Hyvinvointi

Tavoitteena on itsensä haastaminen

Ylen Mennään metsään-kampanjan polkujuoksukiertue saapui Urho Kekkosen kansallispuistoon heinäkuun alussa. Polkujuoksulle osallistui lähemmäs sata osallistujaa.

Polkujuoksutapahtumat ovat monelle harrastuksen suola. Tapahtumissa ei kilpailla toisia aikaa vastaan, vaan tavoitteena on itsensä haastaminen, uudet maisemat sekä onnistumisen tuoma hyvän olon tunne.

Mennään metsään kampanjan polkujuoksukiertueen ideoijana ja yhteislenkkien vetäjänä toimii Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava tuottaja Marko Krapu , joka kiertää kiertueen aikana jokaisessa Suomen 40 kansallispuistossa. Kampanja tavoittelee 40 000 juostua tai käveltyä kilometriä. Polkujuoksu kiertue sai alkunsa viime vuonna, jolloin Krapu osallistui Hossan kansallispuiston avajaisiin.

−Teimme lähetystä Ylelle ja lähdin töiden jälkeen juoksemaan Hossan upeisiin maisemiin. Olin haltioitunut. Asun Pohjanmaalla ja Hossa on ollut meiltä kolmen tunnin ajomatkan päässä, enkä ole ikinä edes tiennyt tätä paikkaa, muistelee Krapu.

Krapu ajatteli, että onkohan olemassa muita, samankaltaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä näistä paikoista.

−Ja siitä alkoi itää ensimmäinen idean siemen tälle tapahtumalle, Krapu kertaa Kiilopäällä.

−Sitten törmäsin Suomi 100-vuoden tutkimustuloksiin, joissa kysyttiin, mikä Suomessa on parasta. Vastaus oli useasti luonto, ja se nousi koko ajan esille.

Niinpä kansallispuistot haluttiin tuoda lähemmäksi suomalaisia.

−Siitä syntyi lopullinen idea, että kierretään kaikki 40 kansallispuistoa ja näytetään suomalaisille, millaisia aarrearkkuja täältä Suomesta oikein löytyy. Polkujuoksu valittiin siihen sitten etenemismuodoksi, senkin takia, että kansallispuistot tarjoavat niitä luontoelämyksiä juuri näillä poluilla, Krapu kertoo.

−Me Ylellä haluamme lisätä luonnossa liikkumista ja ihmisten onnellisuutta tämän kampanjan myötä, Krapu sanoo.

Koukuttava sysäys

Marko Krapu itse löysi polkujuoksun kahdeksan vuotta sitten. Hänellä oli taustalla pitkä jalkapallotausta.

– Jossaki vaiheessa, kun lapsia tuli ja omat paikatkin alkoi vähän ränkläämään, piti alkaa keksiä jotain muuta urheilulajia. Ensin juoksin maanteillä katumaratonia, mutta siitä ei tullut mitään, sillä polveni ja nilkat eivät tykänneet iskutuksesta.

Niinpä Marko ajautui pururadoille ja metsäpoluille. Hän mietti, miksi ei ollut metsiköissä ennen juossut.

– Lapsena sitä ei muualla juostukkaan kuin metsissä. Mihin se kaksikymmentä vuotta katosi siitä välistä, kyselee Marko.

Mies jäi koukkuun polkujuoksuun. Lajina se ei ollut vielä mitään suurta Suomessa.

–Ei ollut vielä edes termiä "polkujuoksu". Kansainvälisesti puhuttiin trail running-nimellä. Se oli Amerikoissa jo silloin iso laji.

Hiljalleen polkujuoksu alkoi levitä Suomeen ja tuli jo ensimmäisiä kilpailujakin.

– Osallistuin ensimmäiseen polkujuoksukisaan, joka oli maraton. Se oli hurja kokemus fyysisesti, mutta se oli niin koukuttava sysäys, että halusin tätä lisää. Siitä asti olen juossut vain poluilla ja metsässä, Marko kertaa.

Kokonaisvaltainen laji

Polkujuoksu on kokemuksesta riippuen 20-50% raskaampaa kuin tasasella maalla juoksu. Se on kaikinpuolin kokonaisvaltainen laji, jossa kaikki lihakset joutuvat töihin. Keskivartalolla haetaan tasapainoa. Laji vahvistaa nilkkoja ja polvien jänteitä sekä lihaksia juuri maaston epätasaisuuden takia.

– Jalkapohjalihaksetkin joutuu töihin. Joka paikkaa kolottaa ensimäisen lenkin jälkeen. Käsiäkin joutuu käyttää tasapainon takia.

Polkujuoksua voi myös harrastaa lumipeitteen aikaan. Koiranulkoiluttajat ovatkin polkujuoksijan parhaat kaverit, sillä he tamppaavat polkuja lumiaikaan.

– Laduilla ei saa harrastaa polkujuoksuja, muistuttaa Krapu.

Polkujuoksemaan pystyy lähtemään tavallisilla juoksukamppeilla.

– Sitten jos lähtee hifistelemaan, löyty juoksijalle polkujuoksukenkiä. Niissä on ominaisuutena vedenpoisto. Polkujuoksukenkä pumppaa veden ulos, kun taas normilenkkarissa vesi jää yleensä kengän sisälle ja kenkä muuttuu raskaaksi. Kengistä löytyy myös erilaisia iskun vaimentajia ja varvassuojia, lisäksi niiden pito on liukkaalla parempi. Polkujuoksukenkävalikoima on nykypäivänä laaja.

Marko Krapu suosii myös polvisukkia, jotka suojaavat sääriä varvikon ja risujen raapimiselta.

–Sitten jos lähtee pidemmälle lenkille, juomareppu on pitää olla selässä.

Polkujuoksun yksi ominaisuus onkin, että juoksija kantaa oman energiansa mukanaan. Se tuo oman haasteensa lajiin. Polkujuoksun kilpailupuoli on yleistynyt valtavasti.

Porometsältä polkujuoksulle

Ivalosta kotoisin oleva Kristiina Ranttila osallistui Kiilopää polkujuoksutapahtumassa 12 kilometrin matkalle.

– En ole aiemin harrastanut varsinaista polkujuoksua, mutta lapsenahan juostiin pelkästään poluilla, siitä tuo laji tuttu, Kristiina Ranttila kertoo maaliviivalla.

– Näin vanhempana vaan ei ole enää niin vikkelät jalat ja siksi joutuu olemaan tarkkana juurien ja kiven nokkien kanssa, lisää Ranttila.

Kristiina Ranttila luki netistä kansallispuistojen polkujuoksukiertueesta.

– Ensin oli tarkoitus osallistua Lemmenjoen polkujuoksuun, kaveriperhe houkutteli kuitenkin mukaan Kiilopäälle. Meitä oli viiden hengen porukka.

Myös vuotsolaiset Maiju Saijets ja Mika Keskitalo sekä heidän tyttärensä Sárá-Márja ja Áile kävivät urheilemassa koko perheen voimin. Isä tyttärineen osallistui juosten viiden kilometrin matkalle ja Maiju-äiti taittoi reitin kävelyryhmässä. Poromies Mika Keskitalo harrastaa juoksemista vapaa-ajallaan. Hänellä on nyt ollut takanaan pitempi tauko. Viimeisin suoritus on vuoden 2008 Tukholman maratonilta.

−Tänään oli mukava lenkki tutuissa maisemissa. Polkujuoksu ei lajina ole niinkään uusi. On tultu lenkkeiltyä poluilla ennenkin, kertoo Mika Keskitalo.

−Vähän piti varoa irtokiviä, ettei kompastu, kuvailee Áile maaliviivalla.

−Vauhti oli rauhallinen ja vaaralliset paikat käveltiin, lisää isä.

−Kannatti ehdottomasti tulla polkujuoksuun tänne Kiilopäälle, kaikki sanovat yhdestä suusta.

Me Ylellä haluamme lisätä luonnossa liikkumista ja ihmisten onnellisuutta tämän kampanjan myötä.