Paikallisuutiset

Tarvitaanko kuukkelin kohtaamiseen nuotio? – Saariselän Sanomat testasi kolmea taktiikkaa kolmella kuukkeleiden ja retkeilijöiden suosimalla tulipaikalla

Ensimmäisellä paikalla ei tehty nuotiota, toisella tehtiin taivasalle ja kolmannella sisälle tulistelutupaan. Miten kävi?

Kuukkeli. Onnenlintu ja metsämiehen kaveri. Tuttavallinen, sympaattinen ja aina nälkäinen Lapin metsissä viihtyvä varislintu.

Kuukkelin näkeminen ja miksei myös ruokkiminen kuuluu monien matkailijoiden reissun tavoitteisiin.

Mikäs sen mukavampaa, kun istahtaa laavulle nuotion äärelle, paistella omia eväitä ja samalla antaa vähän omistaan kesylle kuukkelille. Ja ottaa matkamuistoksi kuva, kun se tulee hakemaan eväät kädeltä.

Saariselälle tulevat kyselevät usein, missä päin aluetta on suurin todennäköisyys kohdata kuukkeli. Vastauksissa yleensä todetaan, että mikä tahansa laavu tai tulistelupaikka käy, kunhan on nuotio ja syötävää. Kuukkelit tietävät tulla savun luokse.

Saariselän Sanomat päätti ottaa selvää, mikä on nuotion merkitys kuukkelin yhyttämisessä. Testipaikoiksi valittiin kolme helposti saavutettavaa ja hyvän kuukkelihistorian omaavaa kohdetta.

Ensimmäinen kohde on Saariselän keskustasta vaivatta tavoitettavissa oleva Auroran päivätupa. Mahtipontisen upea rakennus löytyy Aurorapolun varrelta vain reilun puolen kilometrin päässä uudelta lähtöportilta.

Vinkkien perusteella kuukkelit viihtyvät paremmin tulipaikalla, joka on aivan päivätuvan välittömässä läheisyydessä. Savun houkuttamana?

Tulipaikalla ei saavuttaessa ollut savua eikä tulta. Eikä myöskään kuukkeleita, mutta lapintiaisia senkin edestä.

Eväshetkelle suunnattiin Auroratuvan terassille. Tai sitä ainakin yritettiin. Tuttavalliseksi käyneet tiaiset eivät antaneet hetkenkään ruokarauhaa. Ne kansoittavat pöydän, repun ja evästäjän pipon hetkessä. Käytöstä voisi luonnehtia aggressiiviseksikin.

Oli parempi siirtyä luksusluokan sisätiloihin. Sieltä oli turvallisempi seurata ruskeakylkisten tiaisten touhuja ja odotella, josko kuukkeleitakin ilmestyisi apajille.

Ei ilmestynyt. Ei savua, ei kuukkelia?

Seuraava yritys on Sivakkaojan laavulla, jonne matkaaminen ei sekään vaadi isoja ponnistuksia. Kiilopääntien varrella olevalta parkkialueelta on noin 800 metrin kävely laavulle.

Polulla vastaan tuleva iloinen naiskaksikko huikkaa yllättäen ja kysymättä, että laavulla olevat kuukkelit ovat Lidlin pähkinöiden ystäviä.

Hyvät uutiset: paikalla siis todistetusti on nähty kuukkeleita. Huonot uutiset: niille on luvassa pettymys, sillä mukana ei ole saksalaisketjun eväitä.

Laavulla ei ole tulta eikä lintuja. Siispä houkutuspuuhiin eli nuotiota virittelemään.

Ja se toimii!

Kun nuotio alkaa savuttaa, ei aikakaan, kun kaksi talvisen pörröistä kuukkelia lennähtää läheisen puun oksalle. Pian ne saavat seurakseen kaksi lajitoveria lisää.

Osa malttaa jäädä odottamaan eväitä valmistuvaksi. Ja kun niitä on tarjolla, linnut tulevat rohkeasti lähelle. Aina kädelle asti.

Suurimman osan ajasta kuukkelit tarkkailevat tilannetta puusta tai käyvät kauempana katseen ulottumattomissa. Rohkein yksilö käy välillä tarkistamassa tilannetta lähempänä, eikö lisäevästä tosiaan ole tarjolla.

Kun ne toteavat, että tämä lehmä on lypsetty tyhjäksi, ne jatkavat matkaansa kohti uusia seikkailuja. Tai luultavasti jäävät lähimaaston odottelemaan uusia tulistelijoita herkkuineen.

Nyt on kokeiltu kuukkelin houkuttelua nuotiolla ja ilman. Kolmas koe on tehdä tulet sisätiloihin ja katsoa, houkuttaako piipusta tuleva savu pientä varislintua paikalle.

Testiympäristöksi valittiin Piispanojan tulistelutupa. Hiihtäen Laanilan Savottakahvilasta on paikalle noin kahden kilometrin matka. Ladun varren puissa näkyy pakkaspäivänä hiihdellessä tiaisia, mutta ei kuukkeleita.

Tuvalle tullessa piipusta ei nouse savua eikä sisällä ole merkkiä tuoreista tulista. Siispä tikut esille ja tulta tekemään. Pian paikalle hiihtelee muitakin makkarannälkäisiä ulkoilijoita.

Makkarat ja voileivät paistellaan sisällä ja nautitaan ulkona, mutta sen paremmin niiden kuin savunkaan tuoksu ei tuo oranssipyrstöjä paikalle.

Myöskään kanssatulistelijoilla ei ole siltä päivältä havaintoja kuukkeleista, vaikka osa on hiihtänyt pidemmänkin lenkin.

Ei auta. Tuvan katosta roikkuvat puiset, taidokkaasti tehdyt linnut jäävät tällä erää ainoiksi bongauksiksi. Kuukkelit pysyttelivät piilossa. Ehkä ne pitelivät pakkasta syvemmällä metsässä.

Yhteenvedon paikka. Ilman nuotiota tai tuvan sisälle tehdyn nuotion kanssa kuukkelia ei saatu näyttäytymään.

Kun nuotio tehtiin taivasalle laavun tulipaikalle, niitä syöksyi paikalle viestijoukkueelisen verran.

Sattumaa tai ei. Tai sitten kuukkelien mystiikkaan kuuluu, etteivät ne suostu esiintymään aina, kun ihmiset niin haluavat.