Kulttuuri

Aktivisti saa toivoa toiminnasta – Havumetsän lapset innoitti keskusteluun

Paneelikeskustelussa Sodankylän Lapinsuussa pohdittiin aktivismia vaikuttamiskeinona.

Ajankohtaisen alustuksen aktivismiaiheeseen tarjosi Virpi Suutarin uusin dokumenttielokuva Havumetsän lapset. Dokumentti seuraa kahden metsäaktivistin, Ida Korhosen ja Minka Virtasen, vuotta ja käy heidän kanssaan muun muassa Aalistunturin mielenosoituksissa.

Elokuvan ensimmäinen Sodankylän-esitys tiistaina 4. huhtikuuta oli kuin oma puheenvuoronsa aktivismia pohdineessa paneelikeskustelussa. Dokumentin johdannossa mainitaan, että Suomen metsistä 90 prosenttia oli metsätalouskäytössä vuonna 2022. Elokuvassa esitettiin muun muassa että aktivismi on heikon puolustamista, ja että ekologisen kestävyyden pitäisi olla yhtä arvokasta kuin taloudellinen kestävyys.

Sodankylän kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen kertoi olevansa vaikuttunut elokuvan kauniista kuvista. Myös elokuvan teema resonoi.

– Luontokato on faktaa. Kunta haluaa omalta osaltaan vaikuttaa pysäyttämään sitä, hän sanoi.

Kaivoskriittisessä kansanliikkeessä ja Elokapinassa vaikuttava Marianne Juntunen sanoi olevansa valmis tekemään paljon, sillä aikaikkuna estää luontokato on lyhyt.

Luontoihmiseksi ja suojelumetsänomistajaksi itsensä esitellyt Sampo Rouhiainen samastui dokumenttielokuvassa nähtyyn teltassa käytyyn keskusteluun, jossa tunne sivuutetaan ja taloudellinen kestävyys ja ympäristön kestävyys rinnastetaan samaksi asiaksi.

Värriön tutkimusaseman johtaja, professori Mikko Sipilä kertoi yleisölle, että aktivisteilla, kuten Elokapinalla, on faktat hallussa ja toimiensa taustalla tutkittua tietoa. Hänen mukaansa metsäteollisuuden nuorista talousmetsistä käyttämä hiilinielu-termi johtaa harhaan, sillä hakkuut tekevät hiilinielusta negatiivisen.

– Kuudensadankuuden uhanalaisen lajin tärkein uhanalaisuuden syy on tehometsätalous, Sipilä sanoi.

Hän myös huomautti, että elokuvassakin kuulunut Menisivät töihin -hokema on väärä, sillä aktivistit tekevät kovasti työtä josta heille ei edes makseta.

Marianne Juntunen vastaa usein kuultuun kysymykseen siitä miksei hän aktivistina elä ilman puhelinta tai autoa.

– Yhteiskunnassa on mahdotonta elää kestävästi. Kutsumme mukaan ympäristöliikkeisiin ihmisiä omana itsenään, sillä isoilla valinnoilla on merkitystä ja toivo tulee toiminnasta.

Juntusen mukaan vaikuttamismahdollisuuksia on paljon, ja kukin voi miettiä itselleen sopivaa tapaa. Yksi muoto on esimerkiksi adressien allekirjoittaminen.

– Tuntuu että tehtävää on ihan sikana, ja on kynnys lähteä tekemään asioita. Kannattaa ajatelle että kaikissa muutoksissa joku on jollakin aikajänteellä tehnyt asiat toisin, Sampo Rouhiainen kuvailee.

Mikko Sipilä huomauttaa, ettei esimerkiksi vastusta koko kaivosteollisuutta, vaan haluaa sille rajat.

Kunnanjohtaja muistutti työn alla olevasta ilmastotiekartasta, josta muodostuu sellainen kuin kuntalaiset haluavat. Aiheesta on tulossa yleisötilaisuus ja työtä on mahdollisuus kommentoida. Hän haluaa rohkaista osallistumaan lainmukaiseen toimintaa. Rantapelkonen pohti puheenvuorossaan myös sitä, ovatko talous, ympäristö ja sosiaalinen kestävyys samanarvoisia.

– Ylikulutus ja kasvun ideologia ovat ongelmia. Talousarvio lähtee taloudesta mutta on kuitenkin ihmisiä varten, hän totesi.