Paikallisuutiset

Saariselän huiput ovat tärkeitä tutkimuskohteita

Kesä on monelle luonnon tutkijalle vuoden tärkeintä työaikaa. Niin on myös Oulun yliopiston tutkijoille. Viiden hengen maantieteilijöistä ja biologeista koostuva tutkimusryhmä kiersi Saariselkää ja sen lähialueita heinäkuun lopulla.

Tutkimusalueita olivat Kiilopää, Kaunispää, Urupää ja Kurupää.

Tutkimuskohteena oli luonnon monimuotoisuus. Tutkija Tuija Maliniemi Bergenin yliopistosta (Norja) kartoitti tuntureiden kasvillisuutta.

– Käymme läpi samoja paikkoja kuin Matti Haapasaari 1960-luvulla, Maliniemi kertoo.

Tutkimuksen kannalta on tärkeä ylläpitää ja jatkaa kasvillisuusaineistojen keräämistä. Se on edellytys esimerkiksi ilmastonmuutostutkimukselle. Jo nyt voimme havaita kasvillisuudessa selkeitä eroja 60-luvulle.

Elollista ja elotonta luontoa kartoittamassa

Kasvillisuuden lisäksi tutkija Henriikka Salminen Oulun yliopistosta kartoitti samoilta alueilta elottoman luonnon monimuotoisuutta. Se tehtiin nyt ensimmäistä kertaa.

– Tarkastelimme esimerkiksi sitä, millaisia roudan, virtaavan veden tai tuulen jättämiä merkkejä tutkimusalueilla näkyy, Salminen selventää. Lisäksi kirjasimme havaintoja maaperästä ja kallioperästä, sekä korkeusvaihtelusta. Mukanamme oli myös tutkija Karoliina Huusko Oulun yliopistosta, joka keräsi maaperänäytteitä tarkempia laboratoriossa tehtäviä analyysejä varten.

Maliniemen ja Salmisen tarkoituksena on tämän kesän aineistojen pohjalta tutkia sitä, kuinka kasvillisuus ja eloton luonto ovat yhteydessä toisiinsa. Mitä enemmän vaihtelua elottoman luonnon suhteen näkyy, sitä runsaampaa myös kasvillisuus todennäköisesti on.

– On jännittävää palata syksyllä tietokoneen ääreen, ja katsoa mitä keräämämme aineistot meille tarkemmin kertovat, tutkijat pohtivat.

Myös retkeilijälle riittää tutkittavaa

Eloton luonto on kuin näyttämö, joka pysyy pystyssä, vaikka ilmasto ja kasvillisuus muuttuisikin. Se on luonnon perusta, ja siksi tärkeä tutkimuskohde. Maliniemi ja Salminen huomauttavat, että elotonta luontoa pitäisikin huomioida aktiivisesti ja pitkäjänteisesti myös ympäristönsuojelussa.

Jylhässä tunturimaisemassa ajatus elottomasta luonnosta näyttämönä näkyy selkeästi. Mutta tarkkasilmäiselle retkeilijälle luonnon havainnointi antaa enemmän missä tahansa maisemassa. Seuraavalla retkellä kiinnitä siis erityistä huomioita maanpinnan muotoihin, kallioiden koloihin sekä jään, veden ja tuulen niihin jättämiin jälkiin. Ne ovat kaikki osa elottoman luonnon monimuotoisuutta.

Tutkijoiden matka jatkuu Saariselältä vielä Ylläkselle, Pallakselle ja Kilpisjärvelle.

Lisätietoa tutkimuksesta: https://www.oulu.fi/maantiede/node/59343