Kulttuuri

Ilosta höylättyjä lastuja – lue Pekka Juntin hauskat novellit meiltä

Toimittaja ja kirjailija Pekka Juntti kirjoitti nipun novelleja, joita Hilla Groupin Lapin paikallislehdet julkaisevat tästä viikosta alkaen.

– Nämä on semmoisia vuosien varrella tulleita omia päännousuja, ne on kirjoitettu kirjoittamisen ilosta. Olen niitä pyyhkinyt menemään ja naureskellut itsekseni, kertoo Haaparannalla asuva kirjailija ja toimittaja Pekka Juntti Soratien päästä -sarjan kirjoituksistaan.

Tekstit ovat novellimaisia juttuja ja kertomuksia, joissa yleensä päähenkilö ikään kuin muistelee tapahtunutta jollekin. Kieli on rehevää tornionlaaksolaista murretta.

Tornionlaaksolaista on myös tekstien liioitteleva hauskuus.

– Onko se sitten tätä jokivarressa asumista vai lapinlissää.

Juntti arvelee, että teksteissä näkyy hänestä aivan uusi puoli, jota ei hänen kirjoissaan tai journalistisessa työssään ole esiintynyt. Se voi tulla monelle hänen tekstejään esimerkiksi Lapin Kansassa, Pohjolan Sanomissa, Kainuun Sanomissa tai Ylellä lukeneelle yllätyksenä.

– Vähän jännittääkin, mutta hauska nähdäkin.

Kirjoituksissa näkyy myös kaksi asiaa, jota Juntti toivoisi lisää journalismiin: hauskuus ja hitaus.

– Hauskuutta on ihan liian vähän tässä maailmassa.

Myös journalismissa oli Juntin mielestä enemmän hauskuutta. Mielessä ovat esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen toimnituspalaverit, joista saattoi päästä tekemään juttua esimerkiksi varaston katolla käyneestä jäniksestä.

– 4000 merkin juttu, Juntti naurahtaa.

Kesän Juntti viettää puuhastellen ja kirjoittaen. Tekeillä on kaksi eri kirjaa, romaani ja tietokirjaprojekti, mutta niiden kanssa Juntti ei pidä kiirettä. Deadlinea ei ole, ja se tulee viime vuosien kirjaputken jälkeen tarpeeseen. Juntti teki ensin Metsä meidän jälkeemme -kirjan Anssi Jokirannan, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kanssa ja siirtyi siitä suoraan esikoisromaaninsa Villikoiran tekoon. Villikoiran jälkeen teossa oli heti perään Muuttuva metsä: opas jatkuvaan kasvatukseen -tietokirja Anna Ruohosen kanssa. Se julkaistiin vastikään.

Seuraavan romaanin ensimmäinen versio valmistui keväällä, ja etenkin sen ääntä ja näkökulmaa haetaan tarkemmaksi kesän toisella kirjoituskierroksella. Samalla etenee tietokirjakin.

Seuraavien kirjojensa kanssa Juntti aikoo kuitenkin ottaa aikansa.

– Kiire pois ja tehdään hyvin, hän tiivistää.

Kirjoittamisen lisäksi kesä vierähtää rakennushommissa kotona ja mökillä, niitä kun oli kirjoja kirjoittaessa päässyt kertymään. Juntille ne ovat lepoa, sillä hän ei erityisemmin pidä joutenolosta.

– Mie olen tosi huono semmosessa. Jos makaan, niin huomaan tekeväni päässä töitä. Jotain puuhastelua pitää olla, jotain, jossa tulee askelia.

Toiveissa olisi kesän aikana käydä myös pohjoisessa retkeilymielessä. Sen toteutuminen jää kirjailijan elämässä kuitenkin vielä kysymysmerkiksi.

– Haaveita on taas niin paljon, että kohta on syksy.