Ihmiset

Rainer Siirtola 70-vuotta

Saariselästä tuli kotikylä Kittilän pojalle

– Saariselkä on antanut minulle leivän vuodesta 1971 lähtien. Kävin tosin 70-luvulla mutkan etelässä, mutta palasin sitten Saariselälle takaisin. Täällä on ollut aina töitä tekevälle, täällä sitä on kasvatettu lapset, ja nyt kun 70 on mittarissa, niin mukavahan täällä on olla. Pysyy elämän sykkeessä mukana, kun katselee matkailukylän kehittymistä ja saa vielä jonkin verran olla itsekin siinä mukana yrittäjänä, tuumailee huhtikuun lopulla 70 vuotta täyttävä Saariselän Maja-Service Oy:n toimitusjohtaja Rainer Siirtola.

Rainer Siirtola tuli nuorena miehenä Saariselälle kotipitäjästään Kittilästä. Kittilässä on mukava käydä etenkin kesäisin, mutta Rainerille on jo täysin selvää, että vanhaan kotikuntaansa hän ei enää lähtisi asumaan. Eikä hän liioin voisi kuvitella, että olisi jossakin Rovaniemen kaupungissa asumassa ja eläkepäiviä viettämässä.

– Siinä saattaisi mennä taaksepäin, kun kulkisi kaupungissa eläkeläisten matkassa ja eläkeläisten paikoissa. Ei sellaisessa elämässä olisi uutta sykettä kuten täällä Saariselällä aina. Olen niin pitkään ollut Inarin kunnassa kirjoilla ja täällä on niin paljon hyviä väärtejä, että eihän sitä osaa täältä lähteä mihinkään. Inari on minulle rakas paikka.

– Saariselällä minulla on kaupat vieressä, kappeli kävelymatkan päässä. Lentokoneella pääsee äkkiä mihin haluaa ja ambulanssikin tulee tarvittaessa nopeasti, naurahtaa Rainer.

Rainer Siirtola on vielä mukana perustamansa Maja-Service Oy:n toiminnassa, kun ei ole vielä ihan täysin osannut eikä halunnut jäädä työelämästä pois.

– Olemme pikkuhiljaa luopumassa isoista kohteista, muta ne ensimmäiset hoitosopimusmajat, mitkä aikoinaan meidän vastuullemme tulivat, niistä pidetään kiinni ja ne on lupauduttu hoitamaan. Välillä käyn auttamassa vaimoa ja poikaani työtehtävissä, eivätkä he ole pois häätäneet. Olen kyllä yrittänyt pitää sen varan, että en ala neuvomaan liikaa. Tässä iässä kun herkästi tuppaa neuvomaan ja saattaa alkaa vielä kärtyksi, hän vitsailee.

Töitä riitti kellon ympäri

Saariselän majahuoltokonkari puistelee vähän päätään, kun hän muistelee, kuinka hän aikoinaan teki melkein kellon ympäri töitä. Se oli sitä aikaa, jolloin lumityötkin olivat Siirtolan vastuulla ja hän aurasi jopa Saariselän runkoteitä.

– Ei siinä ollut vapaa-ajan ongelmia silloin. Oli ne lumityöt ja polttopuuhuollot. Kesällä turvetin uusien majojen pihoja. Levittelin ruokamultaa viisi senttiä alle ja pistin päälle turpeen. Istutin myös puita. Monesti tulee katseltua niitä puita ja ihmeteltyä, kuinka isoiksi ne ovat vuosikymmenten saatossa jo kasvaneet.

Rainer teki aikanaan itse majojen polttopuut. Hän tilasi rankaa ja pilkkoi ne puiksi takapihallaan.

– Se oli halki, poikki ja pinoon, ja sitten puut kuskattiin majoille. Se oli jo helpompaa, kun sai tilata valmiit puut. Kinisjärven Tumpiltakin olen eräänkin kalikan aikoinaan tilannut ja hän olikin varma toimittaja.

Rainerilla oli aina – ja on edelleenkin – puhelin auki 24 tuntia vuorokaudessa. Hän sanookin, että majahuoltoyrittäjä on puhelimen kanssa naimisissa.

– Ainahan sitä tietenkin yritetään asiat hoitaa etukäteen niin, että majalla on kaikki tip top-kunnossa, kun vieraat tulevat. Jos puhelin ei soi, niin se on sen merkki, että majalla on kaikki kunnossa.

– Sitäkin tapahtui aikanaan silloin tällöin, että asiakas meni majan terassille vilvoittelemaan ja terassin ovi paukahtikin lukkoon. Sitten tuli puhelu sellaisen majan naapurista ja sieltä sanottiin, että tuolla naapuriterassilla heilutellaan käsiä pyyhkeet lanteilla, niillä on ovi lukossa ja pitäisi tulla aukaisemaan. Ja kun palveluammatissa ollaan, niin silloin lähdetään mihin kellon aikaan hyvänsä.

Rainer sanoo, että yksi työllistävä tekijä oli aikanaan sekin, että majahuoltoyrittäjä hoiti majan alkoholitäydennykset Ivalon Alkosta.

– Aikaahan siinä meni, kun sukkuloi Ivalon Alkon ja Saariselän väliä. Saariselkä otti harppauksen uuteen aikaan, kun kylään saatiin Alkon oma myymälä.

Viiden presidentin palveluksessa

Rainer Siirtola on ehtinyt ammatissaan palvella vuosikymmenten aikana monia ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös maailman valtionpäämiehiä ja Suomen presidenttejä.

– Olen ollut viiden presidentin palveluksessa. Ehkä Kekkonen oli minun sukupolven ihmiselle se, joka eniten jäi mieleen. Hänellä oli valtava karisma, mutta siitä huolimatta hän oli hyvin tuttavallinen ja pystyi istumaan kahvipöytään kenen kanssa tahansa. Se oli 70-lukua, kun sain toivottaa Retkeilykeskuksen portsarina Kekkosen seurueineen tervetulleeksi illalliselle. Suljin Sinisen Luttopirtin ovet ja jäin sinne sitten turvamiesten kanssa seuraamaan ruokailua.

Kerran Rainer sai kunniatehtävän perata Kekkoselle ahvenet, joita hän oli seurueensa kanssa pilkkinyt Porojärvellä Käsivarren suunnassa. He tulivat Käsivarresta helikopterilla Saariselälle ahvensaalis mukanaan.

– Adjutantti Lasse Wächter löi minulle käteen muovipussillisen kalaa. Siellä oli punalihaistakin, mutta Wächter sanoi, että presidentille pitää perata ahvenet. Muut saavat syödä muuta kalaa, mutta Kekkoselle piti kuulemma valmistaa ne ahvenet, hän kun ei normaalisti Lapin ahventa saa.

Mauno Koiviston presidenttivuosina Rainer vei kerran Maunon puolison Tellervon matkalaukun Saariselältä Ivalon lentokentälle. Kun Koiviston seurue oli lähtenyt kohti lentokenttää, meni Rainer välittömästi majalle katsomaan, ettei sinne ole mitään jäänyt.

– Se on minulla selkäytimessä, että kierrän huoneet ja käyn läpi makuuhuoneiden yöpöydän laatikot, jos niihin on jotain unohtunut. Kuinka ollakaan, niin nyt oli Tellervolta jäänyt majalle kokonainen matkalaukku. Soitin heti adjutantille ja kysyin, että mitähän nyt, kun täällä on matkalaukku. Adjutantti sanoi, että lähde heti tuomaan sitä kentälle.

Rainer kysäisi adjutantilta, että kuinkahan nopeasti hän uskaltaa ajaa. Hän tiesi, että kiire on, ja vuorokone, jolla vieraat liikkuivat, oli pian lähdössä. Adjutantti vastasi, että aja niin nopeaa kuin pääset.

– Hän antoi minulle numerokoodin, joka piti kertoa poliisille, jos olisi sattunut niin huono tuuri, että poliisi pysäyttää. Ja kun olisin kertonut sen koodin, niin poliisiauto olisi kuulemma mennyt keulaan saattajaksi ja pistänyt pillit päälle.

Lentokentällä Rainer ohjattiin ajamaan autonsa kiitoradalle koneen vierelle. Hän luovutti kapsäkin adjutantille ja ajoi portin ulkopuolelle.

– Kun ei ollut enää kiirettä, niin jäin katsomaan koneen rullauksen. Joku heilutti koneen ikkunasta kättä. Aurinko häikäisi niin, etten nähnyt kuka siellä vilkuttaa, mutta olisikohan ollut Tellervo Koivisto itse, epäilee Rainer.

Ulkomaisista arvovieraista Rainerin mieleen on jäänyt muun muassa liittokansleri Helmut Kohl . Hän jäi mieleen tietysti jo siksi, että oli kooltaan kuin karhu. Kohl halusi viedä Saksaan tuliaisiksi porontaljan ja Rainer sai tehtäväkseen sen hankkimisen ja luovuttamisen liittokanslerille. Myöhemmin Raineria hymyilytti, kun hän näki valokuvista, kuinka Kohl nousee koneeseen Ivalon kentällä. Hänellä oli kädessään läpinäkyvä muoviputki, jonka sisällä tuo porontalja oli. Liittokansleri ei ollut halunnut laittaa taljaa matkatavaroiden joukkoon.

Rainer tuumailee, että protokolla on vuosikymmenten saatossa ehkä muuttunut rennommaksi.

– Se oli aikoinaan ehdoton bravuuri, että kun pääjohtaja oli lähtemässä majalta, niin minut kutsuttiin sinne hyvästelemään. Nyt vanhat pääjohtajat alkavat olla eläkkeellä ja protokollakin on muuttunut niin, ettei siellä tarvitse välttämättä olla hyvästelemässä. Aikoinaan pidettiin hyvin paljon palavereja turvamiesten ja adjutanttien kanssa ennen tärkeitä vierailuja. Niissä käytiin läpi turvallisuusasioita ja mitä tapahtuu sitten, jos aikataulut eivät toteudukaan sovitulla tavalla. Nykyään palavereja ei juuri pidetä, ellei jotakin uutta kerrottavaa ole.

Saariselkä kaipaa kylätaloa

Rainer Siirtola on ollut aktiivisesti mukana Saariselän kyläyhdistyksen toiminnassa vuosikymmenet. Tänä keväänä hän halusi jo luopua kyläyhdistyksen puheenjohtajuudesta, mutta jäi vielä hallitukseen, koska haluaa omalta osaltaan olla tekemässä töitä kotikylänsä hyväksi niin pitkään kuin terveyttä ja mielenvirkeyttä riittää.

Hän sanoo, että Saariselän kyläyhdistys on jo vuosia toivonut, että kylästä löytyisi kyläyhdistykselle oma tila, jota voisi pitää kylätilana, jos ei peräti kylätalona.

– Sitä on toivottu ja odotettu, ja on toivottu asiaan myös vastakaikua kunnalta. Kyläyhdistyksen kokouksissa on monesti tuotu esille huoli siitä, että nuoria ei tahdo saada kyläyhdistykseen mukaan. Jos olisi oma toimitila, niin sehän innostaisi mukaan myös nuoria ja nuoret kasvaisivat siinä mukaan kyläyhdistyksen touhuihin, sanoo Rainer.

Saariselällä on toivottu, että kyläyhdistys saisi toimitilan vaikkapa Siulasta tai Saariselän vanhasta päiväkodista sen jälkeen, kun kunta rakentaa kylän lapsille uuden päiväkodin.

– Me saariselkäläiset odotamme kovasti, että Siula saisi uuden omistajan ja hän saisi eloa taloon. Ehkä sieltä löytyisi toimitilaa kyläyhdistykselle. Toki olisimme mielissämme, jos tuo tila löytyisi vaikkapa Saariselän nykyisestä vanhasta päiväkodista. Ja onhan kylässä myös metsästysseura ja kalastusseura, jotka voisivat olla kiinnostuneita tuosta päiväkotirakennuksesta ja maksaa ylläpidosta pientä vuokraa kunnalle. Kunnan kanssa on usein puhuttu tästä kylätalo-ongelmasta. Riitaa meillä ei ole aiheesta ollut. Aikoinaan istuin käräjäoikeudessa 12 vuotta ja siellä opin, että asioissa pitää edetä keskustelemalla ja sopimalla, sanoo herastuomarin arvonimen saanut Rainer Siirtola.

Rainer sanoo, että moni Saariselän vieras on kysynyt vuosien varrella, onko kyläyhdistyksellä omia illanviettoja omissa toimitiloissaan. Kaikki kun eivät halua istua majoitushuoneessa tai ravintolassa lomansa aikana.

– On pitänyt vastata, ettei sellaisia toimitiloja ole. Käyttöä ja tarvetta toki olisi monella tavalla. Kun Saariselkää on tarkoitus kehittää matkailukylänä, niin silloin pitää muistaa, että tämä on myös kylä, jossa asuu kyläläisiä, näiden Saariselän yritysten työntekijöitä ja toki yrittäjiäkin. Tämän pitäisi olla meidän kyläläisten viihtyisä asuinpaikka.

Rainer sanoo, että monia Saariselän kyläyhdistysten kokouksia on pidetty VPK:n tiloissa ja milloin missäkin. Monesti on oltu jonkun kotonakin kokousta ja palaveria pitämässä.

– Olemme kiitollisia VPK:lle, mutta tietenkin sen omat tarpeet menevät aina kyläyhdistyksen edelle kiireellisyysjärjestyksessä. Joskus olemme olleet Saariselän kappelin kahviossa haitariväliseinän takana. Kirkko on kuitenkin auki 24 tuntia vuorokaudessa ja joskus sen seinän läpi kuuluu kirkkosalin puolelta melkoinen keskustelu, etenkin, jos siellä on puheliaita ulkomaalaisia.

Rainer on Saariselän kirkon perustajajäsen ja hänen sydämessään läikähtää lämpimästi, kun hän ajattelee Saariselän kirkon historiaa.

– Saimme kirkon juuri kirkkoa ajatellen kylän upeimmalle paikalle. Ja kirkon alttaritaulu, näkymä ikkunasta metsäiseen maisemaan, on aina ajan tasalla. Kirkon asioissa olen sillä tavalla mukana, että toimin tarvittaessa siellä suntiona.

Saariselkää kehitetty hyvin

Saariselän vanhimpiin yrittäjiin ja kyläläisiin kuuluva Rainer Siirtola sanoo, että Saariselkä on kasvanut vuosikymmenten saatossa vetovoimaiseksi matkailukyläksi ja Inarin kunnassa Saariselän kehittäminen otetaan vakavasti.

– Alkuaikoina minusta ja varmasti monesta muustakin saariselkäläisestä tuntui, että tuo tunturi on liian korkealla eikä Ivalossa oikein ymmärretä mikä Saariselkä on ja mitä tästä voi tulla. Tervahaudan Vote oli uranuurtaja silloin, kun toiset vielä kunnassa vähän epäilivät. Minusta tuntuukin, että Voitto sai aikanaan kunnallisvaaleissa tunturista ääniä yli puoluerajojen.

– Me jotka jotain vielä muistamme vuosikymmenten takaa, muistamme monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Aikoinaan liippasi läheltä, ettei kylpylä olisi noussut oikeastaan juuri tuohon missä Siula on nyt. Siulan suhteen toivon, että se saisi pian uuden omistajan ja hän ryhtyisi kehittämään taloa.

Kaunispään rakentamista Rainer on viime aikoina seurannut mielenkiinnolla. Kaunispää-tunturin eteläpuoli on alkanut täyttyä nopeasti ja lisää rakennuskantaa taitaa olla vielä tulossa.

– Kehitys on ollut nopeaa, kun etelärinnettäkin katselee. Mutta ei tässä auta kovin alkaa arvostelemaan sitä, että uutta rakennetaan ja myös puurajan yläpuolelle. Alkaa muuten tuntua siltä, että olenko minä liian nopeasti alkanut vanhentua…

Kesällä Pohjanmaalle

Rainer Siirtola on jo pitkään viettänyt kesälomiaan Etelä-Pohjanmaalla Peräseinäjoelta ostetussa mummonmökissä. Jotkut aikoinaan ihmettelivät, mikä saa Lapin-miehen viettämään kesäänsä Peräseinäjoen lakeuksilla. Rainer vastasi, että juuri lakeus häntä tunturien miehenä viehättääkin.

– Kun meillä oli aikoinaan Atrian maja, niin siellä sain tutustua pohjanmaalaisiin. He ovat mukavia ja reiluja ihmisiä kuten me lappilaisetkin.

Rainer tunnetaan myös sahansoittajana, ja kesällä sahansoittajaa tavataan pyytää mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin ja juhliin, jotta siellä kuultaisiin sahan soivan. Aina aika ei riitä kaikkialle, mutta tänä kesänä Rainer ja Airi aikovat suunnata Kaustisen kansamusiikkifestivaaleille. Rainer on kutsuttu sinne esiintymään ja hän tietää jo etukäteen, että siellä saa tavata monia vanhoja pelimanniystäviä.

– Saha on hyvin herkkä soitin. Jos soitan sahaa pelimanniporukassa, niin saha on kuin piste iin päälle. Ei sitä voi soittaa koko iltaa, muuten joku sanoo, että vieläkö se volistaa tuota sahaa. Viime aikoina olen yhä enemmän alkanut soittamaan kanteleen säestyksellä. Minä arvostan kannelta ja sen ääntä, ja se on herkkä soitin siinä missä sahakin.

– Minulla on hyvä sävelmuisti, kuten oli sedälläni, mestaripelimanni Leo Siirtolalla . Kun kaksi kertaa kuuntelen kappaleen, niin soitan sen sitten. Nuotteja en ole opiskellut, kuten ei setäni Leokaan niistä perustanut. Toki se tässä iässä alkaa olla niin, että pitää sitten myös harjoitella sitä sävelmuistia ja opetella kappaleita kotona aikaisemmin kuin ennen.

– Kun 70 lähestyy, niin yhä enemmän on alkanut tuo soittopuoli kiinnostaa. Myös sen vuoksi olen vähentänyt sitten työtehtäviä enkä tee enää ympäri pyöreitä päiviä kuten nuorempana. Suunta on tässä iässä se, että tämä päivä on äkkiä illassa ja seuraava päivä tulee, jos on tullakseen. Äskettäin Anne -tytön 9-vuotias poika ihmetteli, että kyllä sinä olet pappa vanha. Minua alkoi naurattamaan, kun ajattelin, että lapsen suusta se totuus tulee. Katsoin Mikoa ja lohdutin poikaa, ettei pappa ole vanha, mutta pappa on vain aikaisemmin syntynyt, sanoo merkkipäiväänsä perhepiirissä viettävä Saariselän yrittäjäkonkari Rainer Siirtola.

”Me saariselkäläiset toivoisimme, että jostakin löytyisi sopiva tila kyläyhdistyksen toiminnoille. Sitä olemme miettineet, että voisiko Saariselän vanha päiväkoti soveltua kylän eri toiminnoille. Tai kun Siula saa uuden omistajan ja siellä alkavat puhaltaa uudet tuulet, niin kuka tietää vaikka kylätalolle olisi neuvoteltavissa tilat sieltäkin...joka tapauksessa yhteinen kylätila olisi tarpeen monella tavalla.”