Paikallisuutiset
Tarpeeksi monta kerrosta vaatteita päälle ja koirille tossut jalkaan – Kyselimme ulkoilijoilta, miten he tarkenevat pakkasella, videolla jututetaan hiihtäjää
”Kävi hyvä tuuri, kun osui tällainen sää”, hollantilaispariskunta huikkasi, kun käsiään nuotion äärellä lämmitteli.
Panimon seinällä oleva lämpömittari näyttää –21 celsiusastetta. Ilmatieteen laitos tietää kertoa, että tuuli puhaltelee 11 metriä sekunnissa.
Tuon yhdistelmän tuloksena tuntuu kuin olisi –33 astetta. Arviota ei ole syytä kyseenalaistaa.
Ei toki ole talven kylmin päivä. Ei lähellekään. Silti säätila pakottaa miettimään huolellisesti, miten kroppansa verhoaa, ennen kuin pakkasen armoille astuu. Sekä kaksi- että nelijalkaisten osalta.
Laihialaiset Susanna Luomanen ja Jaakko Yli-Patola ovat tulossa noin 2,5 kilometrin lenkiltä novascotiannoutajien Hertan ja Hupsun kanssa.
Oliko kylmä?
– Onhan täällä rapsakkaa, mutta varustekysymys. Toki pakkanen vähän rajaa liikkumista, mitä voi tehdä, Luomanen vastaa.
– Pukeutumiskysymys. Keli ei ole ollenkaan huono, Yli-Patola jatkaa.
Luomanen on lähtenyt ulos kahden kerroksen taktiikalla: merinokerrasto alla ja untuvaa päällä.
Yli-Patola on laittanut kevytuntuvatakin ja sen päälle vielä parkatakin.
– Hiki tulee, kun tuolla kävelee. Pitäisi ehkä olla vähän vähemmän.
Novascotiannoutajat Hertta ja Hupsu ovat niin ikään talvivaatteissa. Kanadalaista alkuperää olevan rodun edustajat ovat karaistuneita kovempiinkin pakkasiin, mutta...
– Hertta on palautumassa äitiyslomalta, sen pohjavilla on vielä vähän huono. Hupsu taas on pohjavillaansa kasvattava pentu, kohta viiden kuukauden ikäinen, Susanna Luomanen perustelee, miksi karvakavereilla on päällään foliovuorelliset toppatakit.
Hertalla on takin lisäksi töppöset jalassa, mutta Hupsu kävelee avojaloin. Nostelee tosin vuorollaan tassujaan ylös kylmästä hangesta.
– Silläkin oli kengät, mutta ne jäätyivät korpuiksi, joten ne oli parempi ottaa pois, Jaakko Yli-Patola nauraa.
– Yleensä on pelkillä takeilla pärjätty, mutta tänne lähtiessä katsottiin sääennusteita. Kun näytti pahimmillaan neljääkymmentä, piti käydä eläinliikkeen kautta hakemassa vähän jalkineita.
Valokuvien ottamisen jälkeen nelikko jatkaa tassuttelua kohti tulevia pakkaspäiviä, jotka mennään kelin ja koirien ehdoilla.
Vaikka pakkastuuli puraisee ulkoilijoita, tunturikylän raitilla ja retkeilyreiteillä on vipinää siinä missä leudompanakin talvipäivänä.
Kun tänne kerran on tultu, silloin myös tehdään suunniteltuja asioita, kelistä riippumatta. Se lienee ajatus monela.
Auroratuvan nuotiopaikan hehkussa käsiään lämmittelevät hollantilaiset Daniela ja Martin. Viidettä päivää Saariselällä oleva pariskunta yllättää, kun heiltä kysyy näkemystä säätilasta.
– Minusta meillä kävi hyvä tuuri, kun lomallemme osui tällainen sää. Eihän muuten saisi koskaan kokea näin kylmää säätä, Martin perustelee näkemystään.
– Emme tienneet, mitä odottaa. Ilmeisesti nyt on kylmempi, kuin tällä viikolla yleensä, mutta koska emme tiedä, mitä normaali on, tämä on oikein hyvä, Daniela täydentää.
Hollantilaiset eivät anna kylmyyden häiritä lomanviettoaan. Kuulija meinaa hengästyä, kun he luettelevat, mitä kaikkea viikon lomalle mahtuu.
– Olemme jo käyneet husky- ja porosafareilla. Menemme vielä ajamaan lumiskoottereilla ja katsomaan revontulia. Toivottavasti näemme, vaikka näimme ne jo toissapäivänä. Olivat todella hienot.
Kylmyys ei hidasta myöskään pulkkamäessä viihtyvää kolmen sukupolven walesilaisseuruetta. Kotopuolessa olisi tuttuun tapaan muutama aste plussaa ja brittiläistyylinen vesisade.
Tuntuuko siis Saariselän vallitseva ilma kylmältä?
– Kyllä! On todella kylmä! puuskahtaa Joanna paksun, lähes koko kasvot peittävän kaulurin takaa.
Sukupolvista kokeneinta edustava Joanna on juuri tullut pulkalla mäkeä alas. Huurtuneidenkin lasien läpi olisi nähnyt, että hauskaa oli.
– On kylmä, mutta nautimme tästä. Pitää vain juoda enemmän kuumaa kaakaota, kuten eilen joulupukkikierroksella, Joannan puoliso Andrew kertoo reseptikseen.
Kylmyydestä huolimatta walesilaisilla on riittänyt Saariselällä juhlittavaa. Joanna ja Andrew sekä Shelby ja Kristian poikansa Sonnyn kanssa ovat juhlineet Shelbyn 30-vuotispäivää sekä pariskunnan tulevaa toista lasta.
Kristian esittelee puhelimeltaan kuvia reissun varrelta. On joulupukkia, on revontulia, on luksusmökkiä, on perhekuvia lumihangessa...
Korvaamattomia muistoja koko loppuelämäksi.
– Vieraanvaraisuus täällä on ihan ensiluokkaista. Te suomalaiset olette hienoja ihmisiä, Kristian yltyy kehumaan.
– Tällä kelillä saimme täyden Suomi-kokemuksen, Joanna lisää.
– Tulemme ehdottomasti takaisin, Andrew vakuuttaa.
Myös britit ovat huomanneet, että paras keino pysyä lämpimänä on pysyä liikkeessä. Siksi on parasta päästää heidät kiipeämään takaisin pulkkamäen laelle kohti seuraavaa laskua.
Elämystä, jota kelpaa taas kotisaaren vesisateissa muistella.