Ulkomaat

Kaarina Marjavaara muutti miehen perässä Pykeijaan: ”Talvella ei ole niin kovin paljon tekemistä, mutta silloin minä louskutan kangaspuita”

Kaarina muutti Suomesta Pykeijaan 1991. Muuton syynä oli Pykeijassa asuva mies, Sven Marjavaara.

Pykeijan kyläkoulu toimi kesällä norjalais-suomalaisten kulttuuripäivien tukikohtana. Väki kokoontui juhlasaliin kuulemaan esitelmiä ja istumaan iltaa. Yläkerran aulassa oli myyntinäyttely, johon osallistui myös Pykeijan kyläläinen Kaarina Marjavaara omatekoisilla matoillaan.

– En ole koskaan katunut tänne muuttoa. Aika kuluu niin hirveän mukavasti Pykeijassa. Talvella ei ole niin kovin paljon tekemistä, mutta silloin minä louskutan kangaspuita. Minä kudon kangaspuilla yläkerran huoneessa monta tuntia ja sillä välin mies laittaa ruuan keittiössä. Eläkkeellähän me molemmat olemme, kertoi Kaarina.

Kaarina käy vähintään pari kertaa vuodessa Suomessa.

– Minullahan on lapsia Suomessa. Nytkin olisi tarkoitus lähteä Tampereelle. Kun siellä vierähtää parisen viikkoa, niin sittenhän sitä alkaa kaivata jo poiskin. Sillä tavalla vuosi vierähtää mukavasti, että tekee muutaman pitemmän reissun Suomeen ja tulee sitten takaisin Pykeijaan.

Kaarina ihmettelee ihan ääneen, kuinka hyvin hän on viihtynyt Pykeijassa kaikki nämä vuodet.

– Täällä on kerta kaikkiaan niin hyvä olla. On aina tuntunut siltä, että täällä minä viihdyn. Eikä sitä tekemistä nyt niin hirveän paljon ole tuon kutomisen lisäksi. Ilalla katotaan vähän telkkaria ja silloinkin pitää käydä vähän kutomassa ennen nukkumaan menoa. Aika menee sillä lailla ihan mukavasti.

Kaarina kertoo, että hän kasvattaa pihallaan hieman mansikkaa ja perunaa. Enimmäkseen hän kyllä laittaa pihalleen vain kesäkukkia.

– Turisteja tietysti kävelee pitkin katuja kesäisin ja kyllä he meidänkin pihaa ihmettelevät ja ihastelevat, että onpa teillä nätti piha. Me olemma harjaantuneet matkailijoihin ja ei heistä harmia ole. Ja turisteistahan se pääasiallinen tuotto kylään tulee. Aika monta taloakin on nykyisin ostettu turistien käyttöön. Eivätkä turistit juuri tässä kylällä pyöri, kun merellehän heitä viedään.

Kaarina naurahtaa, että ainoa harmittava juttu Pykeijassa on oikeastaan vain tuuli.

– Täällä tuulee niin paljon. Joskus tuntuu, ettei jaksa ollakaan, kun tuulee. Ihminen voi näköjään kyllästyä tuuleenkin. Meillä on makuuhuone itään päin ja sieltä kun tuulee, niin ei saa aina nukuttua, kun se tuulen ääni kuuluu.

Kaarina Marjavaara muistelee, että kun hän muutti kylään, niin oli Pykeijan koulussa silloin paljon lapsia, mutta nyt oppilaita on reilut kymmenkunta.

Kaarinan mattoja ihastelemaan pysähtynyt kylän vanha opettaja Kaija Pääkkö lausahtaa, että hänen aikana lapsia oli parhaimmillaan peräti 70.

Pykeijan kylän rannalta näkee toisella puolella vuonoa olevan Vesisaaren. Pikaveneellä sinne hurauttaa nopeasti, mutta kyläläiset naureskelevat, että harvemmin sattuu niin miellyttävää keliä, että matkaa olisi mukava taittaa veneellä.

– Vesisaari on tavallaan lähempänä, mutta Kirkkoniemihän on meidän kuntakeskus ja siellä asiat yleensä hoidetaan. Nuoriso menee hyvin paljon jatko-opintoihin juuri Kirkkoniemeen. Pykeijasta on linja-autoyhteyskin Kirkkoniemeen kolme kertaa viikossa, kertoo Kaarina Marjavaara.

Lue: Norjalais-suomalaiset kulttuuripäivät Pykeijassa: ”Ei Norja olisi pohjoisessa yhtään mitään ilman Suomea”