Ihmiset

501 kilometriä upeita tunturimaisemia ja taistelua väsymystä vastaan

Tammikuun lopussa Tankavaaran Kultakylässä järjestetään toista kertaa 501 kilometrin mittainen koiravaljakkokilpailu, Gold Rush Run. Yksi kilpailijoista on Emmi Kairema, jonka unelma kisata pitkällä matkalla ja omalla valjakolla on elänyt mukana melkein koko hänen elämänsä.

Kun Emmi Kairema oli hädin tuskin kouluikäinen, sai hän joululahjaksi rekikoirista kertovan elokuvan. Jokin elokuvan tarinassa resonoi niin vahvasti, että hän päätti jo silloin, että jonain päivänä hänellä olisi vielä oma valjakko. Ensimmäisen huskynsa hän hankki viitisentoista vuotta sitten, mieheltään salaa.

– Mies on niin sanotusti kissaihmisiä ja oli silloin sitä mieltä, että koiria meille ei tule. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt hankkia itselleni valjakon ja niinhän siinä sitten pääsi käymäänkin. Pian piti sitten saada toinen koira. Sillä kertaa myös mies ja tytär oli mukana valitsemassa pentua, Emmi muistelee.

Tuohon aikaan pariskunta asui kerrostaloasunnossa Espoossa. Kun koirien määrä kasvoi neljään, oli aika etsiä uusi, tilavampi koti ja piha, joka löytyi lopulta Lohjalta. Pian koiria oli jo kuusi.

– Sitten oli valjakollinen junnuja, jolloin tajusin, ettei reki kulje mihinkään tai ainakaan mihinkään, mihin pitäisi ilman kunnon johtajaa, joten seuraavaksi hommasin aikuisia, “valmiita” rekikoiria, jotka alkoivat opettamaan junnuja sekä minua lajin pariin, Emmi kertoo.

Ensimmäisen kilpailun hän ajoi heti sen jälkeen, kun pennut olivat kasvaneet kisaikään eli vuoden vanhoiksi, mikä on koirien alaikäraja lyhyemmillä matkoilla.

– Veri veti kisaurille alusta asti todella vahvasti ja aloin kilpailemaan heti, kun sain tiimin kisaikään. Ensimmäiset kisat taisin ajaa talvella 2008, Emmi kertoo.

Nykyisin laumaan kuuluu yhteensä 20 rekikoiraa, 7 siperianhuskya ja 13 alaskanhuskya. Harrastuksesta on tullut myös ammatti, sillä talvikaudet Emmi työskentelee koiriensa kanssa koirasafariyrityksessä Rovaniemellä.

Kausi käyntiin elokuussa

Talven työrupeamaan valmistautuminen alkaa elokuussa heti säiden salliessa. Lämpötilan pitää laskea alle 13 asteeseen, ennen kuin koirille laitetaan valjaat päälle. Muutoin vaarana on ylikuumeneminen.

– Koirat haistavat, että syksy on tulossa ja alkavat olla levottomia. Syystreenien aloitus menee helposti lajin top kolmoseen! Koirille saa kesän jälkeen taas valjaat päälle ja ne repivät riehuen liinoissa koittaen saada mönkijää liikkeelle. Siinä tulee tippa linssiin, joka syksy, Emmi kuvailee.

Syksy tarkoittaa myös mahdollisuutta uuteen alkuun. Harjoittelemaan lähdetään taas puhtaalta pöydältä ja edellisen kauden virheistä oppia ottaen. Emmi onkin saanut huomata, että aina oppii uutta, vaikka on jo pitkään työskennellyt koirien kanssa.

– Tämä pitää nöyränä. Ikinä ei tule valmiiksi ja liki päivittäin koirat opettavat jotain uutta, hän toteaa.

Sulan maan harjoittelu tapahtuu mönkijällä ja koirien kuntoa kohotetaan nousujohteisesti vaihtelevalla treenillä. Peruskestävyyden ja voiman lisäksi haetaan hyvää, tasaista rytmiä. Syyskuussa, kun säät ovat toivottavasti jo viilenneet, pyritään aloittamaan säännöllinen treenaus.

Safarihommat alkavat Rovaniemellä yleensä marraskuun puolivälin jälkeen. Etenkin joulusesonki on kiireistä aikaa, joten kisatreeneille ei jää paljon aikaa.

– Työ menee treenin edelle ja nyt joulukuu oli esimerkiksi niin kiireinen, että kaikki vapaa-aika piti pyhittää levolle. Se ei ole kisojen kannalta optimitilanne, ja sillä varmasti on veronsa, mutta tämän elämäntyylin mahdollistaminen vaatii myös koirien kanssa työnteon, Emmi toteaa.

501 kilometriä kolmessa päivässä

Viime vuoden Gold Rush Run oli Emmin kilpailu-uran ensimmäinen pitkänmatkan koiravaljakkokilpailu. Kisamatka oli tuolloinkin 501 kilometriä ja tammikuiset olosuhteet tekivät siitä erityisen haastavan.

– Olin täysin sekopää, kun valitsin ensimmäiseksi pitkänmatkan kisaksi 500 kilometriä ja vielä tammikuussa, koska se on tosi raaka matka tuohon aikaan kautta. Mutta ei ollut valinnanvaraa, koska tämä oli ainoa kisa, joka järjestettiin sillä kaudella Suomessa, hän sanoo.

Avoimessa luokassa kisaan lähdetään vähintään kahdeksan koiran valjakolla ja maksimissaan koiria voi olla 16. Tänä vuonna Emmi starttaa kisaan kymmenellä koiralla ja kisan kulkuakin on jo suunniteltu paperille. Vuorokaudessa valjakko pyrkii etenemään noin 200 kilometriä, joten lyhyitä lepotaukoja lukuun ottamatta kisassa ajetaan yötä päivää.

– Lepotauoilla ensin hoidetaan ja ruokitaan koirat sekä varmistetaan, että niillä on lämmin ja hyvä olla. Aikaa pitäisi jäädä myös omaan huoltoon, ruokintaan ja lepoon. Mitä kokeneempia koirat ja kuski on, sitä nopeammin hommat hoituu, eli aikaa lepäämiselle jää enemmän, Emmi kuvailee kisan kulkua.

Viime vuonna hän keskeytti suunnitellusti 350 kilometrin kohdalla, koska hänellä oli nuori tiimi ja osa koirista oli kisaamassa vasta ensimmäistä kertaa. Pääasia oli, että kokemus olisi positiivinen nuorille koirille. Tänä vuonna tarkoituksena on ajaa koko matka vajaassa kolmessa päivässä.

Muuttujia on kuitenkin matkan varrella paljon.

– Koko ajan täytyy seurata koirien menoa, johon vaikuttaa lähes kaikki: sää, ura ja muut olosuhteet sekä se, miten itse pysyy tolkuissaan. Matkan varrella voi myös joutua muuttamaan äkisti suunnitelmia. Sitten sitä rättiväsyneenä pitää yrittää tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä ja luottaa omaan tekemiseen. Koska kisakokemusta ei ole vielä kertynyt juurikaan, virhearvioita saattaa tulla ja se voi esimerkiksi maksaa sen, että saattaa joutua keskeyttämään leikin, Emmi pohtii.

Koirien huollon MM-kisat

Emmiltä kysytään aina välillä, mikä häntä lajissa oikein kiehtoo. Mitään selkeää vastausta hänellä ei siihen edelleenkään ole, mutta jostain alkukantaisesta vietistä siinä täytyy olla kyse.

– Aikaisemmin mietin, että optimi kisamatka minulle olisi 250-300 kilometriä. Nyt kiinnostaa plus 350 kilometriä pitkät matkat, isolla tiimillä ja missä voin kisata niin sanotusti itseäni vastaan. Jokin sinne uralle vain vetää, hän sanoo.

Myös työssään koirasafarien vetäjänä hän joutuu vastailemaan asiakkaiden välillä kinkkisiinkin kysymyksiin. Varsinkin kansainvälisten matkailijoiden on välillä vaikea ymmärtää, että rekikoira elää tyytyväisenä ulkona ympäri vuorokauden. Myös koirien käyttö safareilla herättää joskus kysymyksiä.

– Suomalaiset ymmärtävät sen paremmin, koska Suomessa lemmikkikoirien lisäksi on paljon erilaisia työkoiria, esimerkiksi metsästyskoiria. Työkoira on onnellinen tehdessään lajilleen ominaista työtä. Se on vähän kuin että kala on onnellinen, kun se ui. Rekikoirat ovat syntyneet juoksemaan.

Emmille koirasafarit mahdollistavat sen, että hän pystyy viettämään koiriensa kanssa kaiken mahdollisen ajan, ympäri vuoden. Kyseessä onkin elämäntyyli ennemminkin kuin työ tai harrastus. Kilpaileminen on siinä yksi tärkeä osatekijä.

– Yksi norjalainen ajaja sanoi osuvasti, että pitkän matkan kilpailut ovat koirien huollon maailmanmestaruuskilpailut. Jos et pidä koiristasi parasta mahdollista huolta, homma kaatuu ennen alkujaan. Vaatii useita vuosia valmistautua kilpailuun ja ajaa niitä läpi. Pelkästään lähtöviivalle pääsy on monelle todella iso saavutus. Maaliviivan ylitys on aina voitto! Silloin on tehty paljon asioita oikein, useita vuosia.