Paikallisuutiset

Kafea Gufihtar on parhaita burgereita ja hyvää kahvia – Myös kullankaivuun voi aloittaa sieltä

Täytyy olla rohkea ja utelias, kun päättää höllätä kaasupoljinta ja kääntää auton pyörät nelostieltä, kaiken kiireen keskeltä kohti Kutturaa. Kutturan kultakioski - Kafea Gufihtar on kullankaivajien ”kantapaikka”, mielenkiintoinen ja vähän mystinenkin. Kohteessa odottavat kioskin ykköstuotteet, kahvi ja kuuluisa poroburgeri, jota on mainittu jopa maailman parhaaksi.

Se näyttää ihan tavalliselta hampurilaiselta, mitä se ei ilmeisesti ole. Sämpylän välissä näkyy pihvi, suolakurkku, sipuli, salaatti, tomaatti ja juusto, mutta salaisuus on ilmeisesti siinä pihvissä.

– Tai kokonaisuudessa, kuten kahvilan yrittäjä Tiina Koivisto arvelee.

Hän on myös sitä mieltä, että tässä ympäristössä poroburgeri maistuu paremmalta kuin muualla.

– Vaikka se on niin hyvänmakuinen, niin kyllä kiintiö saattaa tulla itsellä kesän aikana täyteen, Tiina Koivisto tunnustaa.

Kesän jälkeen ei enää hampurilaispaikkoihin tee mieli.

Poroburgeri on myyntimäärältään kioskin ykköstuote heti kahvin jälkeen. Burgerin pihvi on Inarin Luonnonporo Oy:n Culinari -tuotteita eli lähiruokaa. Maine on kiirinyt kauas, sillä burgeria on mainittu jopa maailman parhaimmaksi.

Matkailijat tulevat etsimään kioskia Kutturan kapean, pölyisen tien varrelta ja haluavat ajaa tuon 32 kilometrin mutkan vain kioskin nähdäkseen ja ehkä nauttiakseen burgerin tai kahvin ja sen kanssa jotakin suolaista tai makeaa.

– Pari kesää sitten oli verenpainetta nostattava tilanne, kun tavaran toimittaja ilmoitti, että nyt ei saada sinulle pihvejä täksi kesäksi. Varmaan ääneenkin sanoin, että onko tämä joku vitsi. Pari unetonta yötäkin vietin tämän asian vuoksi. Viimein löydettiin tuttujen kautta toimittaja sille lihalle, mistä pihvit tehdään ja niin tilanne saatiin ratkaistua, kertoo Tiina Koivisto.

– Sen jälkeen on joka vuosi varmistettu, että pihvejä on meillekin, hän toteaa päättäväisenä.

– Jos kysyt kutturalaisilta, niin tämä alue ei ole Kutturaa, vaan pitäisi puhua ehkä Sotajoen alueesta. Tämä on ihan siinä Hammastunturin ja Ivalon paliskunnan rajalla, mutta en minä oikeasti tiedä, mikä tämä on sijainniltaan, selvittää kioskiyrittäjä.

– Kun ennen vanhaan puhuttiin Kutturan kioskista, niin ihmiset ajoivat Kutturaan asti ja tulivat sitten paluumatkalla tästä kyselemään, että missä se kioski on. Minä vain totesin, että ajoitte parikymmentä kilometriä ohi ja olette nyt sillä kioskilla, kertoo Tiina Koivisto.

Kioskille on matkaa nelostieltä 16 km ja Kutturan kylälle 39 km.

Kafea Gufihtarilla on anniskeluoikeudet ja yrittäjällä on myös alkoholin vähittäismyyntioikeudet eli alkoholijuomia saa myydä mukaan. Kioskista saa kullanhuuhdontavälineitä, vaskooleja, pipettejä, pinsettejä, magneetteja ja kultapulloja. Heillä on myynnissä matkamuistoja ja elintarvikkeita. Sieltä saa myös klapisäkkejä.

– Myymälätila on pieni niin, että jos siinä on kaksi ihmistä, niin siellä on jo ruuhkaa, miettii Tiina Koivisto.

Kioskista saa vuokralle esimerkiksi metallinpaljastimen ja lainaksi työkaluja yrittäjän omasta varastosta.

Kultakioski on seudun monitoimitalo, josta saa apuja moneen asiaan.

– Meillä paikataan auton renkaat ja joskus ollaan myös täytelty asiakkaan eläkehakemuspapereita, Tiina Koivisto kertoo nauraen.

Kahvilan pihalla on saavi, jonka ääressä voi kokeilla kullanhuuhdontaa. Jos hiekan seasta onnistuu löytämään hipun, otetaan siitä pieni maksu. Jos vaskausta haluaa kokeilla ihan oikeassa ympäristössä, on yrittäjällä sitä varten oma valtaus, jossa vuokralaiskaivajat voivat käydä. Tämä on tosin mahdollista ehkä vasta ensi kesänä.

– Meillä käy ihmisiä, jotka eivät tiedä, että tällä alueella etsitään kultaa tai eivät tiedä, että Suomessa ylipäätään on tällaista kullankaivuuta. He haluavat kokeilla, millaista se on, Tiina Koivisto kertoo.

– Kullankaivuu ei ollut millään tavalla tuttua, enkä tuntenut yhtään kullankaivajaa silloin, kun tän kahvilan hankin, vaikka meillä oli ollut mökki Kutturassa jo kymmeniä vuosia. Tähän mennessä en ole ollut kaivuuhommissa mitenkään mukana, ennen kuin nyt tämän valtauksen hankin, Tiina Koivisto toteaa.

Koivistot ovat aukaisseet kioskin nyt tänä kesänä kahdeksannen kerran. Kafea Gufihtar on avoinna kesäkuun alusta syyskuun puoleen väliin.

– Aukiolo riippuu siitä, miten nämä kullankaivajat liikkuvat ja millainen kevät tai syksy on. Viimeisellä viikolla myydään sitä, mitä kaapeista löytyy eli ei tilata enää mitään. Kaivajat saavat kaivaa syyskuun loppuun asti, kertoo Koivisto.

Talvisin Koivistot ovat vieraalla töissä.

– Täytyy tehdä töitä talvella, että voi harrastaa tätä kioskin pitämistä kesäisin, nauraa Tiina Koivisto.

Kaivoslain muutosten myötä vuodesta 2011 kullankaivamiseen tarvittava lupa on nimeltään kullanhuuhdontalupa, jonka voi saada alkuun neljäksi vuodeksi. Suomessa niitä oli voimassa viime vuoden lopulla liki 400, joista suurin osa oli lapiokaivuulle. Lemmenjoella on kielletty konekaivuu, mutta muualla sitä saa vielä harrastaa.

– Kyllä kullankaivajat ovat se pääasiakasryhmä. Ihan varmuudella voidaan sanoa, että jos kullankaivuu katoaisi, niin me saisimme laittaa ovet kiinni. Toiset kaivajat käyvät monta kertaa päivässä, toiset kerran päivässä. Toiset käyvät kerran viikossa, toiset kerran kesässä. Tiina Koivisto toteaa. Myös matkailijat ovat lisääntyneet näiden vuosien aikana. Kahvilan emäntä pitää sitä Facebook-päivitysten ansiona.

Kafea Gufihtarilla on seuraajia Facebookissa noin 8200.

– Moni on sanonut, että kyllä nyt piti tulla käymään, kun olen koko talven seurannut teitä somessa. Kun ajatellaan, että millainen narikka-kioski tämä on ja missä, niin mun mielestä se on ihan hyvin.

Tiina Koivisto on sitä mieltä, ettei huonoja päiviä kioskilla olekaan. Ainoa asia, joka saa joskus polkemaan jalkaa, on se, että varastot ovat tyhjät, eikä kaikkea tilattua tule tukkukuormassa.

– Asiakkaat ovat valtaosaltaan hyväntuulisia ja tyytyväisiä. Ei ole selkeästi sellaista huonoa päivää.

Hyvä päivä on Koivistolle sellainen, että on paljon asiakkaita, kaikki asiat menevät sujuvasti, eikä tarvitse myydä eioota.

Kutturan tie ja sen pitkät suorat ovat presidentti Kekkosen ansiota. Hän vieraili kylässä vuonna 1956 ja lupasi asukkaille näiden toivomuksesta tien. Kyläläiset kulkivat siihen aikaan kinttupolkuja pitkin kymmenen kilometriä lähimmälle maantielle. Tarinan mukaan Kekkonen piirsi kartalle suoran nelostieltä Kutturaan uuden tien merkiksi. Tämän merkityksen ymmärtää, kun ajelee tien ennätyspitkiä suoria.

Tie rakennettiin presidentin käskystä, mutta siltaa ei samassa ”kaupassa” tullut, vaan sitä jouduttiin odottelemaan vielä nelisenkymmentä vuotta. Ivalojoki piti ylittää veneellä tai talvisin jäätä pitkin. Muistoksi presidentin vierailusta solisee lähellä Kutturaa Kekkosenoja.