Paikallisuutiset

Inarin Hopeassa pärjätään kynällä ja paperilla, sahalla ja viilalla – ”Ei kovin moni tee enää kuten minä”

”Pakkanen paukahtelee jängillä. Pakkaslumi peittää tienoon. Riekko saapuu tunturin takaa. Hento havina siivittää sen lentoa. Lumi vain pöllähtää, kun se sukeltaa lumikieppiinsä lepäämään.”

Tällaisella mainospuheella Inarin Hopea verkkosivuillaan esittelee Lumikieppi-sormusta. Yrityksellä on vuosikymmenten kokemus siitä, että Lapin eksotiikka puree matkailijoihin.

Inarin kirkonkylällä Siidaa vastapäätä sijaitsevassa myymälässä vierailevat matkailijat usein ostavat korun mukaansa muistoksi Lapista.

– Meillä on hyviä turisteja, jotka haluavat käyttää rahaa. Eniten menee yksinkertaisia koruja, kuten aurinko- tai shamaaniriipusta. Sormuksista ne, joiden kokoa voi muuttaa, ovat etenkin heidän suosiossa, jotka ostavat niitä lahjaksi äidille tai tyttöystävälle, Raili Laurila kertoo ja hänen puolisonsa, kultaseppä Matti Qvick nyökkää hyväksyvästi taustalla.

Inarin ja koko alan elävä legenda Matti Qvick on toiminut kultaseppänä jo huimat 47 vuotta. Hän ensin arvelee tekevänsä töitä viimeisiä vuosia, mutta myöntää sitten itsekin, että tuskinpa hän pitkään aikaan osaa lopettaa.

Qvickin työtavatkin poikkeavat nykystandardeista. Hän ei selaa nettiä eikä etsi koruideoita Instagramista tai Pinterestistä.

– Ei kovin moni tee enää kuten minä. On kynä ja paperi, saha ja viila. Ne ovat vielä riittäneet.

Myöskään se ei toimi kimmokkeena, että ”pitäisi tehdä uusi malli”. Qvick tekee uutta silloin, kun inspiraatio iskee. Kun esimerkiksi luonnossa liikkuminen on tuonut uuden ajatuksen.

Yksi poikkeus kuitenkin on: kettusormus. Kun tarpeeksi moni asiakas oli kysellyt kettusormuksen perään, Matti Qvick alkoi taipua, vaikka aluksi hän ei ajatuksesta innostunut.

Erityisesti hännän muotoileminen fiksusti mietitytti.

– Ihan hieno siitä lopulta tuli. Ja paljon sitä on mennyt, kultaseppä myhäilee komeaa sormusta pyöritellessään.