Kotimaa

Historiallinen Jääkärikämppä sai vaiheistaan kertovan opasteen - monet Lapin-legendat ovat paistaneet Tuuloman lohta mökin piisin loisteessa

Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevaan Jääkärikämppään liitetään monta tarinaa. Niistä kerrotaan Metsähallituksen ja Lapin rajavartioston äskettäin julkistamassa opasteessa kämpän raunion äärellä. Jos kämpän nurkkaan lyyhistynyt luonnonkivistä muurattu piisi osaisi puhua, niin sillä olisi monta tarinaa kerrottavanaan Lapin-legendoista, kuten Moskusta ja Walleniuksesta, jotka ovat aikanaan istuskelleet Jääkärikämpän suojissa.

Urho Kekkosen kansallispuiston laidalla sijaitsee rakennuksen raunio, joka on nähnyt aikaa ja monia kulkijoita. Raunio on historiallisen Jääkärikämpän. Kämpän historiaa värittää kolme erilaista tarinaa, jotka ovat nyt luettavissa raunion viereen pystytetyssä kyltissä.

Jääkärikämpäksi kutsutun mökin sanotaan olevan silloisen Lapin rajavartioston komentajan K. M. Walleniuksen ja savukoskelaisen poromiehen Aleksi ”Mosku” Hihnavaaran rakentama. Tarinan mukaan he käyttivät kämppää tukikohtana porovarkauksiin liittyneellä Petsamon kostoretkellä vuonna 1919.

Lapin paliskunnan poromiehet kutsuivat paikkaa rosvokämpäksi, koska Mosku tunnettiin porovarkaana. Tarinan mukaan poromiehet ajoivatkin miehet pois kämpästä.

Toisen tarinan mukaan kämpän rakensivat vääpeli Kurt Teiran johtaman kenttävartion miehet tukikohdakseen. Kenttävartio oli osallistunut vuonna 1918 Suomen sotatoimiin Petsamon valtaamiseksi, siinä onnistumatta.

Kolmannen tiedon mukaan Jääkärikämppä on ollut itsenäisen Suomen rajavartiolaitoksen ensimmäinen partiotupa. Lapin rajavartioston alokkaat rakensivat sen tarinan mukaan vuonna 1919. Oven päällä onkin ollut tästä kertova kyltti, joka on ajan saatossa tippunut. Kyltti kuitenkin vielä löytyi kämpän sisältä kasvaneeseen puuhun ripustettuna.

Mikäli kämppää käytettiin rajavartioston tukikohtana, menetti se kuitenkin sijaintinsa takia merkitystään, kun vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan jälkeen Petsamo liitettiin osaksi Suomea, ja valtakunnanraja siirtyi idemmäs.

Kymmeniä vuosia sitten joukko eteläsuomalaisia ruskaturisteja saapui Rajajoosepin rajanylityspaikalle. Etenkin yhtä turistia kiinnosti kovasti Jääkärikämpän sijainti. Hän kertoi Joosepin rajamiehille, että hänen halikkolainen isoisänsä oli aikoinaan rakentamassa mökkiä kuuden muun miehen kanssa.

– Vaarin tarinoista jäi päällimmäisenä mieleen se, että nämä nuoret rajavartiosotilaat olivat saaneet Rovaniemeltä käteensä vain kirveet ja kaksi ikkunaruutua. Heidät komennettiin sitten hiihtämään Rovaniemeltä Suomujoelle keväällä 1919. Sekin jäi vaarin jutuista mieleen, että siellä kämpässä ei ollut kovin tiukka järjestys, koska aina aamulla rajavartiosotilaat katselivat, että minkälaisia yöpyjiä oli yön aikana tupaan tullut. Kai se mökki oli kaikkien sillä alueella kulkevien tukikohta, muisteli ruskaturisti Joosepin rajamiehille.

Kolmas yksityiskohta, mikä oli jäänyt ruskaturistin mieleen vaarin tarinoista oli - mikäpäs muu - kuin pontikankeitto.

Jääkärikämpän alkuvaiheilla 1920-luvulla elettiin pandemia-aikaa, kun espanjantauti teki pahaa jälkeä ympäri Eurooppaa. Espanjantaudin takia Jääkärikämpälle oli tullut esikunnasta suoranainen määräys, että pontikkaa on pakko keittää ja nauttia lääkkeeksi aamuisin.

Vaari oli jälkipolvelleen muistellut, että hänkin raivoraittiina miehenä joutui nauttimaan lääkejuomaa, mutta olipa pontikalla myös tehoa, sillä yksikään rajavartiomiehistä ei sairastunut tautiin. Nyt 2000-luvulla voidaan päätellä, että saattoihan sekin pelastaa miehet espanjantaudin kynsistä, että he elivät Jääkärikämpällä aika kaukana pahasta maailmasta ja ihmiskontakteista.

Myöhemmin kämpässä ovat pitäneet majaa muun muassa 1930-luvulla L. Holmanin kullanetsintäryhmä ja Luton peruuntuneen autosavotan leimausmiehet, retkeilijät, sekä kesyn ahman kanssa asustellut Aulis Nuotio -niminen mies 1950-luvulla.

Muitakin tukikohtia Nuotiolla oli Luton kairassa. Salaperäisestä Nuotiosta ei ole paljon jäänyt historiallisia lähteitä jäljelle, mutta se tiedetään, että hän oli Petsamon Sanomien ensimmäinen - ja samalla viimeinen - päätoimittaja.

Kyltin paljastus tapahtui juhlavasti rakennuksen raunioita kunnioittaen. Retkelle lähti Metsähallituksen ja Lapin rajavartioston edustajia. Jääkärikämppä sijaitsee melko syrjässä Rovaniementiestä Inarin ja Sodankylän kuntien rajan lähellä, Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Kämppävanhus kantaa sitkeästi Jääkärikämpän nimeä, koska Saariselän löytäjäksi mainittu kirjailija Kullervo Kemppinenkin antaa sille Jääkärikämppä-nimen Lumikuru-kirjassaan. Kemppisen mukaan mökki oli toiminut jääkäriliikkeen etappipaikkana, mutta tässä asiassa kelpo kirjailija kuitenkin erehtyy - eihän jääkäriliikkeen toiminta mitenkään Suomujokivarteen yltänyt.

Kiitokset Jääkärikämpän mielenkiintoisen historian esille nostamisen ideasta kuuluvat osaltaan paikallislehti Inarilaiselle, jossa on vuosien saatossa nostettu esille kämpän historiaa ja päätoimittaja Jaakko Peltomaa on pohtinut ja kysellyt, miten kämpän muistoa pitäisi oikein vaalia.

Onneksi Jääkärikämppä on saanut jäädä paikoilleen. Kun Imatralle perustettiin Rajavartiolaitoksen museo 1980-luvulla, niin silloin kaavailtiin hetken aikaa sitäkin, pitäisikö kämpän vanha kehikko siirtää Imatralle. Onneksi suunnitelmista luovuttiin, sillä toisessa päässä Suomea Jääkärikämppä olisi tietysti ollut vain kasa lahoavia hirsiä.

Alkuperäisellä paikallaan hiljalleen raunioituva kämppävanhus on olennainen ja arvokas osa UK-puistoa ja Suomujokivartta sekä alueen kulttuurihistoriaa.