Ihmiset

Sopuisa rinnakkaiselo on monikulttuurisuuden säilymisen edellytys

Taiteilija Oda-Liv Koivisto syntyi vuonna 1955 monikieliseen ja -kulttuuriseen perheeseen. Nimittäin Koiviston äiti oli Viipurista ja isä oli baltiansaksalainen. Oda-Liv on asunut Kaamasessa jo 25 vuotta. Mutta miten hän ajautui aikoinaan Kaamaseen?

– Samalla tavalla kuin moni muukin. Ensin täällä Lapissa käydään reissussa. Sitten tavataan se poromies ja jäädään sille tielle. Juuri se perinteinen tarina kävi minunkin kohdalla.

Oda-Liv löysi saamelaisen poromiehen Juhani Koiviston , jonka kanssa hän ehti tekemään luontaistilasta kodin ja pääsi nauttimaan porotilan emännän arjesta. Suvun ja perheen arki ja porotyöt imaisivat Oda-Livin nopeasti mukaansa. Nainen sai myös oman poromerkin poroineen.

– Kysyin kerran alkuaikoina isännältä, että mitä tehtäisiin ruuaksi tänään. Hän sanoi, että ootapas hetki ja mätkäisi keittiön tiskipöydälle jäisen, kokonaisen poronlavan. Ja tuumasi, teepä tuosta. Se oli semmoista ruoanlaittoa, mitä en ollut ennen etelässä asuessani kokenut, kertoo Oda-Liv hymyissä suin.

Luonto parantaa

Oda-Livillä ei ollut Lappiin tullessaan koulutusta vastaavaa työtä . Hän opiskeli Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja teki oppaan töitä saamelaismuseolla Inarissa. Etelässä hän oli toiminut copywriterina mainostoimistossa.

Sitten kohtasi suru ja Oda-Liv jäi leskeksi. Ihmiset alkoivat udella pian Oda-Liviltä, että palaako hän nyt etelään, kun mieskin kuoli.

– Sanoin heille, että minnekäs minä kotoani lähtisin.

Muutama päivä kuoleman jälkeen Oda-Liv meni perheen metsäpalstalle.

– Siellä oli meidän tekemää polttopuukasaa ja lasten risumajaa. Minulla tuli hirveä tarve huutaa metsään. Tunsin kuinka vankat männyn oksat ottivat minun suruni kantaakseen ja heinien päälle laskeutuivat kyyneleet kastehelmiksi.

Nainen palasi takaisin kotiin ja hänellä oli rauhallinen olo.

– Luonto ja metsä ovat paras apteekki ja lääkäri, paras pappi ja kirkko. Luonto on hirmuisen merkittävä ihmiselle. Sillä on hyvät terveysvaikutukset.

Porotilan emäntä piti porojaan vielä 10 vuotta isännän poismenon jälkeenkin.

– Minulla oli renki porohommissa. En nähnyt siinä olevan enää mitään järkeä, joten totesin itselleni, että nyt pitää tunteilu loppua. Ja niin möin karjani pois.

Monimuotoinen materiaali

Oda-Liv kävi Lapin yliopiston tarinamestarikoulutuksen vuonna 2009-2010 ja tutustui kurssikaveriinsa, rovaniemeläiseen Irene Kangasniemeen . Naisia yhdisti se, että molemmat tekivät matkailutöitä ja siinä ohessa myös käsitöitä.

– Meillä pätkähti päähämme järjestää yhteinen taidenäyttely.

Naiset työstivät taidetta omaan näyttelyynsä kolmen vuoden ajan käyttämällä uusiutuvia tai kierrätettyjä materiaaleja. Yhdestä taideteoksesta löytyy Irenen appiukon vanha lautasantenni, toisesta taas Jaskan valinnasta (paikallinen jäteasema) löydetty pyörä. Taiteilijat halusivat painottaa kestävää kehitystä ja luonnonvarojen harkittua käyttöä.

Nyt MULTIFORMES -Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttely on esillä Kakslauttanen Arctic Resortissa aina huhtikuun 2019 loppuun asti. Näyttely oli myös Lapin maakuntamuseo Arktikumissa Rovaniemellä ja Siidassa Inarissa.

– Multiformes tarkoittaa monimuotoisuutta. Vain monimuotoinen luonto voi selvitä. Monimuotoisuus näkyy näissä meidän töissämme materiaaleissa ja muodoissa.

Näyttelyn teokset haluavat muistuttaa hyvän luontosuhteen merkityksestä ja siitä, että luonto voi opettaa ihmisiä. Luonto on myös näyttelyn tarinoiden lähde.

– Haluamme herättää ajatuksia luonnon tarjoamista neuvoista ja niiden soveltamisesta ihmisten välillä matkalla kohti suvaitsevampaa ja moniarvoisempaa tulevaisuutta.

Ihmisen pitää oppia

Taiteilija Koiviston mukaan myös ihmisten kannattaisi opetella monimuotoisuutta, joka on suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden kunnioittamista.

– Kun luonto voi hyvin, niin ihminenkin voi hyvin.

Oda-Liv on huomannut yhteisen nimittäjän matkailijoissa. Se on kaupungistuminen. Sen myötä niin moni ihminen on jo erkaantunut luonnosta.

– Niillä ihmisillä ei ole sellaista luontosuhdetta, mitä meillä täällä pohjoisessa on.

Oda-Liv Koiviston taideteos nimeltä "Heimojen Tanssi" korostuu koko näyttelyn annista värikkyydellään. Se on tehty kansallis- ja kansanpukujen kankaista, koristeista ja koruista. Taulusta löytyy myös niin romaninaisen puvun pitsiä kuin saamelaisen gáktin hulpaa.

Yksi asia, mikä näyttelystä jää mieleen on vanha eräreppu. Laukku kuuluu Oda-Livin isälle Odert Lackschéwitzille , joka oli Lapinkävijä ja samalla myös erämies. 1950-luvun alussa Inarin kirkolla nuori mies Odert nousi linja-autosta suksineen ja reppuneineen. Hän pysähtyi Tenokodissa välillä tekemään polttopuita. Hän piti koko ajan reissuillansa päiväkirjaa. Tämä päiväkirjamerkintä on tehty Utsjoella 14.4.1954.

"Hieno sää. Pakkasta ja aurinkoista. Ailigas-tunturissa teräshanki, joka kurittaa suksenpohjia. Täällä on hyvä olla!"

Lapsista mallia

Taiteilija Koivisto muistuttaa, että lapset ovat paljon viisaampia kuin aikuiset. He kulkevat avoimin mielin ja silmin.

– Tapasin kerran pikkuisen pojan, joka oli tullut perheensä kanssa Lappiin lomalle. Nuorimies kertoi silmät innosta loistaen, kuinka hän oli nähnyt metsässä keijujen torvisoittokunnan.

Lapsi oli nähnyt metsässä torvijäkälää mättään päällä.

– Se osoittaa niin hyvin, että lapset osaavat katsoa pieniä asioita. Me aikuiset kuljemme helposti yksityiskohtien ohi, emmekä näe, että meidän elämämme koostuu pienistä puroista ja onnen muruista.