Kulttuuri

Kaiveltavaa riittää, mutta pituushyppyä se ei ole

Lappilaismuusikko Jaakko Laitinen loivensi koti-ikävää vanhojen Lappi-kappaleiden parissa, ja levyhän siitä syntyi.

Lapin jenkka, Tornionlaakson humppa, Poromiehen suudelma, Muistojen Inari. Tämähän on vanhan miehen levy!

– Miehän olen nuorena jo penkonut vanhan musiikin laareja, ja siellä riittää ammennettavaa, sanoo uuden Jaakko Laitinen & Lapin Lisä -levyn julkaissut muusikko Jaakko Laitinen.

Nelikymppinen Laitinen ei aivan mene vielä vanhasta miehestä, eikä levy vanhan miehen levyltä kappalelistasta huolimatta kuulosta. Kappaleet, joita 70- ja 80-luvun lapset kuuntelivat perheen auton takapenkeillä, kuulostavat Lapin lisä -yhtyeen käsittelyssä yllättävän tuoreilta ja tiivistävät yhtenä levynä lappilaisuuden kolmeen varttiin.

Levy sai alkunsa koti-ikävästä. Laitinen ja Väärä raha -yhtyeen haitarinsoittaja, kittiläläislähtöinen Marko Roininen asuivat muutama vuosi sitten molemmat etelässä ja kaipasivat kotiseutua. Kaksikko oli monesti jutellut, kuinka paljon hienoja, vanhoja Lappi-iskelmiä on ja päätti ryhtyä levyttämään niitä.

Suurimmalle osalle kappaleista ei tarvinut tehdä ihmeitä, vaan vain tuoda oma persoona ja energia kappaleeseen. Lapin jenkan kaksikko kuitenkin leipoi uuteen uskoon.

– Se on niin tuttu ja kuultu kappale, että siitä teimme slovarin, Laitinen kertoo.

Roinisen ja Laitisen lisäksi levyllä soittavat Niklas Ahlsved, Sampo Riskilä, Antti Kujanpää, Valtteri Bruun ja Matti Pitkänen.

Levyn kappaleiden aiemmat levyttäjät ovat legendaosastoa, kuten Tapio Rautavaara, Eero Magga, Eero Aven ja Hannu Merkku. Laitinen ei kuitenkaan ottanut paineita tai verrannut itseään muihin.

– Ei se auta muuta kuin omaa peliä pelata. Musiikki ei ole pituushyppyä, että voidaan mitata kuka hyppää pisimmälle.

– Ne alkuperäiset vain ovat niin mahtavia, ei tarvi kilpailla musiikissa.

Maisemat jylhät Inarin, sen taivaalla liekkee talvisin. Muistoille ei anna rauhaa, siellä kosket vapana viel pauhaa. Muistojen Inari

Erityisen paljon Lappi-laulut erottuvat nykyisestä höttöiskelmästä sanoituksissaan. Kappaleissa hanki punertaa puukkoja, Jefremoff soittaa sirmakkaa ja suomalaistyttöä kosiskelevalla ruotsalaisella Tyyrellä on nuuskua huulessa.

– Sanoitukset näissä on niin hienoja, Laitinen sanoo.

Yksi levyn lauluntekijöistä on Laitiselle erityisen läheinen, nimittäin Tornionlaakson humpan ja Poikkinaitu-laulun tekijä Olavi Tissari, joka oli Laitisen isoisä. Tissari vaikutti etenkin Ylitorniolla, jossa hän toimi opettajana sekä teki lauluja ja esiintyi esimerkiksi Seppo Leinon ja Anneli ja Esko Kätkän kanssa. Kätkät ovat CatCat-duon vanhemmat.

Tissari tunnetaan erityisesti rajan ylittävää rakkautta juhlistavasta Poikkinaitu-laulusta, jota lauletaan Väylän varrella edelleen. Laitiselle ukin kappaleiden esittäminen ja levyttäminen oli erityistä ja sukupolvet ylittävä kokemus.

– Toivottavasti isoisä jossain astraalitasolla kuulee, kun laulan hänen laulujaan.

Loisteessa iltanuotion, tunturin juurella Otsamon, kuulla sain joutsenen laulun, sointuja Pohjolan maan. Muistojen Inari

Levyllä on kappaleita ympäri Lappia. Tornionlaakson humppa ja Poikkinaitu vievät rajajoen varrelle, Tuntsasta Tulppioon ja Sompiolaista verta itäkairaan ja Inarijärvi ja Muistojen Inari jylhään Inariin. Osaan kappaleista voi samaistua missä päin Lappia vaan, kuten Poromiehen suudelmaan tai Lapin jenkkaan.

Kappaleita miettiessä ja valitessa oli runsaudenpulaa, niinkin paljon, että toiseenkin levyyn löytyisi helposti materiaalia. Aivan erityisesti Laitista polttelisi levyttää aiemmin levyttämättömiä lappilaisten musiikintekijöiden kappaleita, joihin hän törmäsi kesätöissään Ylellä. Ylellä hän sai kaivella arkistoja ja löysi sieltä herkullisia elävän musiikin taltiointeja.

Ylen arkistoissa Laitinen törmäsi myös ukkinsa esityksiin. Samaa näköä ja kuuloa oli.

– Se oli hurja, kuinka samanlaiselta ukki kuulosti.