Ihmiset 

Saariselän hiihtokeskus on Ida ja Fanni Katajamaalle elämäntyö – Katso videolta, kuinka monesta väittämästä sisarukset ovat eri mieltä

Tässä juttusarjassa Saariselän alueen asukkaat ja yrittäjät kertovat tarinansa ja muistelevat menneitä aikoja. Juttusarja tuotetaan yhteistyössä Saariselän kyläyhdistyksen kanssa.

Monot jalassa syntyneitä.

Jos joistakin voi tuota ilmausta käyttää, he ovat Ida ja Fanni Katajamaa Saariselän hiihtokeskuksen yrittäjäperheestä.

– On meistä kuvia, kun meidät on jo ihan vauvoina mallailtu monojen sisälle, he vahvistavat.

Perheen kotitalo oli Ivalossa, mutta kaikki viikonloput ja loma-ajat menivät Saariselällä. Isä Jarmo Katajamaa on työskennellyt hiihtokeskuksella viikonloppuisin jo nuoruudessaan, 90-luvun alussa hän aloitti työt hiihdonopettajana.

Myös isovanhemmat, Lapin Luontolomat Oy:n perustajat Tuula ja Teuvo Katajamaa ovat olleet mukana hiihtokeskuksen toiminnassa, eli nyt mennään jo kolmannessa polvessa.

– Laskettelu on aina ollut meille intohimo ja elämäntapa. Monien sekalaisten vaiheiden jälkeen sitä ollaan nyt yrittäjiä, toteavat sisarukset, joilla on neljä vuotta ikäeroa.

Videolla Ida ja Fanni Katajamaa saavat kuusi kiperää valintatehtävää:

Idan ja Fannin ura hiihtokeskuksella on alkanut ”hissitädin” hommista. Syvemmälle toimintaan he päätyivät, kun joukko entisiä hiihdonopettajia, joukossa Jarmo Katajamaa, osti hiihtokeskuksen liiketoiminnan Inarin kunnalta.

Muutamia vuosia myöhemmin, tarkalleen 1. huhtikuuta 2020, Katajamaan perhe osti keskuksen kokonaan itselleen.

– Viikkoa aiemmin jouduttiin sulkemaan koronan takia. Sitten allekirjoitettiin kauppapaperit, Ida ja Fanni Katajamaa naurahtavat.

Nykyisiin omistajiin kuuluu myös Idan ja Fannin isovanhempien perustama yritys Lapin Luontolomat Oy.

Työjako perheen kesken on selvä: Fanni johtaa operatiivista puolta, Ida vastaa myynnistä ja markkinoinnista, Marja-äiti pyörittää talouspuolta ja Jarmo-isä hoitaa sidosryhmätyötä ja erilaisia hankkeita.

Yhteensä hiihtokeskuksella on töissä noin 35 henkilöä, joista kymmenkunta vakituisia. Ulkomaalaisten osuus on noin 30 prosenttia, kuten on myös Inarin kunnassa syntyneiden osuus.

– Etenkin ravintolaan on todella hankala saada suomalaisia töihin. Muuten olemme hyvin saaneet aiempia työntekijöitä tulemaan toiseksikin kaudeksi. Lisää asuntoja vaan kaivattaisiin, nyt on tosi hankala löytää asuntoja sesonkityöntekijöille.

– Varsinkin heille, jotka haluaisivat jäädä pidemmäksi aikaa, ympärivuotisen asunnon löytäminen on lähes mahdotonta.

Ida elää tällä hetkellä ”kaksoiselämää” Saariselän ja Itävallan välillä, sillä hänen toinen asuntonsa, poikaystävänsä ja koiransa ovat Bad Gasteinissa lähellä Salzburgia.

– Aika lailla 50-50 menee aika Saariselän ja Itävallan välillä.

Ida on ehtinyt opiskella sekä Tampereella, Helsingissä että Tukholmassa sekä käynyt vaihdossa Perussa ja Itävallassa. Työhistoriaa löytyy myös Norjasta.

– Oli mukava käydä maailmalla, mutta mukava oli myös palata tänne vuonna 2018. Koronan jälkeen tuli tämä Itävalta-hybridikuvio.

Fanni on pysytellyt uskollisemmin kotiseudullaan. Hän kävi puoli vuotta Oulussa opiskelemassa, mutta sitten iski korona ja opinnot siirtyivät verkkoon. Eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli lähteä mihinkään.

– Minulle riitti se, Fanni kuittaa.

Suomen pohjoisimman hiihtokeskuksen tavoite on olla myös hauskin ja monipuolisin kokonaisuus.

– Meillä ei ole Suomen korkeinta tunturia eikä pisintä tai jyrkintä rinnettä, mutta että meiltä löytyisi hauskaa laskettavaa koko päiväksi lapsille ja aikuisille, aloittelijoille ja kokeneemmille. Se on meidän tavoite.

Fannia sattuu sydämeen aina, kun hän kuulee jonkun sanovan, että Saariselkä on enemmän maastohiihtäjien matkakohde.

– Vielä joku päivä sekin mielikuva saadaan muutettua.

Vaikka Ida on laskenut paljon myös toisen kotinsa lähirinteitä Itävallan Alpeilla, eivät ne pituudestaan huolimatta pärjää Saariselälle.

– Täällä on mukavampaa, suksi puree eikä ole jäistä ja möykkyistä joka paikassa. Turvallisempaakin on, ei tarvitse koko ajan katsella ympärille, mistä tulee pommina laskutaidottomia ihmisiä päälle, hän nauraa.

Ida ja Fanni Katajamaa ovat vuosikymmenten aikana nähneet Saariselän ja ennen kaikkea hiihtokeskuksen kehityksen.

Ida muistaa ajan, kun tammikuussa saattoi olla päiviä, että tuolihississä oli viisi asiakasta koko päivän aikana.

– Nykyään on paljon tasaisempaa. Marras-joulukuu nousee kiireydessä jo melkein talvilomien tasolle. Matkailijat eivät ole enää säikähtäneet kaamosaikaa.

Ulkomaalaisten matkailijoiden kirjo on vuosien varrella monikulttuuristunut. Tänä päivänä Saariselällä käy väkeä aivan ympäri maailmaa, eikä matkailu ole vain yhden tai edes muutaman kansallisuuden varassa.

– Korona-aika opetti senkin, että pelkästään kansainväliseen matkailuun ei voi täysin luottaa. Paikalliset ihmiset ja kotimaiset matkailijat ovat aina olleet meille todella tärkeitä. Kehitysaskelia on aina mietitty sen mukaan, mistä he tykkäävät, Fanni korostaa.

Kesätoimintaa Saariselällä on ollut ensimmäisen kerran vuonna 2019. Kesäisin kuvioon kuuluvat muun muassa pyörävuokraus ja karavaanarialue.

– Paljon on mietitty, miten vuokraamoa saataisiin pidettyä auki ympärivuotisesti. Nykyään käy kuitenkin paljon väkeä myös toukokuussa ja lokakuussa. Harmittaa heidän puolestaan, jotka silloin tulevat, jos ei ole palveluita auki, joten olemme yrittäneet pitää omiamme enemmän auki.

Koska Keski-Euroopan kesät alkavat olla tukalan kuumia, lähtevät sikäläiset hirmuhelteitä pakoon pohjoiseen.

– Tänne on alkanut jo tulla keskieurooppalaisia perheitä juuri sen takia, että kotimaassa on niin kuuma.

Katajamaan sisarukset uskovat, että Saariselän hiihtokeskus tulee olemaan heille elämäntyöprojekti. Kummankaan suunnitelmissa ei ole lähteä muihin töihin.

– Ei ole tarkoitus myydä tätä tai muutenkaan luovuttaa ennen kuin on ihan pakko. Isä sen sijaan on jo alkanut puhua, että kohta hän jättää tämän kokonaan meille. Mutta ei hän täältä malta pysyä poissa, vaikka joskus vuosien päästä jäisikin eläkkeelle.

Jos hiihtokeskuksen tilikaudelta jää jotain viivan alle, kaikki käytetään olosuhteiden parantamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Usko tulevaisuuteen on vahva.

– Koronan alussa oli jännitystä, mutta nyt saa olla luottavaisin mielin. Toiminta on vakaalla pohjalla.

Juttua korjattu 9.2. klo 13.41. Pääkuva on luonnollisesti otettu vuonna 2024, ei 2004, kuten kuvatekstissä aluksi luki.