Paikallisuutiset
Kevätjään paksuus ei kerro enää sen turvallisuudesta
Jäiden suhteen on syytä olla tarkkana myös Ylä-Lapissa.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto korostaa, että petollisten kevätjäiden aika on alkanut.
– Jäällä liikkuminen vaatii nyt erityistä tarkkaavaisuutta. Jään kantavuuden arviointi on hankalaa ja virhearvioinnin voi tehdä kuka vaan. Yleisesti luullaan, että jään pinta on yhtä paksu kaikkialta – ei se ole. Kaikissa jääkansissa on heikkoja kohtia, joita saattaa olla vaikea havaita. Kevätaurinko tekee jään arvioinnista entistä hankalampaa, liitto muistuttaa tiedotteessaan.
Keväällä auringon säteilyn lisääntyessä jäät alkavat haurastua ja sulaa. Auringon säteet läpäisevät puhtaat jääkiteet, mutta imeytyvät jäässä olevaan suolaan tai erilaisiin epäpuhtauksiin jääkiteiden välissä.
– Jää puikkoontuu ja haurastuu. Tästä syystä kevätjää ei ole läheskään yhtä kestävää kuin syksyinen jää. Lopulta kevät voittaa ja vesistöt vapautuvat jäistä, sanoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio tiedotteessa.
Kevätjään viekkaus piilee siinä, että sen kantavuus voi heiketä todella nopeasti, päältä päin ei aina näe, onko jää haurastunutta vai ei. Vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo puolen päivän aikaan olla hengenvaarallisen heikkoa. Ilman turvavarusteita kevätjäille ei missään tapauksessa kannata lähteä.
– Jään heikkeneminen voimistuu sen jälkeen, kun lumi on sulanut päältä pois ja lumea tummempi jään pinta imee auringonsäteitä ja lämpöä. Jää haurastuu ja puikkoontuu, jolloin monikymmensenttinenkin jää voi pettää alta. Keväällä ei ole varmaa tapaa sanoa, missä jää kantaa ja missä ei, muistuttaa SUH:n vesiturvallisuusasiantuntija Anne Hiltunen.
Jäälle lähtiessä tulee varustautua turvavälinein ja niitä on opeteltava käyttämään. Vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat jäänaskalit siltä varalta, jos jää pettää.
Jäälle ei tule lähteä yksin ja mukaan tulisi mielellään myös ottaa kättä pidempää jään kantavuuden koettelemiseen sekä vesitiiviiksi pakattuun reppuun vaihtovaatteet ja kännykkä. Lisäksi kuivapuku tuo lisäturvaa usein jäällä liikkuvalle.
SUH:n ennakkotilastojen mukaan Suomessa hukkuu vuosittain keskimäärin 18 ihmistä jäihin vajoamisen seurauksena, joista 87 prosenttia on miehiä. Useimmat hukkumiset tapahtuvat sisävesistöissä, ja kolmasosa tapauksista sijoittuu Itä-Suomeen.
Huomionarvoista on, että kolmasosa hukkumisista liittyy moottoriajoneuvolla ajamiseen jäällä.
Turvallisen jäällä liikkujan muistilista
Kaveri on paras turvavaruste, liikuit sitten tutulla lähijäällä tai vieraalla alueella. Toinen voi hälyttää apua, vaikkei osaisi hätätilanteessa pelastaa. Ennen jäille lähtöä kannattaa myös kertoa lähimmäisille, mihin on menossa, jotta sinua tarvittaessa osataan kaivata.
Selvitä ennalta jäätilannetta. Vesistöt jäätyvät ja sulavat Suomessa eri tahtiin.
Jään kantokyvystä kertoo virheetön teräsjää. Teräsjää on lujaa yhtenäistä jäätä, joka syntyy suoraan vedestä. Sitä pitäisi olla vähintään 10 cm yksin kulkevan aikuisen alla. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 cm paksuisen teräsjään, ja autoilla tulisi liikkua ainoastaan merkityillä jääteillä.
Varustaudu vajoamisen varalle. Jäänaskalit kuuluvat jäällä kaulalle roikkumaan. Metallipäisellä jääsauvalla voit kulkiessa kokeilla jään kestävyyttä ja pillillä hälyttää apua. Pakkaa vaihtovaatetta vesitiiviisti reppuun ja pidä kännykkä ulottuvilla. Repun sivutaskuun kiinnitetyllä heittoliinalla tai köydellä voi tarvittaessa auttaa toista. Kuivapuku on usein jäällä liikkuvalle hyvä hankinta.
Tiedosta vaaranpaikat. Jää voi olla ympäristöään heikompaa virtaavan veden alueilla, kuten joissa, järvien kapeikoissa ja karikkojen päällä. Myös viemäreiden laskualueet, siltojen sekä laitureiden kupeet ja esimerkiksi kaislikot ovat riskipaikkoja.
Lähde: SUH