Ulkomaat

Katso videolta, kuinka Kauneimmat joululaulut kajahtivat maailman laidalla - Heinillä härkien kaukalon herkisti Hammerfestin suomalaiset

Hammerfestin arktinen kaupunki torkkuu parhaillaan lumisten tuntureiden takana parikuukautisessa kaamoksen pimeydessä. Päivä ei jaksa tähän aikaan hivellä edes Hammerfestin korkeimpia huippuja, mutta jouluvalot tuovat sentään valoa tähän Ruijanrannan kaupunkiin. Ei sellaista taloa näytä Hammerfestissä olevankaan, jossa ei jouluvalot loistaisi ja näyttää kuin naapurit kävisivät kilpavarustelua jouluvalojen suhteen - lieneekö jossakin marketissa ollut alennuksessa God Jul-tekstillä varustettu jouluvalo, sillä ei sellaista ikkunaa tai talon seinää Hammerfestistä löydy, jossa ei hehkuisi punainen teksti ”God Jul” tuomassa valonkajoa kaamokseen.

Pieni Rypefjordin puukirkko Hammerfestin etelälaidalla on säästynyt värikkäiltä jouluvaloilta, mutta kynttilät loistavat kirkon ikkunoista.

Kirkossa on alkamassa Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, jonka järjestää Norjan suomalainen seurakunta. Pappina on Helsingistä Norjaan lentänyt Harri Palmu, joka kertoo laulaneensa muutama päivä sitten kauneimpia joululauluja Oslossa.

– Täältä Hammerfestistä minun matka jatkuu Båtsfjordin Kauneimpiin joululauluihin. Utsjoen kirkkoherra Päivi Aikasalo valittiin äskettäin papiksi Norjan suomalaiseen seurakuntaan, mutta hän ei ihan vielä ehdi näihin tilaisuuksiin, joten minä sain kunnian ja ilon kulkea laulattamassa Norjan suomalaisia, kertoo Palmu.

Katso videokooste kauneimmista joululauluista:

Harri Palmu kertoo olevansa jo eläkeläinen, mutta kun terveyttä ja kutsumusta vielä riittää, niin mielellään hän tekee silloin tällöin papin töitä edelleen, jos kutsu käy.

– Minähän olen ollut myös turistipappina etelän mailla, joten olen tehnyt paljon työtä maailmalla asuvien suomalaisten ja siirtolaisten, kuten joskus sanottiin, parissa. Suomalaiset rakastavat näitä omia vanhoja joululaulujaan. Minä olen nähnyt sen niin monta kertaa, että olivatpa suomalaiset missä päin maailmaa vain, niin näitä vanhoja tuttuja lauluja he haluavat kuunnella ja laulaa näin adventin aikana, sanoi Palmu.

Harri Palmu lensi Tromssasta Hammerfestin kentälle. Tromssassa oli niin sakea lumipyry, että ensin näytti siltä, ettei kone lennä, mutta lopulta se kuitenkin nousi ilmaan.

– Hammerfestin maisemia en taida tällä pikareissulla paljon nähdä. Kun kone laskeutui Hammerfestiin, niin oli jo pimeä. Ja kun aamulla lähden, niin silloin on vielä pimeä. Voisin kuvitella, että ihminen näissä Jäämeren maisemissa kokee Jumalan puhuttelevan. Luoja tarjoaa täällä asuville ääripään kokemuksia. Nyt on kaamos ja kesällä täällä saa nauttia auringosta yötä päivää, kun on yötön yö, tuumaili Palmu.

Hammerfest antoi ”elinkautisen”

Yksi Kauneimmat joululaulut-tilaisuuden osanottajista oli Seija Piri.

Seija tuli Hammerfestiin Pudasjärveltä lokakuussa -73. Hänen piti tulla kalatehtaalle vain neljäksi kuukaudeksi, mutta hän saikin Hammerfestistä ”elinkautisen”.

– Kiva on istua kirkonpenkissä ja kuunnella tuttuja joululauluja. Aivan kuin meidän pianisti olisi soittanut laulut aika nopeatempoisesti, vai mikä mahtoi olla, etten oikein nyt osannut laulaa mukana, mutta sitä hauskempaa oli istua ja kuunnella, kertoi Seija.

– Meitähän oli parhaimmillaan Finduksen kalatehtaalla 1200 työntekijää. Pohjoisen ja Lapin tyttöjä oli joukossa paljon. Kyllähän se Hammerfestiin tulo oli Pudasjärven metsien tytölle ikimuistoinen. Kalanhaju oli hirveä. Lokakuun lopussa, jolloin tulin, alkoi kaamos. Alkutalvesta oli myös kauheita lumimyrskyjä ja tiet menivät tukkoon. Täällä sitä sitten oltiin pienessä Hammerfestin kaupungissa lumen saartamana, muisteli Seija hymyillen.

Kun Seija törmäsi Hammerfestin kaupungissa komeasilmäiseen norjalaispoikaan, niin se sinetöi hänen kohtalonsa. Perhe ja koti perustettiin Norjaan ja Norjassa Seija aikoo asua elämänsä loppuun saakka.

– Pudasjärveltä minä en tunne enää ketään. Enkä minä enää tiedä, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Eihän sitä enää osaisi hoitaa omia asioitaan ja byrokratiaa, jos Suomen puolelle muuttaisi, hän naurahti.

– Suomen kuulumisia seuraan muuten yhä tarkkaan. Luen iltapäivälehdet ja seuraan Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhlia.

Hilma-mummo antoi siunauksen

Rypefjordin kirkon penkissä joululauluja lauloi myös Terttu Kumpula-Dahl, joka matkasi Sodankylän Orajärven kylästä Hammerfestiin vuonna -67.

– Minun ikäisiä tyttäriä lähti Orajärveltä maailmalle työn perässä kuka minnekin. Minusta tuntui, että minähän jään orvoksi Sodankylässä, joten minä lähdin kalatehtaalle Hammerfestiin. Olin 21-vuotias ja äidin ja isän piti allekirjoittaa todistus, että voin muuttaa Norjaan.

Tertun mieleen tuli hänen orajärveläinen isomummonsa, joka oli melkein sata vuotta silloin, kun Terttu teki lähtöä Hammerfestiin.

– Hilma-mummo oli ollut nuorena rohkea tyttö. Hänhän oli lähtenyt Jäämeren rannalle 16-vuotiaana töihin. Hän asui ainakin Kibergissä ja teki töitä kokkina. Norjasta hänen matka jatkui 21-vuotiaana Amerikkaan ja sieltä jälleen Suomeen.

Terttu sanoi, että Hilma-mummo pyysi hänet kamariinsa ennen Tertun matkalle lähtöä.

– Jumala sinua siunatkoon, sanoi mummo. Hän sanoi, että hän näkee minut nyt viimeisen kerran ja antaa minulle Herran siunauksen. Isomummo oli rohkea ja maailmaa nähnyt nainen. Minäkin olen ehkä ollut rohkea, mutta mikään matkustelija en ole ollut. Minä viihdyn ihan hyvin täällä kotikaupungissani Hammerfestissä.

Tertun äidin sukunimi oli Karjalainen ja äidin juuret menivät luovutettuun Karjalaan.

– Äiti asui sodan jälkeen Kotkassa ja sitten Oulussa. Oulusta isä hänet löysi ja toi hänet Orajärven kylään.

Kalatehdas kohteli hyvin

Hammerfestin kaupunki hengitti aikoinaan kalatehtaiden tahtiin. Kalatehtaat olivat kaupungin sydän. Tertulla ja Seijalla on pelkkiä hyviä muistoja kalatehdastyöstä.

– Olin 30 vuotta tehtaalla töissä. Kyllähän se oli fyysisesti raskasta työtä. Se oli tosi raskasta, mutta minähän olin maanviljelijän tyttö ja kasvanut työntekoon. Eikä tuo Seijakaan varmasti ole laiskan leipää Pudasjärvellä syönyt, sanoo Terttu ja katsoo Seijaa, jonka kanssa ystävyys syntyi Hammerfestissä vuosikymmeniä sitten.

Terttu sanoo, että kalatehdas arvosti suomalaisia työntekijöitä ja se teki paljon sen eteen, että suomalaiset viihtyivät ja halusivat olla Hammerfestissä.

– Kun halusimme ostaa huoneiston, niin ei meillä ollut rahaa, mutta tehdas antoi rahallista apua. Ja meillä oli yhteisiä juhlia kalatehtaalla ja kalatehtaan johto piti meistä hyvää huolta.

Terttu muistelee lämmöllä myös kalatehtaan työntekijöiden yhteishenkeä:

– Olimme kuin yhtä perhettä. Jokainen auttoi toistaan, ja jos tarvetta oli, niin tehtaan johtokin antoi apua.

Norjan kielen Terttu oppi aikoinaan nopeasti.

– Olin nuori ja utelias, joten kieli oli aika helppo oppia. Olin sinnikko suomalainen ja ensimmmäinen norjankielinen kirja olikin minulla autokoulun oppikirja.

– Tekemistä minulla riittää Hammerfestissä eläkeläisenäkin. Yksi ajankulu on ollut ja on vieläkin kirkon vapaaehtoistyö. Se on silläkin tavalla ollut luontevaa, koska norjalainen mieheni on ollut kirkon suntiona, kertoi Terttu.

Joululaulut herkistivät

Kauneimmat joululaulut eivät ehkä raikuneet Rypefjordin kirkossa aivan pääkadulle asti, sillä laulajia oli parinsenkymmentä, suurin osa naisia, eivätkä kaikki heistä edes laulaneet.

– No kuule, minäkin olin ennen hyvä laulaja, mutta tässä iässä on parempi, kun herkistyy vain kuuntelemaan. Ja kyllä minä herkistyinkin, kyllä nämä niin ihania lauluja olivat, Heinillä härkien, ja kaikki muutkin, huokaisi Terttu.

Orajärven tytär Terttu sanoi, että hän näkee yhä sielunsa silmin lapsuuden joulut Orajärven kylässä.

– Voi että, ne meidän koulun pitkät ja odotetut joulunäytelmät. Niillä oli pituutta ja niitä oli harjoiteltu pitkin syksyä. Ja koko kylä tuli koulun juhlaan hevosilla. Minä muistan sen hevosrivistön koulun pihalla. Joka hevosen eteen oli heitetty heinätukko ja höyry kohosi taivaalle hevosten sieraimista.

Terttu sekä Seija muistelivat, että heidän lapsuudessaan Suomessa jouluvalmistelut alkoivat vasta joulun kynnyksellä.

– Nythän jouluhössötys alkaa Suomessa jo lokakuussa, mutta silloin ei saanut aloittaa liian aikaisin. Jouluaaton aattona äiti luuttusi lattiat ja sen jälkeen oli lupa laittaa joulukoristeita pirttiin. Se oli iso asia, jos sai omenan jouluna. Hedelmät oli harvinaista herkkua, kun mitenpä niitä siihen aikaan olisi Orajärvelle kuljetettu talvisin.

– Se oli oikea joulu silloin, mutta nyt on joulua ja yltäkylläisyyttä ihan liikaa vuoden ympäri, sanoi Terttu.

Ystävykset Terttu ja Seija kertoivat, että heidän perheissään joulua vietetään Hammerfestissä suomalaisittain ja norjalaisittain.

– Meillä on kinkut ja laatikot kuten Suomessakin. Kuivattua lammastakin saattaa olla joulupöydässä. Kahvin kanssa syödään kaneliässiä ja suomalaisia pipareita. Joulutortut olisivat tietenkin hyviä, mutta ne eivät oikein maistu muille kuin meille. Hillat ovat hyvä jälkiruoka. Hammerfestissä ei niin hillajänkiä ole, mutta niitä löytyy tuolta Lakselvin puolelta, he sanoivat.

Hammerfestissä on kaikkea

Kalatehtaiden kulta-aika on Hammerfestissä ohi, mutta onneksi on Snöhvitin öljy- ja kaasukenttä, joka nyt tuo työtä ja hyvinvointia kaupunkiin.

Kirkkokahveilla tuumailtiin, että Snöhvit pitää kaupunkia pystyssä, mutta toki se näkyy sitten myös asuntojen hinnoissa. Jos ennen sai pienoisen asunnon miljoonalla kruunulla, niin nyt pienessä ja tiiviisti rakennetussa Hammerfestissä saa samasta lukaalista maksaa viisi miljoonaa kruunua.

– Täällä on meille kaikkea. On palvelut, ystävät ja kaunis luonto. Jotkut Hammerfestin kävijät saattavat vähän säikähtää meidän kapeaa ja mutkaista tietä kaupunkiin. Ja pahalla ilmalla kaupunki voi vaikuttaa ehkä synkältäkin. Senkin olen kuullut, että joku on pelännyt tippuvansa autolla mereen, kun kaupungissa on aika jyrkkiä teitä. Siihen olen sanonut, että ei vielä kenellekään ole sellaista sattunut.

– Hammerfestiin kannattaa tulla silloin kun aurinko paistaa, niin kaupunki näyttää ensikertalaiselle parhaat puolensa, sanoo Seija.

Keväällä iskee Suomen kaipuu

Pikainen kysely kirkkokahveilla osoitti, että suurin osa laulajista oli vanhoja suomalaisia, jotka ovat vuosikymmeniä sitten muuttaneet Hammerfestiin työn perässä. Kyselemme, onko joukossa kveenejä.

– Tuolla pöydässä istuu yksi kveeni. Hän ei asu Hammerfestissä, vaan on tullut tänne Lakselvista, meille kerrotaan ja osoitetaan ystävällisen näköistä mummelia naapuripöydässä.

Kirkkoon oli tullut myös Päivi Johansson, hammerfestiläinen vuodesta 2011.

– Olen lähihoitaja ja minun piti tulla vuodeksi, mutta vuodet ovat vierähtäneet. Viihdyn Hammerfestissä hyvin. Jos minuun joskus iskee Suomen kaipuu, niin ehkä keväisin. Ajattelen silloin, että Suomessa maa alkaa nyt viheriöidä, mutta Hammerfestin kalliot eivät paljon viheriöi.

Päivin seurassa oli myös hänen tyttärensä, 24-vuotias Janina Väätäinen, joka työskentelee lähihoitajana Hammerfestin sairaalassa.

– Minusta Hammerfest on lämminsydäminen kaupunki, tai meille tämä on kylä. Täällä on harrastuksiakin ihan riittävästi. Voi käydä elokuvissa, tai salilla. Ja luonnossa on mukava kävellä. Kauneimpiin joululauluihin tulin ilman muuta, kun kerran tällainen tilaisuus on, että suomalainen pappi tulee laulattamaan joululauluja Hammerfestiin asti, hän sanoi.

Paikalle tullut väki arveli, että kaikki vanhat Hammerfestin suomalaiset tuntevat toisensa. Nykyaikana sairaalaan tulee paljon hoitajia ja lääkäreitä, jotka haluavat olla Hammerfestissä vain vähän aikaa ja lähtevät sitten pois. Tätä porukkaa ”vanha väki” ei enää niin tunne, eivätkä uudet asukkaat välttämättä ole niin tiiviisti mukana Suomi-seuran jutuissa tai suomalaisen seurakunnan tilaisuuksissa.

Pastori Harri Palmu puhuu vielä muutaman sanan hammerfestiläisille ja hän siteeraa Jeesusta, joka sanoi, että teidän pitää tulla lasten kaltaisiksi.

– Olen miettinyt paljon, että mitä Jeesus oikein tarkoitti. Ei hän tarkoittanut, että meidän pitää tulla lapsellisiksi, vaan lapsiksi. Se on myös sitä, että lapsihan ei osaa pettää. Eikä lapsi aseta järkeään uskonsa esteeksi. Ja Joulun lapsi syntyi, että me pääsisimme kaikesta pahasta.

Rypefjordin kirkossa kajahtaa kaamosyöhön, Ruijan puuttomalle tundralle ja mustana vellovalle Jäämerelle, myös ikivanha pyhiinvaeltajien virsi, Maa on niin kaunis. Se on virsi, jonka kaikki vanhat Hammerfestin suomalaiset varmasti tuntevat lapsuudestaan.

Pastori Palmu tietää, että Maa on niin kaunis-virttä laulettiin jo 1200-luvulla Norjassa, joten mikäpä paremmin sopisikaan tänä iltana Rypefjordin kirkkoon kuin ”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie...”