Paikallisuutiset

Ivalojoen kulta-alueen kulttuuriperintöä on inventoitu Hammastunturin erämaa-alueella Inarissa

Inventoinnin tavoitteena oli paikantaa vanhoja kullanhuuhdonnan merkkejä maastossa, tarkistaa niiden kunto ja sijainti sekä kartoittaa mahdollisia muinaisjäännöksiä sekä muita kulttuuriperintökohteita lähialueella. Inventoinnissa kerättyjen tietojen perusteella arvokkaat kulttuuriperintökohteet pystytään ottamaan huomioon alueen maankäytössä. Kultahistoriallisiakohteita on inventoitu Metsähallituksen Luontopalvelujen toimesta Ivalojoella ja sen sivujoilla vuosina 2018, 2019 ja 2021.

Kesän aikana Ivalojoella liikuttiin pääasiassa patikoiden ja maastossa vietettiin useampia öitä joko teltassa tai eräkämpässä. Muutaman kerran järjestettiin venekyyti pidemmille taipaleille. Ivalojoen kulta-alueella liikkuessa voi tavata kullankaivajia, vaeltajia, melojia ja kalastajia. Jokien ja purojen varsilla kulkee polkuja, joiden varrella on erilaisia leiri- ja nuotiopaikkoja.

Joen rantoja pitkin kävellessä törmää vähän väliä rakkakivikkoon. Osa rakasta on luonnollista, mutta useat rakkakivikot ovat kullanhuuhtojien aikaansaamia. Huuhdontarakat ovat näkyvimpiä kullanhuuhdonnan merkkejä. Ne voivat olla satoja metrejä pitkiä joen rantatörmää seurailevia kivikoita. Huuhdontarakalla tai sen läheisyydessä on useimmiten kivilatomuksia ja juoksutusojia. Kivilatomukset ovat toimineet pukkeina vesiränneille, joilla on johdettu vettä huuhdonta-alueelle. Inventoinnissa löydettiin myös useampia kullanhuuhtojien kämppien jäännöksiä. Näiden paikantaminen maastossa vaatii hieman tarkempaa etsimistä, koska useimmista kämpistä on jäljellä enää maatunut painanne ja romahtanut piisi.

Kullanhuuhdonta Ivalojoella on alkanut vuonna 1869. Kultaryntäyksen alkuvuodet olivat vilkkaita. Viranomaiset kirjasivat Ivalojoella lähemmäs 500 kullanetsijää vuonna 1871. Vuodet 1871–1872 olivat Lapin kultahistorian tuottoisimpia, jolloin kultaa kaivettiin yhteensä noin 111 kiloa tilastojen mukaan. Ivalojoelta kullankaivuu levisi nopeasti sen sivujokiin etenkin Sotajokeen ja Palsiojaan.

Vain harva kullankaivaja rakensi itselleen kämpän. Jokivarressa yövyttiin teltoissa, laavuissa, tulilla ja turvekammeissa. Kullanhuuhdonnassa vietettiin tavallisesti vain kesä ja talveksi matkustettiin kotiin. Vain harvat jäivät koko vuodeksi ja kokeilivat erilaisia tekniikoita huuhtoa kultaa myös talvella. Ivalojoelle järjestettiin kesäisin ruokakuljetuksia ja Kultalassa toimi kapakka ja leipomo. Sen lisäksi ruokaa hankittiin kalastamalla ja metsästämällä.

Ivalojoella on kokeiltu myös kalliokullan louhintaa vuodesta 1897 lähtien. Inventoinnissa löytyi pari kalliolouhosta sekä muutama kaivoskuilu, joiden sisällä on vielä joitain puurakenteita säilynyt. Kullanhuuhdonta-alueilta löytyi myös paljon erilaisia kullanhuuhdontaan liittyviä rakenteita ja tavaroita, esimerkiksi puurakenteisia vesirännejä, pukkeja ja patorakennelmia sekä koekuoppia. Modernin kullankaivuun jäänteitä on myös näkyvissä maastossa.

Nykypäivän kullankaivuutoiminta Ivalojoen alueella painottuu Sotajoen ja Palsiojan varsille.

Kullankaivuun yhteydessä Ivalojoelta on tehty useampia esihistoriallisenajan esinelöytöjä. Kiviesinelöydöt on tehty noin 60 cm - 2 metrin syvyydestä. Ivalojoen rannalta tunnetaan muutama esihistoriallinen asuinpaikkakohde. Kesän inventoinnissa löydettiin vain kullanhuuhdontaan liittyviä kohteita.