Paikallisuutiset

TEEMA: Eletään Lapissa: KAAMANEN

Arja Kotiranta rakastaa Kaamasta

Arja Kotiranta rakastui jo noin 25 vuotta sitten Kaamaseen. Hän on ylpeä siitä, että kaamalaiset pitävät häntä yhtenä heistä.

– Vuonna 1993 tulin alkukesästä ensimmäistä kertaa Lappiin, Ivaloon ystävättäreni kanssa ja piti olla vain muutamia päiviä. Oleskelu venähti jo silloin kolmeksi kuukaudeksi, kun tutustuin mukaviin paikallisiin ihmisiin, kuten Kultahipun silloiseen omistajaan, Jukka Bäckmaniin , joka houkutteli meitä tyttöjä jäämään Venemessuille. Lopulta olimme Jaanan kanssa messumisseinä messuilla ja luin muun muassa runojani siellä humun keskellä. Tutustuin myös Jukan silloiseen vaimoon, Marjoon , joka houkutteli minut kaverikseen hänen silloin Ivalon keskustassa pitämäänsä Hippupuotiin. Käväisin liftaten kesän aikana muutaman kerran hoitamassa työasioita etelässä ja hakemassa lisää villavaatteita, kun silloin sattui pohjoisessa olemaan aika vilakka kesä, Lahdessa asuva Arja muistelee ensikosketustaan Lappiin.

Ensimmäistä kertaa Kaamaseen

Tuon ensimmäisen Lappi-kesän kokemuksistaan Arja kirjoitti runokirjansa Lapinnerous-Neitsytmatka Lappiin . Seuraavana kesänä hän kävi ensimmäistä kertaa Kaamasessa.

– Lähdin tarjoamaan runokirjaani myyntiin ja tutustuin sillä reissulla muun muassa Jouni ja Lea Nuorgamiin , joista tuli minulle heti ystävät ja ajan mittaan eräänlaiset varavanhemmat pohjoisessa. Pitihän sitä käydä kuuluisassa Jouni Nuorgan Shopissa. Kaamanen jätti saman tien jäljen sydämeeni. Vuokrasin ystävien mökkiä Kaamasjoen varresta nykyisen mökkimme vierestä. Sain kuulla, että naapurimökki oli menossa myyntiin ja että mökin omistava länsisuomalainen pariskunta haluaisi myydä mökkinsä runotytölle, joksi minua kylässä nimitettiin. Olinhan etsinyt omaa mökkiä Kaamasen seuduilta jo usean vuoden ajan, Arja muistelee.

Hän osti mökin puoliksi ystävättärensä kanssa. Sittemmin Kaamasjoen mökki on siirtynyt Arjan ja hänen miehensä, Peter Sundholmin , omistukseen. Pariskunta viettää mökillään kesät ja mökkeily jatkuu yleensä pitkälle syksyyn.

– Haluaisimme olla Kaamasessa useammin ja pidempään, mutta mieheni opetustyö sanelee sen, että Kaamasessa asutaan pääasiassa kesäkuukausina. Yleensä tulemme viimeistään juhannukseksi. Tänä syksynä minun piti olla Kaamasessa lokakuun puoliväliin, mutta loukkasin selkäni ilmeisesti liian innokkaalla sienestyksellä ja pettymyksekseni minun osaltani mökkeily loppui siihen jo elokuun lopulla, Arja kertoo.

Kun pariskunta tulee Kaamaseen, he viihtyvät niin hyvin, ettei esimerkiksi Ivalon kirkonkylällä tule käytyä kuin muutama kerta kesässä isommilla ostoksilla.

– Haluamme kannattaa paikallista yritystä ja siksi pyrimme ostamaan tuotteita myös Kaamasen kaupasta ja käymään välillä esimerkiksi ruokailemassa vaikkapa Neljän Tuulen Tuvalla. Joskus on kuitenkin pakko lähteä esimerkiksi apteekkiasioille maalikylille saakka.

Luonto sai rakastumaan

Arja on pohtinut sitä, mikä häntä vetää Kaamaseen ja mikä on se tekijä, joka sai hänet rakastumaan paikkaan.

– Kyllä se on luonto ja kaikki mitä siellä luonnossa on. Kun olin lapsi, meidän perheellä oli mökki Leppävirralla ja muistan, että jo silloin lapsena rakastin sitä luontoa. Vietän luonnossa aikaa, pysähdyn ja tarkkaillen asioita hitaasti. Kun Kaamasessa menen ovesta ulos, luonto on siinä. Ei tarvitse lähteä etsimään lähimetsiä koiran kanssa, vaan tutkimusmatka alkaa heti siitä ovelta. Vesi on minulle erityisen tärkeä elementti, Kaamasjoki on hyvin tärkeä ja niin kaunis! Olen kiinnostunut kaikesta luonnossa: eläimistä ja kasveista, jopa poronsarvista ja maassa lojuvista kelo-oksista. Kuvaan töissäni mieluusti luontoa ja monet luonnonmateriaalit, kuten juuri muotokieleltään tyylikkäät, upeat poronsarvet tai hopeanharmaat kelopuun osat voivat olla osa taideteostani. Poromiehiltä ostan poronsarvia, niitä kun ei aina onnistu löytämään luonnosta. Olen kuitenkin tarkka sen suhteen mitä käytän, sillä haluan, että esimerkiksi sarvet ovat sopivan malliset ja väriset ja asettuvat myös työn kanssa hyvin seinällä, Arja kertoo.

Hänen huovutustöidensä näyttely Eräelämää on esillä jo toista vuotta putkeen ja vielä ainakin talven yli Laanilan kievarissa, mihin Arja sanoo töittensä sopivan todella hyvin.

– Laanilan Kievari on tunnelmallinen ympäristö, missä minulla on esillä myös isompia huovutustöitä kuin esimerkiksi Sodankylän kirjastossa syyskuussa olleessa näyttelyssä oli. Jos kävit viime talvena tutustumassa Laanilan Kievarin näyttelyyn, kannattaa käydä siellä uudelleen tänä talvena, sillä osa töistäni sieltä on myyty ja olen tuonut uusia tilalle, Arja vinkkaa.

Välittömiä ihmisiä

Arja on ihastunut Kaamasen luonnon lisäksi pohjoisen ihmisiin, joita hän kuvailee välittömiksi.

– Sitä ei tarvitse kauaa miettiä, miten olen onnistunut saamaan niin paljon ystäviä Kaamasesta ja tutustunut uusiin ihmisiin reissuillani. Minähän olen tällainen räpätäti, joka alan puhua kaikkien kanssa ja ihmisten on sitten helppo alkaa puhua minun kanssani. Olen suorapuheinen ihminen ja koska kerron avoimesti omista asioistani, ollaan minullekin usein reiluja ja suoria. Kun olen kiertänyt järjestämässä näyttelyitä, pitämässä kesäkauppa-galleriaa tai myymässä kirjojani, olen tutustunut moniin ihmisiin ja saanut paljon ystäviä. Oikeastaan pohjoisessa onkin parhaat ystäväni. Keväällä, kun alan itse jo muutamaa kuukautta aiemmin kärsimättömästi odotella, koska lähdetään, pohjoisen ystävät kyselevät, että koska oikein olen tulossa Kaamasen mökille, Arja kuvailee.

Välittömyytensä ansiosta Arja löysi näyttelypaikakseen myös Laanilan Kievarin.

– Tarjosimme heille runo-musiikki -esitystämme ja aloimme jutella myös siitä, että teen työkseni huovutustaidetta ja niin päädyin tuomaan näyttelyni heille. Kierrämme varmaankin ensi kesänä pohjoisessa myös runo-musiikki -esityksemme kanssa. Tälle kesälle sovitut esityksethän esimerkiksi Inariviikoille peruuntuivat kokonaan korona-tilanteen takia. Toivottavasti tilanne on ensi kesänä parempi. Mukaan esitykseen on tullut mieheni lisäksi muusikko, Risto Nikula . Minä esitän siinä runojani.

Eläimet ja luonto aiheina

Arja tekee taidetta pääasiassa Lahden työhuoneellaan, mutta myös Kaamasen mökillään sekä huovutustaidenäyttelyittensä yhteydessä.

– Näyttelyissäni ja kesäpuodeissani järjestän työnäytöksiä, niin asiakkaat voivat nähdä miten huovutustyö syntyy ja pääsevät kyselemään esimerkiksi käyttämistäni tekniikoista ja materiaaleista. Yleensä en piirrä työstä erikseen etukäteen mallia, vaan kun vaikkapa päätän, että tästä tulee nyt kettu, joka katsoo vasemmalle, luonnostelen työn päässäni ja alan vain ”piirtää” sitä huovuttamalla. Jos saan työn edetessä ajatuksen, että lisäänpä tähän vaikkapa helmiä tai kristalleja, sitten teen niin. Valmistan mieluiten realistisia aiheita, harvemmin teen abstraktia kuvaa. Juuri realistisia luontoaiheita minulta eniten tilataankin. Sellaisia on esillä myös Laanilan Kievarin näyttelyssäni.

Arja on valmistanut kuvia huovuttamalla jo 17 vuotta.

– Olen aina piirtänyt ja maalannut. Jo Savonlinnan taidelukioaikoinani tajusin, etten voi koskaan jättää kuvan tekemistä tyystin, olkoonkin, että toimittajan työt ja muut kirjalliset projektit veivät tuohon aikaan mennessään, hän kertoo.

Sittemmin Arja Kotiranta on kirjoittanut muun muassa useita kymmeniä käsikirjoituksia ilmaisutaidon ja harrastajateatteriryhmien käyttöön, kolme Lappi-aiheista runokirjaa, joista uusin, Roudan jälkeen , ilmestyi vuosi sitten alkukesästä, sekä päivänavauskirjan Hyvä päivä . Lisäksi hän on muun muassa osallistunut lukuisiin yhteisantologioihin ja kirjoittanut pakinoita Yle Lahden radioon.

Haaveena muutto Kaamaseen

Kaamasessa tehtäviä töitä varten Arja huovuttaa valmiiksi pohjia Lahdessa, koska ne vaativat suuren työpöydän ja hyvät tilat.

– Olen aina niin innoissani Kaamaseen lähdöstä, että aloitan pakkaamiseen jo paria kuukautta aikaisemmin, jotta kaikki tarvittava varmasti lähtee mukaan. Pakkaan peräkärryyn kaikkea mitä tiedän tarvitsevani erityisesti huovutushommissa. Miehestäni on kehkeytynyt vuosien mittaan huippupakkaaja! Vastaavasti, kun poislähdön aika Kaamasen mökiltä alkaa lähestyä, alan itkeskellä ja viimeinen viikko on usein yhtä volinaa, Arja kuvailee.

Hän haaveilee vielä muuttavansa kokoaikaiseksi kaamaslaiseksi.

– Viime kesänä teimme mökillä lattiaremontin, koska vuonna 1971 valmistuneen mökin lattiat olivat todella kylmät. Nyt mökillä voi olla paremmin myös talvisaikaan. Minun sydän on niin siellä Kaamasessa!