Kieli säilyy vain puhumalla

Suomessa saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminta on tarkoitettu ensisijaisesti saamelaisperheiden alle kouluikäisille lapsille, jotka eivät pääse omaksumaan saamen kieltä kotonaan lainkaan tai riittävästi. Suomessa on tällä hetkellä 11 saamen kulttuuri- ja kielipesää, joista saamelaisalueella on yhdeksän. Vuonna 1997 aloitti ensimmäisinä saamen kielen kielipesinä inarinsaamen kielipesä Inarissa. Inarinsaamen puhujia noin 300-400. Inarinsaamen kielipesässä Inarissa on tällä hetkellä kahdeksan lasta, 0-4 -vuotiaiden ryhmässä. Lisäksi inarinsaamen kielipesäläisillä on samankokoinen toinen ryhmä vanhemmille lapsille.

Kielipesäryhmillä voi olla omia käytäntöjään sen suhteen, minkä ikäisiä lapsia ryhmään pääsee. Saamelaiskäräjien mukaan, jos ryhmä on avoin kaikenikäisille, olisi suositeltavaa, että lapsi aloittaa kielipesän mahdollisimman varhain. Tällöin lapsi kasvaa alusta saakka kaksikieliseksi.

– Kielipesät ovat käytännössä kuntien tai kaupunkien hallinnon alaisia varhaiskasvatusyksiköitä, joiden toimintaa opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa Saamelaiskäräjien kautta. Näin ollen kielipesä on hoitopaikka, jonka toimintaa ohjaa kunnassa laadittu varhaiskasvatussuunnitelma ja Saamelaiskäräjien saamelainen varhaiskasvatussuunnitelma, kertoo Saamelaiskäräjien kielipesäohjaaja Petra Kuuva .

Erityisiä pääsyvaatimuksia kielipesään ei ole, eikä se edellytä lapselta tai perheeltä esimerkiksi kielellistä lahjakkuutta, mutta muutamia selkeitä suosituksia perheille on kuitenkin asetettu. Perheen tulee sitoutua kielipesätoimintaan pitkällä tähtäimellä. Kielipesä ei voi olla lyhytaikainen kokeilu tai väliaikaisratkaisu, vaan se tulee nähdä osana jatkumoa, jonka kautta lapselle pyritään luomaan koko elämänmittainen kieli- ja kulttuuriympäristö. Lapsen tulisi päästä kielipesästä saamenkieliseen tai osittain saamenkieliseen kouluopetukseen mikäli tämä on mahdollista.

Ensimmäisiä saamen kielipesiä

Kaamasesta kotoisin oleva Ritva Kangasniemi haki silloisen, ensimmäisen inarinsaamen kielipesän työntekijäksi ja on ollut mukana siitä lähtien. Ritva Kangasniemi on koulutukseltaan lastenohjaaja ja aikaisemmin hän toimi seurakunnan kerhotätinä.

– Minua hirvitti silloin hakea tätä kielipesän työpaikkaa, sillä en osannut inarinsaamen kieltä täydellisesti. Matti Morottaja ja Ilmari Mattus innostivat minua hakemaan. Niin hain ja sain paikan.

Ritva oli sen ajan saamelaisperheen tyypillinen tapaus, jossa perheen nuorimmainen oppi suomen kielen äidinkielenään.

– Meidän perheen vanhemmat sisarukset olivat oppineet inarinsaamenkielen äidinkielenään, sillä vanhemmat puhuivat silloin inarinsaamea kotikielenä. Mie olin meidän perheen nuorimmainen ja minun kohdalla vanhemmat tekivät ratkaisun, että suomenkielellä annetaan paremmat eväät maailmalle.

Ritva sai passiivisen kielitaidon kotoaan ja opiskeli aktiivisen inarinsaamen kielen myöhemmin aikuisiällä. Hän kävi kaikki järjestetyt inarinsaamenkielenkurssit.

– Inarinsaame on aina ollut minun äidinkieli. Onneksi nykyään on ollut paremmat mahdollisuudet opiskella kieliä. Nettimaailma mahdollistaa myös paljon.

Ritvan yhden lapsenlapsen äidinkieli on inarinsaame.

– Toivon, että kieli menee eteenpäin. Kovasti täytyy tehdä työtä ja periksi ei voi antaa.

Nyt on kaikki toisin

– Kun inarinsaamen kielipesä aloitti toimintansa, sinne oli hakenut 18 lasta. Mutta emme voineet ottaa kuin kahdeksan lasta, sillä lait ja säädökset määräsivät ja määrävät edelleen lapsimäärän, muistelee inarinsaamen kielipesän ohjaaja Ritva Kangasniemi.

Kun inarinsaamen kielipesä starttasi toimintansa, ihmisiltä sateli paljon negatiivista kommenttia.

–  Ne vain täytyy päästää toisesta korvasta sisään ja äkkiä toisesta ulos. Kommentit olivat sellaisia, että "tuhlaatte valtion rahoja" ja "teette turhaa töitä". Monet sanoivat vanhemmille, että miksi te sitä inarinsaamea haluatte lapsienne oppivan, sehän on kuoleva kieli. Moni kehoitti opiskelemaan pohjoissaamea, jolla pärjäisi muissakin maissa.

– Tänään ei enää tule tuollaista palautetta. Nyt on kaikki toisin, iloitsee Kangasniemi.

– Lapset ”työkavereina” ovat aivan ihania. Heiltä tulee palaute aivan suoraan. He eivät kaunistele, vaan sanovat niin kuin asiat ovat, Kangasniemi jatkaa.

Toiminta vaakalaudalla

Alussa Anarâškielâ servi ry sai rahoituksen inarinsaamen kielipesätoiminnalle viideksi vuodeksi Suomen kulttuurirahastolta.

– Eli toiminta oli viideksi vuodeksi turvattu. Se edellytti vuosittaista raportointia. Kielipesä toimi silloin ns. yksityisenä. Vanhemmilta perittiin hoitomaksu, jonka vanhemmat saivat osittain tai kokonaan Kelalta yksityisenhoidon tukena. Vuodesta 2002 alkaen inarinsaamen kielipesä on toiminut Inarin kunnan ostopalveluna. (Inarin kunta ostaa kielipesäpalvelut Anarâškielâ serviltä Valtiolta saamelaiskäräjien kautta saamillaan rahoilla lisäten itse osan)

– Nyt kinkkinen tilanne, sillä Anarâškielâ servi ry:llä ei ole enää resursseja ja voimavaroja ylläpitää kielipesiä. Saamelaiskäräjät on selvittämässä, voisiko kielipesät siirtyä heidän alle.

– Inarinsaamen kieli on kielien elvytyksessä tehnyt hienoa työtä. Kun aloitin täällä, Inarissa kahdessa perheessä puhuttiin inarinsaamen kieltä äidinkielenä. Nyt kielipesä on poikinut uusia perheitä, joiden lasten vanhemmat ovat innostuneet niin paljon, että vanhemmista jompikumpi tai kummatkin ovat opiskelleet kielen. Ja monille inarinsaamen kieli on tullut jopa toiseksi taikka ainoaksi kotikieleksi, kertoo Kangasniemi tyytyväisenä.

– Puhujien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Paha tätä on mennä lopettamaan.

Inarinsaamen kielen oppimateriaalia on vieläkin vähän, vaikka materiaalia on tehty eri tahojen taholta yli 20 vuotta. Kielipesän työntekijät kääntävät työnsä ohella muun muassa satukirjoja suomesta inarinsaameksi.

– Oppimateriaalit ovat tärkeitä. Niitä ei ole vieläkään tarpeeksi.

Puhutaan vain saamea

Kielipesän toimintaperiaate on, että lapsille puhutaan vain saamea. Kielipesän hoitajat eivät myöskään käytä lasten kanssa suomea missään tilanteessa. Poikkeuksena ovat tilanteet, jos lapsen terveys tai turvallisuus on uhattuna. Kuitenkin kielipesän lapset saavat puhua vapaasti sitä kieltä, mitä haluavat.

– Kielen elvyttäminen ja siirtäminen vaatii ponnistuksia sekä kotona että kielipesissä. Mitä enemmän lapsella on kielikontakteja hoidon ulkopuolella, sitä peremmin lapsi oppii kieltä ja sitä enemmän lapsella on kieltä rikastuttavia kieliympäristöjä, Kuuva sanoo.

Saamelaiskäräjien mukaan lasten passiivinen kielitaito eli kyky ymmärtää kieltä alkaa kehittyä kielipesässä hyvin nopeasti. Kielipesässä kieli yhdistyy jatkuvasti konkreettisiin asioihin ja toimintaan, mikä tekee oppimisesta tehokasta. Kun lapsi kuulee saamenkielistä puhetta itselleen kiinnostavien leikkien, esineiden ja ihmisten yhteydessä, hän alkaa omaksua sanastoa nopeasti.

Lapsen kaksikielistyminen on pitkä prosessi. Varhainen, täydellinen kielikylpy on toiseksi tehokkain mahdollinen kielen omaksumisen muoto. Tehokkain ja luonnollisin tapa on tietenkin kielen oppiminen kotona. Suositeltavaa olisi aloittaa kielipesä niin varhain kuin mahdollista, jotta lapsi ehtii viettää useamman vuoden vahvasti saamenkielisessä ja saamelaiskulttuuria ilmentävässä ympäristössä ennen koulumaailmaan siirtymistä.

Saamenkielipesien tulevaisuus näyttää ensi vuodelle valoisalta ja toiminnalla on jatkuvuutta.

– Kielipesät ovat saamassa saman avustuksen opetus- ja kulttuuriministeriöltä kuin viime vuonna, joten toiminta jatkuu samoin resurssein ensi vuonnakin. Avustus haetaan vuodeksi kerrallaan, joten ensi vuotta pidemmälle emme kuitenkaan tiedä, Saamelaiskäräjien kielipesäohjaaja Petra Kuuva kertoo.

"Nyt kielipesä on poikinut uusia perheitä, joiden lasten vanhemmat ovat innostuneet niin paljon, että vanhemmista jompikumpi tai kummatkin ovat opiskelleet kielen. Ja monille inarinsaamen kieli on tullut jopa toiseksi taikka ainoaksi kotikieleksi."

Saamelaiskäräjät haluaa pitkäaikaisia ratkaisuja kielipesätoiminnan turvaamiseksi – ei ota kielipesätoimintaa järjestettäväksi

Saamelaiskäräjien hallitus käsitteli kokouksessaan joulukuussa kulttuuri- ja kielipesätoiminnasta tehtyä oikeudellista selvitystä ja kysymystä kielipesätoiminnan järjestämisestä ja tuottamisesta. Saamelaiskäräjien hallitus päätti kokouksessaan suunnitelmistaan saamelaisen kulttuuri- ja kielipesätoiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämiseksi.

Saamelaiskäräjät on saanut valmiiksi selvitystyön, minkä päätehtävänä on ollut selvittää millä keinoin ja ehdoin kulttuuri- ja kielipesätoiminta voitaisiin siirtää Saamelaiskäräjien järjestämäksi. Tämä oli otettu tavoitteeksi Saamelaiskäräjien kuluvan vaalikauden poliittisissa toimintaohjelmissa. Myös Inarin ja Sodankylän kunnat yhdessä Anarâškielâ servi ry:n kanssa ovat aloitteessaan esittäneet, että Saamelaiskäräjät ottaa kulttuuri- ja kielipesätoiminnan järjestääkseen.

Saamelaisen kulttuuri- ja kielipesätoiminnan yksi suurimmista haasteista on se, kenen vastuulla toiminta on. Selvityksen mukaan haasteiden ratkaisemista tulisi pohtia pitkällä aikavälillä kielipesätoiminnan pysyvyyden, laadun ja toimintavarmuuden turvaamiseksi. Selvityksen tuloksista käy ilmi, että voimassa olevan varhaiskasvatuslain mukaan Saamelaiskäräjät ei voi toimia kielipesäpalveluiden järjestäjänä kuntien tapaan. Kielipesätoiminnan tuottaminen kunnille Saamelaiskäräjäien toimesta edellyttäisi, että Saamelaiskäräjät perustaisi sitä varten erillisen yksityisoikeudellisen toimijan. Selvityksessä esitetyt vaihtoehdot vaativat tarkempaa arviointia ja lisäresursseja.

Saamelaiskäräjät on tyytyväinen kielipesätoiminnan kasvuun ja sen tuloksiin kielenelvytyksessä. Suomen valtion tuki kulttuuri- ja kielipesätoimille on ollut merkittävää ja tehnyt mahdolliseksi sen kasvun ja hienot tulokset. Nyt on kuitenkin tarpeen selvittää, millaisia muutoksia kielipesätoiminnan vakiinnuttaminen edellyttää lainsäädäntöön sekä toiminta- ja rahoitusrakenteisiin, jotta sen hyvät tulokset saadaan jatkossakin turvattua.

– Kielipesätoiminta on erittäin tärkeää ja toivon, että nykyiset toimijat voivat jatkaa, kunnes meillä on pitkäaikaisia ratkaisuja tilanteeseen. Toivon, että tarvittaessa kunnat kantavat vastuuta kielipesätoiminnan jatkuvuudesta, sanoo Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio .

Saamelaiskäräjien hallitus esittää, että osana opetus- ja kulttuuriministerin perustamaa saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämisryhmä laaditaan saamelaisen varhaiskasvatuksen sekä saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminnan tiekartta. Tiekartassa määriteltäisiin toiminnan pitkäaikaiset tavoitteet ja niiden edellyttämät toimet. Samalla Saamelaiskäräjien hallitus esittää Saamelaiskäräjien vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan, että jatketaan selvitystyötä siitä, voiko Saamelaiskäräjät toimia kielipesäpalveluiden järjestäjänä.

IBM