johtokunnan puheenjohtaja Mika Aikio oli vakuuttunut siitä, että SAKK:n tulevaisuus näyttää erinomaiselta.

– SAKK osaa muuntautua. SAKK osaa vastata nopeasti alueen työvoimatarpeisiin. SAKK hallitsee yhteistyön alueen sidosryhmien ja kumppaneiden kanssa. Se myöskin kunnioittaa koulun alkuperäisiä tavoitteita eli kehittää saamelaiselinkeinoja sekä saamen kielten tilannetta, muistutti Aikio.

Lehtori Arja Vanhatalo-Lustig kertoi Inarin kotitalouskoulun perustamisesta ja vaiheista. Ammatillisen koulutuksen Inrin kunnassa voidaan katsoa alkaneen sata vuotta sitten eli 1923, jolloin Riutulan lastenkodin yhteydessä aloitti Inarin kotitalouskoulun ensimmäinen virallinen Maataloushallituksen alainen nuorten naisten koulutus. Viiden kuukauden koulutus valmensi naisia perheen ja pientilan emännän tehtävään.

Vanhatalo-Lustig esitteli yleisölle historiallista karttakuvaa vuodelta 1938. Kartan mukaan Inarista löytyi kotitalousoppilaitos, mutta seuraava, Inaria lähin kotitaloudellinen koulu olikin sitten Perämeren pohjoisrannikolla Torniossa. Kartta ei vielä -38 tuntenut edes Kemijärven emäntäkoulua, koska Kemijärven opinahjo oli vasta suunnittelun asteella.

Inarin kotitalouskoulun eli “Ivalon emäntäkoulun” vihkiäiset pidettiin lokakuussa 1960. Koulun tilat olivat niin modernit ja korkeatasoiset, että Inarin kunta majoitti sinne arvovieraitaan ja myös maaherra käytti tiloja edustukseen. Myös presidentti Urho Kekkonen majoittui koululla - toki hän tavallaan liittyy emäntäkoulun historiaan muutoinkin, sillä hän oli vieraillut koulun rakennustyömaalla ja olipa hän käynyt myös Kukkalan Ryynen talossa, jossa kotitalouskurssia pidettiin ennen koulurakennuksen valmistumista.

Inarin kansanopiston historiaa muistellut emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtola kertoi, että opiston perustamisvaiheessa ei ollut itsestään selvää, että opinahjosta tulee kristillinen.

Lapin Sivistysseuran ja Sámi Litton aktiivit kannattivat humanistista ja vapaamielisempää, yleissivistävämpää linjaa, mutta kristillinen linja lopulta voitti. Yhtenä syynä kristillisyydelle oli sekin, että sen uskottiin turvaavan paremmin koulun rahoituspolitiikan.

Opiston rehtorit Tuomo Itkonen ja Elias Kytömäki olivat toki pappeja, mutta Lehtola arveli, että jo Kytömäen aikana kristillisen valistuksen edelle menivät käytännönläheisyys ja käytännön työ.

Saamelaisten kristillinen kansanopisto ei elänyt missään umpiossa, sillä Kytömäki alkoi rehtorina etsiä ja hankkia oppilailleen selkeästi ammatillisia jatkopaikkoja. Hän piti erityistä yhteyttä seminaarien opettajaopintoihin ja varsinkin Kemijärven seminaariin.

– Kemijärven opettajaseminaarista muodostuikin Helsingin ohella merkittävä saamelaisnuorison liikehdinnän keskus. Kemijärvellä opiskeli monia aikansa saamelaisvaikuttajia ja he olivat ponnistaneet sinne Saamelaisen kristillisen kansanopiston kautta. Ainakin Nils-Aslak Valkeapää muisti ironisoida sitä, että hän ja monet muut saamelaisradikaaleiksi haukutut, olivat nimenomaan tuon kristillisen opiston kasvatteja.

Lehtolan mukaan opistolla ehti olla useita rehtoreita, useimmat tunnettiin suoranaisesti “rehtorihahmoina”. Jokainen oli oma persoonallisuutensa, mutta useimpien työtä yhdisti se, että heillä oli huoli ja unettomia öitä opiston rahoituksen vuoksi. Rahoitusongelma oli jatkuva.

– Rehtorikavalkadiin mahtuu teologian tohtoreita, puoskareita, lintumiehiä, uskonmiehiä. Erään rehtorin aikana entinen kristillinen opisto muuttui rummuttavan shamanismin tyyssijaksi. Voi sanoa, että opisto oli erityislaatuinen ja sen kokeneille, henkilökunnalle ja opiskelijoille, se oli oma elämän lukunsa. Opisto ei kulkenut mitään turvallisia ja pitkästyttäviä latuja, hän vakuutti.

Emeritusprofessori Lehtolan mukaan oli selvää, että jos opistoa ei olisi liitetty SAKK:iin, niin sillä ei olisi ollut taloudellisia edellytyksiä jatkaa.

Vanha rehtori Itkonen kutsui uuden rehtorin, Kytömäen juomaan teetä ja istumaan iltaa. Hauskan illan jälkeen Kytömäki teki lähtöä, Itkonen tokaisi; -ai niin, huomenna lankeaa opiston kolmen miljoonan laina maksuun. Yritähän keksiä jotakin. Hyvää yötä!

Lehtola mietti elääkö opiston perinne tänä päivänä ja hän oli hyvin vakuuttunut siitä, että perintö elää komeasti:

– Opiston saamen kielen ja kulttuurin opinnot olivat vahvalla pohjalla. Tämän vahvan pohjan opisto vei mennessään SAKK:iin ja siellä saamelaiskulttuurin ja saamen kielen opinnot ja saamelainen käsityöperinne, vahvistuivat entisestään, kehittyivät ja kehittyvät.

– Toki myös opistosta on jäljellä näkyvä muistomerkki, eli vanha opisto on nyt SAKK:n asuntola ja se tunnetaan nimellä Jeera.