Ihmiset

Saamelaiset Suomessa, osa 2

Saamelaiskäräjät edustaa saamelaisten virallista kantaa

Saamelaiskäräjät toimii saamelaisten äänitorvena ja kahden kansan välisenä kielen ja kulttuurin tulkkina. Käräjien toiminta kiteytyy saamelaisten virallisten kantojen antamiseen ja heidän edustamiseensa, kertoo Saamelaiskäräjiä viiden vuoden ajan johtanut Tiina Sanila-Aikio.

Saamelaiskäräjät on vuoden 1996 alussa perustettu saamelaisten itsehallintoelin, jonka tehtäväksi on perustuslaissa säädetty saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon toteuttaminen sekä saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilymisen ja kehittymisen turvaaminen. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto koskee saamelaisten kotiseutualuetta, johon kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä Sodankylän kunnan pohjoisosassa Vuotsossa sijaitseva Lapin paliskunnan alue.

Saamelaiskäräjien toimintaa rahoitetaan valtion budjettirahoituksella ja tänä vuonna käräjien varsinaiseen toimintaan on varattu valtion talousarviossa 1,976 miljoonaa euroa. Saamelaiskäräjien kautta myönnetään rahoitusta muun muassa saamelaiselle kulttuurille ja yhdistyksille, saamenkielisille varhaiskasvatus- ja sosiaali- ja terveyspalveluille ja saamenkieliseen oppimateriaalituotantoon.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajana kahdella edellisellä kaudella toiminut T iina Sanila-Aikio kuvailee Saamelaiskäräjiä lausuntoautomaatiksi.

– Suomalaisille ei aina avaudu, miksi saamelaiset ovat jostain asiasta jotain tiettyä mieltä. Saamelaiskäräjien toiminta kiteytyykin saamelaisten virallisten kantojen antamiseen ja heidän äänitorvenaan toimimiseen.

Teemat ja painotukset muuttuvat

Sanila-Aikio on ollut mukana Saamelaiskäräjien toiminnassa kahden nelivuotiskauden ajan. Sitä ennen hän toimi kaksi kautta kulttuurilautakunnan jäsenenä. Saamelaiskäräjien hallituksessa hän aloitti ensimmäisen kautensa I varapuheenjohtajana, mutta siirtyi puheenjohtajaksi kesken kauden.

Sanila-Aikio on vuosien saatossa nähnyt, kuinka vaalikausien toiminnan painopisteet muuttuvat sen mukaan, mitä valtakunnan tason politiikassa painotetaan.

– Selkeästi ilmastonmuutos tulee olemaan tällä alkaneella kaudella iso teema, kun taas Sipilän hallituksen aikana sote- ja maakuntauudistus kokonaisuudessaan teetätti meillä työtä todella paljon ja tiukoilla aikatauluilla.

Saamelaispolitiikan keskiössä ovat viime kausina olleet myös Tenon kalastussopimus, metsähallituslaki sekä kalastuslain muutos, jotka ovat vaatineet oman osansa rajallisista resursseista. Näiden päälle tulevat lisäksi arkirutiinit, Sanila-Aikio muistuttaa.

Vaikka työn sarkaa riittää, Saamelaiskäräjien jäsenistä ainoastaan hallituksen puheenjohtaja saa työstään täyttä palkkaa. Lisäksi edelliseltä vaalikaudelta jatkettiin käytäntöä, jossa varapuheenjohtajat on palkattu puolipäiväisesti. Muille käräjien jäsenille korvataan kulut, ansionmenetykset ja kokouspalkkiot, joten monet heistä hoitavat luottamustehtäväänsä oman leipätyönsä ohessa.

Kaukana valtakunnan politiikan polttopisteestä

– Saamelaiskysymykset ovat todella marginaalisia kysymyksiä valtakunnallisessa politiikassa, vaikka saamelaisten kielen, kulttuurin ja elinkeinojen näkökulmasta ne ovat suuria kysymyksiä. Myöskään kuntatasolla ne eivät ole kovin merkittäviä tekijöitä päätöksenteossa, Sanila-Aikio toteaa.

Hänen mukaansa isoin ongelma on se, ettei Suomessa tiedetä tarpeeksi saamelaisista, vaikka yleisesti niin luullaan. Eduskunnassa istuvat kansanedustajat ympäri Suomen voivat tietämättään tehdä päätöksiä, joilla on suuret vaikutukset saamelaiskulttuuriin.

– Jollekin satakuntalaiselle kansanedustajalle saamelaisasiat ovat hyvin epäolennaisia. Miten tuoda hänelle esiin se, että on kyse alkuperäiskansasta, jonka kieli, kulttuuri, elämänmuoto ja niiden tulevaisuus riippuvat paljolti tämän kansanedustajan päätöksistä eduskunnassa? Se, mitä hän päättää, voi olla saamelaisille todella katastrofaalista.

Tietämättömyys saamelaisasioista on tuonut myös toisenlaisia haasteita. Sanila-Aikio on puheenjohtajakautensa aikana istunut neuvotteluissa, joissa hänen asemaansa ei ole otettu vakavasti, koska joidenkin osanottajien mielikuvat saamelaisista juontuvat edelleen Pulttiboisien sketseihin 80- ja 90-luvulta.

Saamelaisyhteisössä toivottiin, että uuden sukupolven myötä asenteet olisivat muuttuneet, mutta niin ei ole tuntunut tapahtuvan.

– Eihän kukaan arvannut, miten Pulttiboisin sketsit saamelaisista tulevat vaikuttamaan mielikuvaan vuosikymmeniksi. Jos tuollainen ymmärrys olisi ollut, ei sitä ohjelmaa olisi tehty edes tuona aikana. Mutta nyt ne on laitettu Ylen Elävään arkistoon kaikkien saataville, Sanila-Aikio ihmettelee.

Yhteistyötä monessa tasossa

Saamelaiskäräjät tekee yhteistyötä lukuisten eri sidosryhmien kanssa. Viranomaisista tärkeitä yhteistyötahoja ovat esimerkiksi Metsähallitus ja poliisi. Maakuntatasolla tärkeitä sidosryhmäkumppaneita ovat kunnat, Lapin liitto ja Lapin sairaanhoitopiiri, valtakunnallisella tasolla puolestaan Kela, ministeriöt ja eduskunta.

Rajat ylittävää yhteistyötä tehdään tiiviisti Venäjän, Ruotsin ja Norjan saamelaisten kanssa. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään sekä valtio- että alkuperäiskansatasolla.

– Kansainvälisellä tasolla on aivan valtava määrä eri toimijoita, instituutioita ja prosesseja liikkeellä. Viime kaudella muurattiin ilmastonmuutoskysymyksen perustuksia ja siinä Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano ja jatkoneuvottelut ovat olleet yksi tärkeä osa-alue, Sanila-Aikio kertoo.

Saamelaiskäräjät on myös aktiivisesti mukana vaikuttamassa siihen, miten alkuperäiskansojen osallistumista päätöksentekoon voitaisiin vahvistaa YK:n piirissä. Läheskään kaikissa maailman maissa alkuperäiskansoilla ei ole Saamelaiskäräjien kaltaista instituutiota, joka voitaisiin tunnustaa YK:n järjestelmässä.

– Joissain maissa ei myöskään ole mahdollista, että valtion delegaatiossa olisi mukana alkuperäiskansan edustaja. On myös valtioita, jotka eivät lainkaan ota huomioon alkuperäiskansansa näkemyksiä ja kantoja. Maailmassa on hyvin suuri kirjo näiden asioiden suhteen.

Myös Suomessa Saamelaiskäräjät haluaa entistä suuremman roolin päätöksenteossa, joka koskettaa erityisesti alkuperäiskansoja. Yksi sellainen on tuleva ilmastolain uudistaminen, missä Saamelaiskäräjät haluaa olla mukana tuomassa esiin saamelaisnäkökulmaa. Uusimpien tutkimusten mukaan ilmastonmuutos on jo nyt vaikuttanut haitallisesti saamelaisten perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon, harjoittamiseen.

Maalituskulttuuri karsii ehdokkaita

Sanila-Aikion mukaan viimeisten vuosien aikana nousseet maalituskulttuuri, vihapuhe ja viharikokset ovat vähentäneet saamelaisten halukkuutta osallistua politiikkaan. Edellisen vaalikauden hallituksen seitsemästä jäsenestä vain kaksi asettui ehdolle viime syksyn vaaleissa.

Hän itse oli yksi politiikan jättäneistä ja tunnistaa ilmiön myös omasta lähipiiristään.

– Tiedän omasta ystäväpiiristäni monia, jotka eivät uskaltaneet esimerkiksi Jäämerenrata-asiassa sanoa mitään. Ja heitä, jotka siinä asiassa antoivat omat kasvonsa ja persoonansa, alettiin pommittamaan saman tien, erityisesti nuoria ihmisiä. Tämä on ihan varmasti vaikuttanut myös siihen, että moni käräjien viime kauden jäsenistä ei alkanut ehdolle.

Hän on myös huomannut, että niin kauan kuin julkisessa keskustelussa pysytään neutraaleissa aiheissa, kuten kielessä tai kulttuurissa, saamelaisten oikeudet niihin tunnustetaan ja hyväksytään. Jos saamelaisena taas vastustaa julkisesti esimerkiksi poronhoitoa uhkaavia maankäyttömuotoja vedoten saamelaisten oikeuksiin, palautemyrsky voi olla todella ankara.

–  Kuinka moni saamelainen päättää siitä syystä olla hiljaa sen sijaan, että sanoo jotain?

Hän näkee myös paljon samankaltaisuutta saamelaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistetussa vihapuheessa, kuitenkin sillä erotuksella, että maahanmuuttajien suhteen yhteiskunnalla on vihapuheeseen nollatoleranssi, saamelaisten suhteen ei. Tällä tavoin yhteiskunta ikään kuin antaa vihapuheelle hiljaisen suostumuksensa, mikä on Sanila-Aikion mukaan todella hälyttävää.

Tulevaisuuden haasteena entinen puheenjohtaja näkee saamelaiskulttuurin pirstaloitumisen Saamelaiskäräjien rajallisten resurssien vuoksi. Saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto on voimassa vain kotiseutualueella, mutta suurin osa saamelaisista asuu sen ulkopuolella. Uusimpien tilastojen mukaan vain 31,7 prosenttia saamelaisista asui kotiseutualueella, kun vuonna 2015 vastaava luku oli 33,4 prosenttia.

– Kotiseutualue on saamelaisen elämänmuodon koti ja sydän, mutta samaan aikaan haasteet ovat hyvinkin erilaisia kotiseutualueen ulkopuolella. Siksi ei riitä, että meillä on käräjillä vain yksi virkamies jokaista hallinnonalaa kohden. Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joka nousee yhteisöstä tällä vaalikaudella. Siitä oli jo merkkejä viime kaudella.

Saamelaiskäräjien vaalikauden 2020-2023 toiminnan painopisteet:

Tiina Sanila-Aikio avaa neljän kärkiteeman taustoja.

Saamelaiskulttuurilain tapainen laki on ollut valmisteilla jo 90-luvulla, mutta se jäi odottamaan vuoroaan, kun päätöksentekoa koskeva käräjälaki tuli valmisteille ja vaati paljon resursseja. Tällä hetkellä saamelaisen elämänmuodon tärkeimmät elinkeinot sekä maa- ja vesioikeudet on pilkottu monen eri lainsäädännön alle, kuten perustuslakiin, kalastuslakiin, poronhoitolakiin, metsästyslakiin, jokamiehenoikeuksiin ja niin edelleen. Saamelaiskulttuurilailla yritettäisiin vahvistaa saamelaisen perinteisen elämäntavan ja perinteisten elinkeinojen harjoittamista kokoamalla niitä säätelevät lait yhdeksi kokonaisuudeksi lukuisten alapykälien sijaan. Yksi esimerkki tästä on Tenon kalastustapaus*, joka on menossa korkeimpaan oikeuteen. Poiketaanko siinä perustuslain antamasta suojasta alkuperäiskansan oikeuteen harjoittaa perinteistä elinkeinoaan?

* Viisi saamelaista rikkoi tahallaan lakia kalastamalla luvatta Tenon vesistössä ja teki itsestään rikosilmoituksen kesällä 2017. He katsoivat kalastuslain uhkaavan jokisaamelaisten perustuslaissa turvattua kalastusoikeutta kotivesissään.

Pohjoismainen saamelaissopimus kokoaa yhteen muun muassa kieltä ja kulttuuria, sosiaali- ja terveyssektoria sekä maata ja vettä koskevaa lainsäädäntöä. Vuonna 2017 saatiin parafoitua neuvottelutulos, joka on ollut sen jälkeen sekä Suomen, Ruotsin että Norjan Saamelaiskäräjien käsittelyssä. Kolmet Saamelaiskäräjät ovat pyytäneet jatkoneuvotteluja muutaman sopimuksen artiklan suhteen, mutta välissä on ollut parlamenttivaaleja ynnä muuta, mitkä ovat pitkittäneet asian käsittelyä. Tärkeintä sopimuksessa on se, että se harmonisoisi saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä kolmen valtakunnan alueella sekä vahvistaisi sitä, että kolmen maan sisällä on yksi kansa.

Tämä liittyy vahvasti soteuudistukseen. Meillä on pula osaavasta saamenkielisestä hoitohenkilökunnasta, mutta ongelmana on myös se, miten saamenkielisiä palveluja tarvitseva löytää saamenkieliselle hoitajalle. Yhtenä tavoitteena on luoda palvelupolku niille asiakkaille, joita nämä harvat kielitaitoiset sotealan ammattilaiset voivat hoitaa. Yksi keino asiakkaan ja hoitajan kohtaamiseen voisi olla esimerkiksi etäpalveluna toteutettava terapia. Täytyy myös muistaa, että kyseessä ei ole pelkästään yhteinen kieli, vaan tarvitaan myös kulttuurintuntemusta kohdattaessa muistisairas vanhus tai saamen kieltä äidinkielenään puhuva lapsi.

Vain neljäsosa 0-10-vuotiaista saamelaisista lapsista asuu kotiseutualueen sisäpuolella. Lapset eivät myöskään asu vain Kehä III:n sisäpuolella, vaan ympäri Suomen 240 eri kunnassa. Suomessa on vain parisenkymmentä kuntaa, missä ei asu saamelaisia. Siksi etäopetus on merkittävä asia, jotta kotiseutualueen ulkopuolella asuvien lasten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia saadaan vahvistettua ja yksi esimerkki tästä on saamen kielen etäopetuksen pilottihanke. Internet on ollut saamelaisille hieno asia pitkien etäisyyksien vuoksi. Sen avulla pyrimme ratkaisemaan, miten voisimme tukea kotiseutualueen ulkopuolella asuvan yhteisön kokonaisvaltaista elämistä saamelaisena, oli paikkakuntana sitten Lahti tai Joensuu.