Ihmiset

Tunturipapilla monenlaisia kohtaamisia

Keskustelu voi syntyä nuotiolla tai vaikka baarissa

– Kokonaisuus tällaisessa paikassa, se on sitä, mikä hoitaa ihmistä, toteaa tunturipappina viikon Saariselällä työskennellyt Teuvo V. Riikonen. Hän kohtaa ihmisiä nuotioilla, hiihtoladuilla, kappelin illoissa tai vaikka baarissa. Pyhän Paavalin kappelissa Saariselällä on messu kaksi kertaa viikossa ja muuta ohjelmaa muina iltoina. Lauantaisin pappi vaihtuu ja uusi aloittaa sunnuntaina. Tunturipappi lähetetään aina viikoksi kerrallaan Saariselälle. Lähettäjinä ovat Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry sekä Kansan Raamattuseura, vuorotellen.

Teuvo V. Riikonen on ”oikeassa” työssään Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja. Muita ammatteja hänellä on tietysti pappi, mutta myös kirjailija, rauhanturvaaja, toimittaja, nuorisotyönohjaaja. Alustaa löytyy vaikka minkälaiseen keskusteluun.

– Monen habituksesta huomaa, että suru on tullut kylään, toteaa Riikonen. Aina ei vain huomaa, mitä kipu on.

– Kirkko ja kirkon sanoma hoitavat ihmistä. Myös musiikki hoitaa, hän vakuuttaa ja kertoo, että kappelissa on paljon hyviä konsertteja kuluvalla sesongilla.

Papin pitäisi Riikosen mukaan olla aina saavutettavissa. Hän onkin. Päivällä ladulla ja nuotiopaikalla makkaraa käristämässä, iltaisin kappelilla. Rauhanturvatehtävissä sotilaspappina hän on istunut baareissakin, eikä se hänen mukaansa ole yhtään huonompi paikka jutella ihmisten kanssa.

Kuka on turvassa

Sota on aihe, joka pyörii kaikilla jossakin mielen perukoilla, oli lomalla tai ei. Teuvo V. Riikoselta on kysytty sitä, kuka on turvassa ja mitä tehdä, jos pelottaa.

– Pelon ilmapiiri on Suomessa hyvin todellinen tänä päivänä. Suomi samaistuu Ukrainaan, historiaa eletään nyt tässä, Riikonen miettii.

Nuorisosta hän on vähän huolissaan.

– He tietävät kyllä, miten ja mistä tilata pizzaa, mutta eivät tiedä, mitä on esimerkiksi huoltovarmuus. Vanhempi sukupolvi muistaa sodat ja eri tilanteet, tämä nykyinen ei tiedä niistä mitään, hän pohtii.

Papin työssä tärkeintä läsnäolo

Kappelin merkitys on Riikosen mukaan siinä, että on paikka, missä hiljentyä. Papin tärkein tehtävä on hänen mukaansa olla läsnä. Vaskoolihiihdossa kolme vuotta sitten hän muistelee pitäneensä 8 hartautta lähtöviivalla. Samalla hän kävi jututtamassa lomalaisia. Tämä on nyt seitsemäs kerta, kun hän on Saariselällä tunturipappina.

Kappelille on ihan selvästi tarvetta. Lenkkeilijät käyvät nytkin haastattelun aikana pikaisesti sisällä ja jatkavat sitten matkaa. Moni jää yleensä istumaankin hetkeksi. Lammilta tulee Päivi Sipilä ja Janakkalasta hänen kaverinsa, jolla on ihan sama nimi. Lammin Päivi kertoo, että on ollut Saariselällä 41 kertaa, toinen 21 ja jokaisella kerralla kumpikin on pyrkinyt käymään edes kerran kappelissa.

– Tämä on niin kaunis kaikkina vuodenaikoina, kehuvat rouvat kappelin lasiseinäistä päätyä, jonka takana on luonto, milloin missäkin asussa.

Ekumeeninen kappeli

– Luin entisen Oulun hiippakunnan piispan Olavi Rimpiläisen elämäkertaa ja hän sanoo siinä, että on tärkeää, että tunturikeskuksiin rakennetaan kappeleita, muistelee Riikonen.

Kappelin vihkivät käyttöön marraskuussa 1996 piispa Olavi Rimpiläinen ja rakentamisen aikoihin Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispana toiminut metropoliitta Leo. Hankkeessa oli mukana myös Suomen katolinen kirkko piispansa Paul Verschurenin johdolla.

– Kirkko on aina kiinnostunut siitä, että alueesta tulee elinvoimainen, toteaa Riikonen ja kertoo, että kappelin rakentaminen on ollut melkoinen kansanliike.

Kappelin vapaaehtoisen varojen hankinnan ytimenä oli kappelin kummiryhmä, jossa oli mukana iso joukko tämän maan vaikuttajia. Kappelin toiminnasta vastaa kannatusyhdistys, jonka jäseniä ovat Saariselän yrittäjät ja majanomistajat sekä lukuisat yksityishenkilöt.

– Jos tunturipapin kohtaa hiihtoladulla, niin se on merkki siitä, että olisi hyvä tulla kappelin tilaisuuksiin. Jos hiihtää ohi, niin on käytävä myös ehtoollisella, toteaa Teuvo V. Riikonen puoliksi leikillään, ja ryhtyy sytyttelemään kynttilöitä keskiviikko-illan messua varten.