Ihmiset

Jalamari on Tiinan ja Napin silmäterä

– ”Jalamari” on vuoden 1963 Buick Electra 225. Auto tuli Suomeen valtameren takaa vuonna 2017, ja samana vuonna ajelinkin jo tällä Hämeenlinnasta Ivaloon, Ari ”Nappi” Korhonen tarinoi silmäillessään amerikanrautavanhustaan.

Napin autoharrastus lähti liikkeelle Oulusta, jossa hän vietti nuoruusvuotensa. Nuorena, vasta ajokortin saaneena pojankossina, kesäillat vierähtivät Ford Cortinan ratin takana.

– Siinä kun Cortinalla ajeli, niin tuli aina ihasteltua sen aikaisia jenkkivehkeitä, jotka Oulun yössä ajeleskelivat. Muutaman kerran sitä pääsi jopa kuskin hommiinkin noilla vehkeillä, ja viimeistään siitä se kipinä roihahti näihin jenkkirautoihin.

Auton laittaminen on ikuisuusprojekti

Pientä puunausta, ehkä uutta verhoilua ja nopea kurkistus konepellin alle... sitten kovaa ajoa. Näillä eväillä saa autoharrastaja päivänsä, viikkonsa ja kesänsä kulumaan.

– Näitten kanssa on aina raplaamista, nämä ei ole koskaan valmiita, ja se kuuluu lajin luonteeseen. Seuraavaksi on luvassa monenlaistakin projektia, ja jos käy hyvä tuuri, ja löydän Ivalon kylältä talveksi lämpimän tallin, niin sitten saa laittaa hihat heilumaan. Toki kesälläkin voisi tehdä pieniä säätöjä omalla kotipihalla, mutta kyllä kesäkelit täytyy pyhittää ajamiselle. Jokainen hetki jonka käyttää laittamiseen, on poissa ajamisesta. Isommat projektit tehdään talvikuukausien aikana, kun auto on odottamassa kaamoksen päättymistä ja lumien sulamista, Nappi tarinoi.

Napille ja Tiina Pekkala-Korhoselle kertyy kilometrejä kesän ensimmäisestä ajosta syksyn viimeiseen arviolta 1000–1500.

– Ilman tapahtumia, ajot keskittyvät näihin lähikyliin. Saariselällä tulee käytyä melko useasti, eivätkä ne reissut Kaamaseen ja Inariinkaan ole harvinaisia, pariskunta kertoo.

– Toki korona perui kaikki autotapahtumat viime vuodelta, ja sen vuoksi kilometrejä ei tullut aivan toivottua määrää.

Eri autokansaa kokoavat tapahtumat ovat lähellä pariskunnan sydäntä. Monesti kesälomat varataan kalenteriin autotapahtumia silmällä pitäen.

– Kävimme pari vuotta sitten Oulussa American Car Show -tapahtumassa, ja tämä meidän ”Jalamari” oli siinä etuoven edessä parkissa. Festariväki kävi siinä sitten ihailemassa tätä Texasin auringon alta tullutta autoa.

– Olemme saaneet Oulusta hyviä ystäviä tämän harrastuksen kautta. Samanhenkisen porukan kanssa on mukava tavata, harmi kun pandemia on lyönyt kapuloita rattaisiin, emmekä ole päässeet tapamaan meidän rakkaita ystäviä, Tiina harmittelee.

Harrastajapariskunnan mukaan myös Inarin kunnasta löytyy jonkin verran jenkkiautoharrastajia. Hyvänä esimerkkinä toimii syksyisin autokansan kokoava Rautaa Rajalle -tapahtuma.

– Rautaa Rajalle... siitä meillä tämä kaikki alkoi reilu 10 vuotta sitten. Olimme tässä porukassa mukana jo silloin, ja kun ympäriltä löytyi kannustavia ja osaavia tyyppejä, niin sen vuoksi oli helppo alkaa miettiä myös sitä omaa autoa. Se on meidän vuotemme kohokohta. Tapaamme siellä paljon tuttuja, pidämme hauskaa ja kuuntelemme hyvää musiikkia.

Harrastus vai elämäntapa?

Tänä päivänä tuntuu, että autoharrastus ja autoharrastajat saavat osakseen melkoisen määrän arvostelua ja joskus jopa suoranaista vihaa. Napin ja Tiinan mukaan ilmiö ei onneksi näy liiemmin vielä napapiirin pohjoispuolella.

– Monet kommentoivat, että tällainen iso auto, kuten tämä meidän viisi ja puoli metriä pitkä, ja vähän yli 2500 kiloa painava, isolla V8-moottorilla varustettu vehje vie aivan liikaa polttoainetta. Tottahan sen on, että auto vie polttoainetta, niinhän sen kuuluukin tehdä, eihän se muuten liikkuisi eteenpäin. Maantiellä kun ajelee rauhallisesti 80 km/h, niin se on sellaiset 16 litraa satasella. Jos ajat 1000 kilometriä vuodessa, niin se on 160 litraa polttoainetta. Tämä on sellaiset neljästä viiteen moottorikelkan tankillista, joka menee keskiverto kelkkailijalla helposti talven aikana. Eli eivät nämä moottoriharrastukset mitään hirveän hintaisia ole.

– Bensan hinnan nousu tietenkin hieman huolettaa, mutta luojalle kiitos näistä sähkö- ja hybridiautoilijoista, niin jää meille autoilijoille, veneilijöille ja kelkkailijoille enemmän bensaa käytettäväksi, Nappi heittää.

Nappi ja Tiina kertovat, että autoharrastus on heidän koko perheelle yhteinen. Heidän mukaansa jenkkiautokipinä kytee myös nuorison parissa.

– Lapsemme Ville Pylväs ja Kaisa Pylväs, ovat aina olleet todella innostuneita tästä jenkkiautoharrastuksesta. He ovat pienen ikänsä olleet auton takapenkillä menossa mukana. Nyt he ovat kuitenkin jo muuttaneet jo pois kotoa, mutta jenkkiautoharrastus kuitenkin kytee vahvasti, Tiina kertoo.

– Kaisa on ajanut pihalla neljä metriä eteenpäin, ja peruuttanut sen saman neljä metriä. Mutta Ville on ollut monella reissulla meidän luottokuskina, ja hän ajaa kuin ammattimies, Nappi kehuskelee.

Samaan hengenvetoon hän harmittelee sitä, että nykysuuntaus tuntuu olevan sellainen, että kaikki polttoaineella kulkevat vehkeet saavat kokoajan lisää verotusta. Vaikka harrastus kallistuu vuosi vuodelta, niin kolikolla on hänen mukaansa toinenkin puoli.

– Jos teillä on lapsia, niin opettakaa heidät ihan pienestä asti tällaiseen harrastukseen. Se voi olla joko mopolla tai kelkalla ajoa, auton takapenkillä fiilistelyä auringon paisteessa ja näiden laitteiden rassaamiseen. Kun lapset tottuvat näihin vehkeisiin jo nuorella iällä, ja lähtevät hommaan innoissaan mukaan, niin tästä kehittyy elämän mittainen harrastus. Ja kun he kasvavat aikuisiksi, niin heillä ei ole ikinä rahaa tupakkaan, viinaan ja huumeisiin, Nappi täräyttää.

Mikä Rautaa Rajalle -jenkkiautotapahtumassa viehättää?

– Ajelimme tähän tapahtumaan Torniosta, ja olemme mukana nyt ensimmäistä kertaa. Pakko sanoa, että tämä touhu alkaa haiskahtaa siltä, että tästä taitaa tulla perinne.

– Tämä auto tässä on -63 vuoden Ford Galaxie. Tämä tuli minulle Turusta nelisen vuotta sitten. Kyllä tämä autoharrastus on sellainen, johon saa ajan ja rahat menemään.

Atte Uusisalmi

– Olen osallistunut Rautaa Rajalle -tapahtumaan joka kerta, eli tämä on nyt 16. Tämä on minulle yksi vuoden kohokohdista, kun kausi alkaa olla lopuillaan, niin täällä pitää käydä joka vuosi. Täällä autokansa on kuin yhtä suurta perhettä, täällä ei porukka ala rähistä keskenään, vaan viikonlopun aikana pidetään hauskaa. Jutellaan autoista ja aivan kaikesta muustakin.

– Minä ajelin tällä 2010-mallin Camarolla Kittilästä tänne tapahtumaan. En aivan Pokantietä pitkin kehdannut tänne painella, vaan reittivalinnaksi tuli Kittilä-Sodankylä-Saariselkä.

Paula Pekkala

– Tämä minu autoni on myös 2010 Camaro, eli samanlainen kuin Atella, väri vain on eri. Jotain erikoista tässä autossa kuitenkin on, sillä minä ajan tällä taksia Rovanimellä. Tämä on Suomen ainoa Camaro-taksi. Asiakkaat ovat tykänneet kyydistä todella paljon, ei heitä tunnu haittaavan se, että minulla on tässä hitusen kalliimpi taksa. Tämän auton vakuutusmaksut ja bensakulut ovat aivan eri luokkaa, entä niin sanotulla "normaalilla pirssillä". Osa asiakkaista haluaa vain kruisailla kaupungilla, he antavat minulle 50 euroa, ja nauttivat sitten kyydistä.

– Minä olen aina tykännyt jenkkiautoista, ja sen vuoksi tämä tapahtuma on kuin tehty minulle. Täällä pääsee vaihtamaan kuulumisia samanhenkisten ihmisten kanssa.