Paikallisuutiset

Seitsemän kulkijaa käy villasukkasillaan matkaan kohti Jänkälaavua. Kävelysauvoista ei ole hyötyä, koska polku kulkee niin syvällä kinoksessa. Kuva: Elina Melamies

Toimittaja testasi: Villasukkakävely verryttää jalkaterät - Kosteus ja kylmyys eivät yllä iholle

Vähän kuin painelisi polkua menemään paljain, mutta pakkasesta huolimatta kuivin ja lämpimin jaloin.

Alku ei ole ihan helppo. Autossa Paavon polun parkkipaikalla Sodankylässä olemme vaihtaneet kengät villasukkakerroksiin. Istumme autossa ja roikotamme jalkateriä ulkona avoimista ovista.

– Ihan kuin olisi kastautumassa kylmään veteen, seuralaiseni kuvailee.

Ensimmäiset askeleet tuntuvat siltä kuin jotakin olisi unohtunut: olemme tottuneet kenkiin. Olen pukenut jalkaani lähimmäksi ihoa tekniset merinovillasukat ja niiden päälle neljä villasukkakerrosta. En edes tiennyt omistavani niin paljon villasukkia. Tulen ajatelleeksi ettei niitä kutonut äiti olisi laskenut lastaan ulos pelkissä sukissa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Omat villasukkani peittyvät toppahousujen lahkeiden alle. Kuva: Elina Melamies

Askeleiden ottaminen ei loppujen lopuksi ole hankalaa. Villasukka ei olekaan liukas maata vasten, kuten olin kuvitellut. Yksi vastenmielisimmista tunteista joita tiedän on märkä sukka jalassa. Hetken köpöteltyäni kuitenkin huomaan, ettei kosteus tai kylmyys yllä ihoon asti.

Villasukkakävelyn järjestäneiden Sompion Samoilijoiden puheenjohtaja Sike Järvinen kertoo, että keli villasukkailuun on täydellinen: pakkasta on vain muutama aste. Sää pitää myös uloimmat villasukat kuivina. Netissä konkari kehottaa säilyttämään uloimmat villasukat valmiiksi ulkona, jotta ne eivät kerää lunta.

Polulle lähtevien sukat näyttävät olevan pro-mallia. Päällimmäiseen sukkapariin on selvästi panostettu.

Itse valitsin päällimmäiset sukat sillä perusteella että ne näyttivät tilavimmilta. Sitä paitsi toppahousujen lahkeiden alta näkyy vain niiden kärjet.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Susanna Joutsen ja Sike Järvinen kiertävät koko Paavon polun sukkasillaan. Polulla on lunta, joten he saavat kunnon kuntoilun. Kuva: Elina Melamies

Polulle lähtee seitsemän kulkijaa. Vatsatauti on kaatanut monen samoilijan petiin. Jänkälaavu on parinsadan metrin päässä. Se tuntuu ihan sopivalta matkalta testata villasukkakävelyä.

Kutsussa neuvottiin ottamaan mukaan kävely- tai hiihtosauvat. Tulin ilman. Osoittautuukin ettei sauvoista ole kummoista hyötyä kun polku kulkee niin syvällä hangessa.

Villasukkakävely on kuin talvinen versio paljasjalkakäppäilystä. Villasukat haastavat tasapainoa enemmän kuin kengät, ja kävely tuntuu keskivartalossa asti, sillä siellä sijaitsevat lihaksetkin pääsevät käyttöön. Jalkaterän lihakset ovat myös tavallista kovemmassa käytössä.

Polun pohja on miellyttävä. Jalkapohjien alla ei ole kantoja eikä kiviä. Kävelymatkan loppuosuuden pitkoksille nousu jännitti. Villa kuitenkin pitää hyvin, vaikka kapeilla ja lumisilla lankuilla tasapainoa on haettava ahkerasti.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Osalle tuli kylmä jalkateriin kun pysähdyttiin syömään eväitä. Kuva: Elina Melamies

Tuleekohan pysähdyksissä kylmä? Sitä ehdin miettiä kun pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Melkein kaikki villasukkakävelijät ovat ensikertalaisia. Arja Kallatsa kertoo, että kylmä tuntuu hänen varpaissaan, jotka hän on joskus palelluttanut. Hänellä on mukanaan lämpöalusta jalkapohjilleen.

Susanna Joutsen taas ihmettelee, miten hän, joka omien sanojensa mukaan palelee aina, pysyy tällä kertaa lämpimänä.

– Vaihdoin laskettelureissun villasukkakävelyyn, Hollolasta joulukuussa Sodankylään muuttanut Tiirismaan Ladun jäsenyyden Sompion Samoilijoihin vaihtanut Susanna Joutsen kertoo.

Laavun nimestä oli Paavon polun kunnostuksen yhteydessä kuulemma tarkoitus järjestää kilpailu. Huomattiin kuitenkin ettei se kuitenkaan ollut tarpeen, sillä kaikki puhuivat jo valmiiksi Jänkälaavusta. Samoilijat päättivät että vakiintunut nimi kannatti säilyttää.

Sike Järvisen kuksasta selviää minne kaikkialle hänen vaellusreissunsa ovat ulottuneet. Kuva: Elina Melamies

Sike Järvinen kertoo harrastaneensa aiemmin villasukkajuoksua. Siihen sopii kolmen–neljän kilometrin taival – ei kuulemma yhtään pidempi. Etelä-Suomessa mahdollisuudet harrastaa olivat kuitenkin rajalliset, sillä juoksulenkille piti ehtiä ennen hiekoitusta. Pienenpieni lumikerros oli paras juoksualusta, ja toki asvalttitie ja polku tuntuvat erilaisilta jalkojen alla.

Hän muistelee, miten oli villasukkalenkillään törmännyt mieheen, jonka oli yllättänyt vessahätä kesken oman lenkkinsä.

– Ei se mitään, minä unohdin kengät, hän oli vastannut ohi juostessaan.

Evästuokion jälkeen Susanna Joutsen ja Sike Järvinen jatkavat koko polun ympäri. Me muut kävelemme lyhintä reittiä autolle.

Kotona veri kiertää tehostetusti jalkaterissä vielä tovin. Sen vuoksi kengät kannattaisi jättää pois lenkiltä toistekin.

Villasukilla voi kokeilla mennä myös umpisella. Silloin kannattaa pitää pitkävartisia sukkia. Kuva: Elina Melamies
Ilmoita asiavirheestä