Hannu Koivusalon kolumni: Fluorikielto on laittanut kirjaimellisesti ”suksipakkaa” uusiksi
Maastohiihto ”vanhana lajina” on pitänyt hyvin pintansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Laji herättää edelleen poikkeuksellisen vahvoja tunteita kansan syvissä riveissä meni sitten hyvin tai huonosti. Se kuuluu niiden harvalukuisten urheilulajien joukkoon, joiden päätapahtumat keräävät miljoonayleisön tv:n ääreen. Sukupolvet vaihtuvat mutta kiinnostus säilyy. Voidaan siis todeta, että maassamme hiihdon seuraaminen on geneettistä.
Haasteita tietysti löytyy joka lajilla. Pienenevien ikäluokkien vaikutus on vääjäämätön valmennus-, koulutus- ja kilpailujärjestelmiin. Oltiin ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa niin talvet ovat lyhentyneet ja lumiraja karkailee pohjoista kohti. Väestö pakkautuu etelän isompiin kaupunkeihin, joissa tarjonta harrastuspuolella on merkittävästi laajempaa kuin lumisemmilla seuduilla.
Kuluva kausi on jälleen MM-kisavuosi. Norjan Trondheim isännöi toistamiseen MM-hiihtoja helmi-maaliskuun taitteessa. Ladulla suomalaisten suurimpia menestystoiveita kantavat perinteisesti Niskasen sisarukset Iivo ja Kerttu sekä 12-kertainen arvokisamitalisti Krista Pärmäkoski. Sprintissä Jasmi Joensuu on ollut tasaisen kova ja taistelee sprintticupin voitosta. Henkilökohtainen MM-mitali tuon nelikon ulkopuolelta olisi yllätys mutta tässä lajissa voi tapahtua monenlaista. Pariviestit mukaa lukien joukkuekisoja on neljä.
Kaikissa on mahdollisuus mitaleilla mutta marginaalit ovat äärimmäisen tiukat. Täytyy myös toivoa menestystä huoltorekalle. Fluorikielto on laittanut kirjaimellisesti ”suksipakkaa” uusiksi ja viimeisen kahden kauden tuloksista on selvästi nähtävissä kisakohtaisia onnistumisia ja epäonnistumisia maajoukkueiden välillä. Edelleen suksimerkkikohtaiset erot näyttävät myös tulevan esiin aiempaa voimakkaammin.
Fluorikielto on laittanut kirjaimellisesti ”suksipakkaa” uusiksi ja viimeisen kahden kauden tuloksista on selvästi nähtävissä kisakohtaisia onnistumisia ja epäonnistumisia maajoukkueiden välillä.
Tuoreita ilmiöitäkin on lajiin sisään saatu. Hiihtoon hurahtanut menestysartisti Antti Tuisku laittoi oman seuran AT Ski Teamin pystyyn. Vahva naisjoukkue sai heti maistaa upeaa menestystä loppiaisen jälkeen Imatran SM-hiihdoissa voittamalla pariviestin kultaa. Artisti itse kisasi miesten P 10 km väliaikalähtökilpailussa. Mahtavaa heittäytymistä seurasi paikan päällä tuhansia ihmisiä ja tv:n välityksellä parhaimmillaan noin miljoona. Monin tavoin positiivinen juttu lajille.
Aurinko alkaa ilmoittelemaan itsestään yhä tiuhemmin ja pidempään. Kevät on ovella. Se on hiihdon kulta-aikaa. Laturetkiä ja massahiihtoja piisaa lähes joka viikonlopulle. Lumi on upea elementti kaiken ikäisille ja tämä onkin ehdoton lajin vahvuus. Maastohiihto jos joku on parhaimmillaan koko perheen juttu.
Olosuhteet ovat kaikki kaikessa myös hiihdossa. Matkailukohteet ovat kiitettävästi asian huomioineet. Hyvä latujen kunnossapito on yksi varmin tae sille, että ihmiset palaavat alueelle nauttimaan lajin riemuista jatkossakin. Hyväkuntoinen latuverkosto on lajikulttuurin elinvoimaisuuden kannalta keskeinen asia.
Sykähdyttäviä hiihtokokemuksia kaikille niin ladulle, lomalle kuin tv:n ääreen!
Hannu Koivusalo
Kirjoittaja on Suomen Cup kilpailusarjan johtaja (Race Director) ja maastohiihdon erikoisseura Vuokatti Ski Team Kainuun manageri.
Lisäksi hän on Suomen edustajana kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) seuraavissa komiteoissa Continental Cup & World Cup Committee sekä Cross-Country Committee ja hän on Suomen Urheilumanagerit ry., hallituksen puheenjohtaja.
