Ulkomaat

”Kesällä koko maailma tulee meille kylään” – Videolla Heli Korhonen vastaa kysymykseen, miksi suomalaisten kannattaa suunnata Pohjois-Norjaan

Joulukuinen ajomatka Olderfjordin 49 asukkaan kylään on pitkä ja pimeä. Tie kulkee tuntikausia pitkin mustana vellovan Porsangerinvuonon rantaa. Yhtäkkiä valot tuikkivat pimeydestä - ollaan Olderfjordissa ja matkamuistomyymälä-kahvilan pihalla. Loikimme sisään pimeyden ja lumituiskun keskeltä. Puodissa tuoksuu vastakeitetty kahvi ja yrittäjä Heli Korhonen toivottaa meidät tervetulleeksi kotikyläänsä - paikkaan, joka on keskellä ei mitään, mutta silti keskellä ihan kaikkea.

Olderfjordin kylässä Pohjois-Norjassa ei turhia hötkyillä kaamoksen aikana.

Matkailuyrittäjänä kylässä toimiva Heli Korhonen sanoo, että Olderfjordin kylä on kesällä vilkas matkailukylä vuorokauden ympäri, kun aurinko ei laske. Talvella matkailu on hiljaisempaa, kuten Pohjois-Norjan talvimatkailu yleensäkin.

– Eihän minulla tällaista kauppaa olisi, jos ei olisi matkailijoita. Mutta he ovat Olderfjordissa kesällä, aika vähän talvella. Kaikki on ihan toisin päin kuin Suomen Lapissa, Heli Korhonen toteaa.

Vaan ei aikaakaan, kun auton valot valaisevat puodin pihaa. Kukkolan bussihan siellä näkyy ja pian matkalaiset astuvat sisään. He kertovat olevansa paluumatkalla Nordkappista.

– Nordkappin liikenne näkyy meillä vuoden ympäri. Välillä tuntuu, että me ollaan tässä keskellä ei mitään, mutta toisaalta olemme keskellä kaikkea. Hammerfestiin tai Nordkappiin matkaavat ovat meillä tuttuja pysähtyjiä.

Katso videolta Heli Korhosen vastaus kysymykseen, miksi suomalaisten matkailijoiden kannattaa suunnata Pohjois-Norjaan:

Kuten todettua, talvimatkailu Pohjois-Norjassa on vähäistä.

– Tromssa on lyönyt itsensä läpi talvimatkailukohteena. Yksi asiakas tuli meille kahville. Hän oli käynyt Nordkappissa ostamassa Nordkapp-hupparin ja nyt hän oli menossa Tromssaan nähdäkseen revontulet.

– Sanoin, että et sattunut vilkaisemaan taivaalle matkan aikana. Revontulia näkee meilläkin. Eihän hänelle, ulkomaalaiselle ihmiselle, ollut tullut mieleenkään katsella taivaalle. Hänelle kun oli markkinoitu asia niin, että revontulet löytyvät vasta sieltä Tromssasta, Heli ihmettelee.

– Tromssa on saanut talvimatkailun toimimaan, joten miksipä ei myös Finnmarkin talvi lähtisi kehittymään. Monta mutkaahan meillä tässä vielä on, koska olosuhteet ovat ihan erilaiset kuin Lapissa.

– Ei Lapissa tarvitse kuitenkaan pelätä, menevätkö tiet tukkoon ja pääseekö lentokone ilmaan. Meillä on lumivyöryvaarat ja lentoja perutaan. Siinä on matkanjärjestäjällä melkoinen riski, jos Nordkappin reissu peruuntuu.

Heli Korhonen kertoo, että nyt Olderfjordin kylässä yksi mies on suunnittelemassa huskysafareiden järjestämistä.

– Hänellä on yritystoiminta ihan alkutekijöissään, mutta uskon, että toiminta lähtee kehittymään. Olen odottanut, että joku tuollaisen yrityksen perustaisi, niin voisin tehdä sitten safariyrityksen kanssa yhteistyötä. Kaikki tämän kylän työkykyiset miehet ovat jo töissä ja kaikille riittää tekemistä ihan tarpeeksi, joten aika kauan sai odottaa, että tällainen yritys perustettiin.

Heli sanoo, että tokihan taivas Porsangerinvuonon yllä on huikea silloin, kun revontulet loimuavat oikein kunnolla.

– Ja ainahan meren rannalla on jotain katsottavaa, lintuja, revontulia tai muuta. Minä käyn päivittäin kävelemässä meren rannalla.

Työ on Raahesta Pohjois-Pohjanmaalta lähtöisin olevalle Heli Korhoselle elämäntapa.

– En ajattele tätä työnä, vaan ennen kaikkea elämäntapana. Olen kuin maatilallinen. Kun nokkansa pistää kotoa ulos, niin on samantien töissä ja työpaikalla. Töitä tehdään siinä koko ajan kaiken muun ohella, Heli tuumailee.

Heli Korhonen ei valita sitä, että talvimatkailu ei ole kovin hektistä. Talveen pitää asennoitua niin, että silloin ei tarvitse juosta töissä pää kolmantena jalkana.

– Ei tarvitse olla aamukuudelta tekemässä aamupalaa kenellekään. Nyt saa nukkua enemmän ja pitääkin nukkua, kun kesällä valvotaan ja palvellaan asiakkaita kellon ympäri. Kesähän on sitä aikaa, jolloin raha pitää takoa. Kesällä tuntuu kuin koko maailma tulisi meille kylään. Ei silloin ole aikaa istuskella ja jutella kahvikupin ääressä asiakkaan kanssa kaikessa rauhassa kuten nyt tammikuussa.

Kaamosaika ei Heliä ahdista, mutta hän sanoo, että ei se kaikille paikallisille ole niin ihanaa aikaa.

– Yllättävää kyllä, niin joillekin paikallisille se aiheuttaa masennusta, vaikka he ovat ikänsä täällä olleet. Asiasta puhutaan ihan avoimesti. Kyllä minäkin jännitin ensimmäistä kokonaista talvea, että mitenhän kaamoksen aikana täällä pärjään.

Heli Korhosen elämä ei ole mennyt niin kuin hän joskus ajatteli, mutta hän ei osaa kuvitella, miten elämä olisi voinut mennä tätä paremmin.

– Minä olen asunut Norjassa 17 vuotta. Minulla on täällä perhe ja koti. Alunperin minun piti tulla Norjaan au pairiksi. En voinut silloin kuvitella, että minä joskus pidän matkailuyritystä Olderfjordissa Porsangerinvuonon rannalla.

Vuonna 2006 Heli luki kotonaan Raahessa Helsingin Sanomia. Siellä oli pieni lehti-ilmoitus, jossa haettiin au pairia Pohjois-Norjan Honningsvågiin. Kriteerinä oli, että pitää olla urheilutaustaa, koska perheessä on liikkuvia lapsia.

Heli ajatteli, että hänellähän on liikkuvainen tausta, koska hän harrasti muun muassa jääkiekkoa ja jalkapalloa. Hän haki paikkaa ja saikin sen.

– Minä tulin au pairiksi, mutta se perhe siellä Honningsvågissa oli juuri hankkinut Olderfjordin matkailukeskuksen. Koko perhe kulki sitten paljon täällä Olderfjordissa ja minä heidän mukana. Minäkin tein töitä matkailukeskuksessa ja lopulta he sanoivat, että voisitko jäädä kokonaan tänne Olderfjordiin, he kyllä hankkivat uuden au pairin, kertoo Heli hymyillen.

Heli tykkäsi työstään matkailukeskuksessa.

– Töitä oli kyllä paljon, eivät uudet omistajat arvanneetkaan, kuinka paljon oli kaikkea tekemistä. Mutta minä tykkäsin hommastani ja minulle annettiin vastuullisempia töitä kuin alunperin oli suunniteltu. Sitten johtaja jäi sairaslomalle ja kun minä kerran olin täällä paikan päällä ja jonkun oli ne hommat tehtävä, niin sovittiin, että minä sitten teen ne.

Kun kesä oli lopuillaan ja Heli teki paluuta Raaheen, niin hän sopi omistajien kanssa, että tulee taas ensi kesänä töihin. Talven Heli opiskeli Raahen Tekulla ja hoiti siinä sivussa matkailuyrityksen sähköpostiliikennettä ja varauksia.

– Minä palasin Olderfjordiin ja yhtenä päivänä kävi niin, että rekryssä meni joku pieleen ja johtaja, joka tänne oli pestattu, ei tullutkaan. Sitten päätettiin, että minä saan tästä vakituisen työn, mutta paikkaa pidetään auki vaan kesäisin, joten talvella voin tehdä muita juttuja. Ja yhdessä vaiheessa yksi osakas sanoi, että hänellä ei ole enää aikaa yritykselle, joten olisiko minulla halukkuutta panostaa.

– Sillä tavalla minä jäin tänne Oldefjordiin. Ja kun löysin täältä miehenkin, niin sillä tiellä olen. Insinööriopinnot jäivät kesken, mutta ehkäpä se tietokoneen ääressä istuminen ei ollutkaan minua varten. Viihdyn paremmin, kun saan olla liikkeessä, tehdä ja touhuta.

Heli Korhonen sanoo suoraan, että kylä on muuttotappioaluetta.

– Kyllähän tämän seudun kylät menee vähän alaspäin. Olderfjordin koulu loppui jo vuonna 2007. Meidän lapset kulkevat bussilla Billefjordin kouluun 30 kilsan päähän. Altaan on 110 kilometriä ja Hammerfestiin 80 kilometriä. Molemmissa käydään, mutta enemmän Altassa, jossa on isoja kauppakeskuksia.

Vapaa-aikana tunturiin

Vaikka Heli mielellään kävelee Porsangerinvuonon rannalla, niin mikään merellä liikkuja hän ei ole laisinkaan.

– Vapaa-ajalla viihdyn tunturissa. Kun mieheni kanssa deittailtiin, niin hän kertoi vievänsä minut tunturimökilleen. Mökki olikin ihana, mutta vähän petyin, kun ei norjalaisella tunturimökillä ollutkaan saunaa. Minun ei tarvitse ajaa autolla mihinkään, jotta voisin viettää vapaa-aikaa. Vapaa-aika alkaa pihalta, kun lähden siitä kävelemään tai hyppään maastopyörän selkään.

Kesällä Heli kerää tunturijängiltä hillat ja löytyypä sieltä kantarelliakin poimittavaksi asti.

– Porotaloutta meidän kylässä ei ole, eikä täällä ole talvella poronomistajia. Mutta kun kesä tulee, niin poronhoitajat tulevat Karasjoelta ja Kautokeinosta tänne. Täällä he keräävät tokkiaan ja silloin täällä puhutaan paljon saamen kieltä. Poromiehet käyvät meillä kahvilla ja kutsuvat meitä vastavuoroisesti erotuspaikalle. Kanssakäymistä on poronhoitajien kanssa paljon.