Kotimaa

Pöllöjen tenho kiehtoo ihmistä aina vain – Tiesitkö tämän sisiliskoja ja myyriä ahmivasta pöllöstä?

Pohjoisen pöllöt ovat sitkeämpiä kuin eteläisen Euroopan sukulaisensa.

Pöllöistä on paljon kliseitä: ne näkevät ja kuulevat hyvin, ne ovat viisaita ja hiljaisia, mitä nyt silloin tällöin huhuilevat, ja ne ovat liikkeellä yöllä. Tuoreen Pöllöt – metsiemme hiljaiset saalistajat -tietokirjan perusteella kliseet pitävät paikkansa, yhtä lukuun ottamatta.

– Pöllöt eivät ole sen älykkämpiä tai oppivaisempia kuin muutkaan linnut, kertoo tutkija, tietokirjailija Esa Hohtola, joka teki kirjan Matti Alasaarelan ja Jari Peltomäen kanssa.

Etenkin varislinnut ja papukaijat ovat pöllöä älykkäämpiä lintuja. Hohtola arvioi, että syynä voi olla se, ettei pöllöjen tarvi olla erityisen nokkelia ruuan hankkimiseksi, toisin kuin vaikkapa varisten ja harakoiden.

– Pöllö ei ole niin ovela ja kekseliäs kuin varikset. Varis joutuu näkemään enemmän vaivaa ruokansa eteen.

Pöllöt sen sijaan ravitsevat itsensä suoraviivaisemmin. Ne hyödyntävät äärimmäisen hyvää kuuloaan ja hyvää pimeänäköään löytääkseen saaliinsa, ja ne iskevät kiinni hiljaisella lennollaan. Pöllöt ovat myös moniruokaisia. Pöllön vatsalaukkuun voi päätyä eläimiä sisiliskoista ja myyristä jäniksiin ja jopa kauriinpoikasiin. Myös toiset linnut ja lintujen poikaset voivat kuulua pöllön ruokalistalle.

Ruokansa pöllö ahmaisee suurina paloina, pienemmät saaliit kokonaisina. Pöllöillä on hyvin väljä kurkku, jonne ruoka solahtaa helposti. Poikasten ruuan paloittelusta vastaa niiden emo.

Jos ruokaa ei ole, pohjoisessa Euroopassa asuvat pöllöt selviävät useita päiviäkin syömättä. Paaston aikana ne voivat vaihtaa maisemaa ja yrittää löytää paremman paikan.

– Varsinkin isot pöllöt kestävät hyvin ilman ruokaa.

Tosin myös satagrammainen helmipöllö pärjää sekin ruuatta jopa viikon.

Nälän lisäksi pöllöt sietävät kylmää erittäin hyvin. Niiden höyhenpuku eristää tuuheudessaan lämpöä erinomaisesti ja niiden aineenvaihdunta auttaa kylmänsiedossa.

Suomessa pesii kymmenen hyvinkin erilaista eri pöllölajia.

Suomessa pesii kymmenen hyvinkin erilaista eri pöllölajia. Pienin, varpuspöllö, on on hieman punatulkkua suurempi, suurin, huuhkaja, voi olla jopa 3,5-kiloinen. Osa pöllöistä viihtyy liikkeellä myös päiväsaikaan, osa on rajoittunut täysin yöelämään. Osaa pöllöistä voi nähdä koko maassa, osaa vain eteläisessä Suomessa ja osaa vain pohjoisessa.

Eteläinen Lappi, Kuusamo ja Kainuu ovat lapinpöllön yleisintä aluetta. Nimestään huolimatta se on muualla Lapissa varsin harvinainen näky. Pohjois-Lapissa oli ennen tunturipöllöjä, mutta pesivistä tunturipöllöistä ei tosin ole havaintoja Suomessa vuosikymmeneen.

Kenties helpoimmin havaittava suomalainen pöllö on suopöllö. Se on liikkeellä myös päiväsaikaan, ja sellaisen voi nähdä lentämässä pelloilla, soilla tai muilla aukeilla metsästämässä. Myös pieniä helmipöllöjä sekä suuria huuhkajia esiintyy laajasti.

Hohtola arvelee pollöjen kiinnostavan ihmisiä niiden ihmismäisen ulkonäön vuoksi. Samasta syystä niitä on helppo pitää älykkään näköisinä.

Pöllöt näyttävät eriltä kuin valtaosa muista linnuista, koska niiden silmät ovat pään etuosassa. Suurimmalla osalla Suomen linnuista silmät ovat eri puolilla päätä eivätkä vierekkäin pään etupuolella.

Pöllöjen silmät ovat pään etupuolella vierekkäin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät mahdu pään sivuille, sanoo Esa Hohtola.

– Pöllön korva-aukot ovat niin suuret, Hohtola selventää.

Eteenpäin suuntautuvista silmistä on apua metsästyksessä, vaikka ravinnonhankinnassa pöllön tärkein aisti onkin kuulo. Pöllö voi kuulla pinmeen saaliinsa satojen metrien päähän.

Pöllö itse on hiljainen, sillä sen höyhenpeitteen rakenne on erityinen. Lisäksi pöllöjen paino on pieni suhteessa siipien pinta-alaan.

Saalistuksessa auttaa hiljaisuuden lisäksi myös, että pöllöjen silmät ovat erikoistuneet pimeään ja hämärään. Pöllöjen silmät ovat putkimaiset, pitkät ja keskimäärin tuplasti suuremmat kuin muilla samankokoisilla linnuilla. Pöllöjen silmät vievät jopa puolet sen aklllon tilavuudesta.

Esimerkiksi monissa piirretyissä pöllöillä on silmälasit.

Pöllöjen silmien rakenteissa ja verkkokalvoissa on sopeutumia, jotka tehostavat näköä pimeällä. Aistisolut saavat paljon valoa, sillä silmien iiriksen aukko on erityisen suuri.

Esimerkiksi monissa piirretyissä pöllöillä on silmälasit. Sillekin on tavallaan perusteensa: pöllöjen näkö ei silmän erityisen rakenteen vuoksi ole aivan niin loistava kuin päiväpetolinnuilla.

Pöllöistä tiedetään paljon, mutta on myös paljon sellaista, mitä emme tiedä. Hohtolaa kiehtoo esimerkiksi se, miten lapinpöllö löytää alueet, joilla myyräkanta on parhaimmillaan. Skannaako se terävillä aisteillaan alueen, vai onko olemassa joitakin muita indikaattoreita, joista se päättelee myyräkannan olevan alueella vahva? Sitäkään ei tarkasti vielä osata sanoa, miten pöllön kuuloaistimus prosessoituu sen aivoissa.

Pöllöjä ympyröi ihmisten mielessä muutenkin mystiikka.

– Ihmisen ja pöllön suhde on läheisempi kuin monilla muilla eläimillä, Hohtola pohtii.

Pöllöä on joskus pidetty pahanilmanlintunakin, mutta etenkin lintuharrastajille pihapiiriin ilmestyvä pöllö on mukava yllätys. Jos pöllön haluaa varta vasten löytää luonnosta, tarvitaan vähän tuuriakin. Koska pöllöt liikkuvat pääasiassa öisin, bongarin on löydettävä sattumalta päiväunilla oleva pöllö tai pöllön pesä.

– Monen lintuharrastajan into on lähtenyt siitä, kun ovat päässeet mukaan rengastamaan pöllön poikasia, Hohtola kertoo.

– Pöllöissä on se tietty tenho.