Viihde

Katso video ja kuvat Laanilan Monotansseista – Jaana ja Simo Salminen ovat tanssanneet Laanilassa jo yli 40 vuotta

Suomalaiset ovat jälleen maailman onnellisin kansa. Tämän aistii hyvin Saariselällä, ”parfyymiladun” päässä Monomestassa. Paikassa, jossa lomalaisen suu ei pysy suorana.

Jaana ja Simo Salminen tuntevat Laanilan Monotanssit kymmenien vuosien ajalta. Tänäkin keväänä he suuntasivat tanssilattialle heti tanssien avauspäivänä.

– Me ollaan tanssittu täällä Laanilan Monotansseilla jo 40 vuotta! Meillä on ollut mökki Laanilassa vuodesta -81, joten hetkinen, siitähän on jo yli 40 vuotta, Salmiset kertovat.

Salmiset asuvat pääkaupunkiseudulla, mutta nauttivat mielellään keväästä Saariselän laduilla – hiihtäminen maistuu tunturissa paremmalta entä kotipuolessa.

– Olemme yleensä lentäneet Ivaloon, mutta tulimme nyt auton kanssa junalla. Näin vanhemmiten olemme alkaneet seuraamaan noita päästöjä, ja tämän vuoksi kuljemme mielummin rautateitse ja itse ajamalla. Ja onhan se näin myös edullisempaa, ei tarvitse alkaa esimerkiksi vuokraamaan autoa.

Katso video: Näin monon kannat kopisevat Laanilan Monomestassa

Video: Ville Vaarala

Jaana Salmisen isä Lauri Iisakkila oli aikoinaan perustamassa Saariselän latuverkostoa. Vaikka ukko onkin jo haudassa, niin hänen suksensa ovat vielä Saariselällä museon seinällä.

Ennen Salmiset saivat kehuskella kavereilleen talven hiihtokilometereillä, sillä aikaa tuli Laanilan mökillä kulutettua niin paljon kuin oli suinkin mahdollista.

– Siihen aikaan kun isäni eli, oli ehtona, että jos mökille halusi pääsiäiseksi tulla, Vaskoolihiihtoon oli osallistuttava, Jaana nauraa.

– Tänä päivänä ladulle ei mennä ”pakon edestä” vaan kilometrejä tulee juuri sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Joka päivä kilometerejä kertyy kuitenkin sen 10-15 kappaletta, että saa päiväannoksen liikuntaa suoritettua. Nyt tulimme hiihtolenkin päätteeksi käymään tassahtamassa, tämän jälkeen menemme takaisin mökille ja nautimme elämästä, Simo kertoo.

Salmiset tulevat tunturiin pari-kolme kertaa vuodessa. Saariselällä on erityinen paikka heidän sydämissään.

– Ahopäälle täytyy päästä. Se on parasta mitä elämässä on. Sieltä löytyy kaikki oleellinen mitä elämässä tarvitsee.

Ahopään valloitus on kuulunut Salmisen perheen lomasuunnitelmiin niin kauan, kun he vain jaksavat muistaa. Myös lapset on otettu ”korkkauskierrokselle” mukaan pienestä pitäen.

– Kun näin jälkeenpäin miettii, niin se on ollut lasten rääkkäystä, kuinka pitkiä matkoja me oikein hiihdimme. Se on meidän perheen perinne, me aikuiset nautimme Ahopään täydellisestä hiljaisuudesta, ja lapset taas odottivat sitä, että pääsevät laskemaan sieltä kovaa vauhtia alas. Motivoimme lapsia myös rusinoilla, joita annettiin aina kun päästiin männyltä männylle, pariskunta muistelee.

Orivedeltä Saariselälle tulleet Marjo ja Jarmo Jaakkola sen sijaan olivat Monotanssien ensikertalaisia.

– Hiihtämällä me tänne tulimme, ja ajattelimme munkkikahvien jälkeen käydä katsomassa, minkäslainen meininki on tuolla Monotanssien puolella, Jaakkolat totesivat siirtyessään Savottakahvilaan.

– Tämä on ensimmäinen kerta Saariselällä. Tänne tultiin nauttimaan keväästä kauniissa maisemissa, ja mahtavilla laduilla. Myös Saariselän ravintolat ovat yllättäneet meidät positiivisesti. Tiivistettynä voisi sanoa, että täällä palvelut pelaa.

Jaakkolat ovat kokeneita Lapin matkailijoita, jotka ovat käyneet useaan kertaan lomaileassa eri puolilla Pohjois-Suomea. Tämän kevään reissu kesti viikon.

– Loma kuluu pääsääntöisesti hiihtoladuilla, mutta maanantaina käväisimme mutkan Jäämeren rannalla Kirkkoniemessä.

– Meillä on koira myös mukana. Täällä on tosi hyvät puitteet käydä koiran kanssa lenkillä. Tänään tulimme Kaunispäätä alas ranskalaisten pulkkailijoiden kanssa, Marjo naureskelee.

Laanilan Monotanssien hallituksen puheenjohtaja Jari Kaukonen Paimiosta oli ensimmäisenä tanssipäivänä oikein hyvällä tuulella.

– Monotanssit ovat lähteneet käyntiin erittäin hyvin, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja meno on mahtava. Olen todella tyytyväinen, Kaukonen myhäili.

Puheenjohtaja huomautti, että samana päivänä, kun Monotanssit pyöräytettiin käyntiin, oli kevätpäiväntasaus. Samana päivänä kerrottiin myös, että suomalaiset ovat jälleen maailman onnellisin kansa.

– Täällä sen huomaa. Iloisia kohtaamisia ja monia uusia tuttavuuksia. Onhan tämä tapahtuma sen verran erikoinen, että sekin vetää suun jo korviin.

Kaukonen vannoo paikallisen yhteistyön nimeen.

– Minun mielestäni Saariselällä mennään hyvään suuntaan tässä asiasssa. Meidän kannattaa ponnistella yhteisen hyvän eteen – ei suinkaan kilpailla keskenämme. Kyllä meidän kilpailijamme ovat aivan muualla, kuin näiden latuverkostojen tavoitettavissa. Kilpailemme enemmänkin muiden hiihtokeskusten kanssa.

– Monotansseistahan on hyvä ponnistaa iltaravintoloihin. Olemme nimenomaan halunneet pitää Monotanssit päivällä, joten emme kilpaile millään tavalla paikallisten iltaravintoloiden kanssa, Jari Kaukonen korostaa.

Niin ikään Laanilan Monotanssien hallitukseen kuuluva Ilkka Kilpeläinen on Kaukosen kanssa samoilla linjoilla.

– Monotanssit ovat hyvän mielen tapahtuma. Asiakaskuntamme koostuu pääosin lomalaisista, ja se näkyy hyvin näiden päivätanssien fiiliksessä, Kilpeläinen huomauttaa.

Yksi suurimmista fiiliksenluojista on livemusiikki.

– Eihän ne levyt samaan pysty kuin livebändi. Nämä meidän soittajat ovat viihdyttämisen ammattilaisia, ja he kuuntelevat aina myös yleisön toiveita. Ja hei, kaikkea sitä musiikkia mitä täällä kuulee, ei taida levyiltä edes löytää. Sanotaanko näin, että täällä monotanssikulttuuri elää ja kukoistaa!

Monotanssien tuotto koostuu pääosin baaritiskin antimista ja kannatustuotteiden myynnistä.

– Tarkoituksena ei ole niin sanotusti lyödä kunnolla rahoiksi, vaan me olemme tyytyväisiä kun hiihtokansa viihtyy, ja jos siinä samassa rytäkässä saataisiin vielä omat takaisin, niin se on sitten ekstraa.

Kahden miehen iskelmäbilebändiksi esittäytyvä PIENIsuuriBÄNDI viihdytti montanssijoita ensimmäisen viikon ajan. Sitä edellisen viikon he soittivat Ylläksellä, jonne he Laanilasta myös palasivat.

– Huhtikuun loppuun asti soitetaan siellä, välillä käydään Oloksella ja Levillä. Päivätansseja. Onhan tämä mahtavaa aikaa muusikolle. Sitä odottaa aina joka vuosi, että kevät saapuu, Petri Nurmela ja Juha Ketola fiilistelevät.

Monotansseissa bändiä kuultiin nyt kolmatta kertaa. Viime vuonna he soittivat Monomestassa keväällä ja syksyllä, kuten tekevät tänäkin vuonna.

– Täällä on mukava soittaa, on aivan mahtava tunnelma. Lämmitys pelaa ja kaikki muukin toimii, mikäs siinä.

Muusikot kertovat, että vaikka heillä on jonkinlainen pohjasuunnitelma olemassa ennen keikkaa, he valitsevat soitettavat kappaleet porukan ja sen fiiliksen mukaan. Monotansseissakin kuultiin kappaleita laidasta laitaan.

– Me ei vedetä ihan niin perinteistä kuin tanssibändit yleensä. Täällä on muutenkin rempseämpi meininki, niin saattaa mennä popin puolelle ja Lontoon murrettakin välillä. Toki iskelmää soitetaan paljon ja perinteisiä valsseja ja tällaisia, Nurmela ja Ketola avasivat.

Monotanssit jatkuvat päivittäin huhtikuun 12. päivään asti. Loppuajan tanssikansaa tahdittavat Kösä & Rexa.