Ihmiset

Sesonkityöläinen julkaisi runokirjan

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kimmo Panula julkaisi runoteoksen Mitä vittua! menneenä kesänä. Kimmo Panula on seksuaaliterapeutti, posetiivari ja Lapin sesonkityöläinen. Panulan elämäntilanne laittoi miehen purkamaan ajatuksiaan runoteokseen. Mies on toisen polven runoilija, sillä hänen isänsä on lausunut runoja.

Nyt mies opiskelee parhaillaan erä- ja luonto-oppaaksi. Hän kävi Tankavaarassa kaivamassa kultaa kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ollut töissä Tankavaaran Kultakylässä ja Saariselällä ohjelmapalveluyrityksessä.

– Lappi on paikka, jossa oli helppo aloittaa elämä alusta, sanoo Kimmo Panula.

Runoilija Kimmo Panula kokosi viime talven ajatukset yksiin kansiin ja niinpä heinäkuussa uunista ulos tuli tuore runokirja "Mitä vittua!". Panulan elämäntilanne laittoi miehen purkamaan ajatuksiaan runoteokseen. Mies on toisen polven runoilija, sillä hänen isänsä on lausunut runoja.

– Myös veljeni on julkaissut runokirjoja.

Ajatuksia paperille

Runoteos Mitä vittua! on tietyllä tavalla provosoiva runoteos, niin kuin hän itse kuvailee kirjaansa. Panulan runot kertovat Lapissa olemisesta, avioerosta ja tunteista sekä siitä mitä on tehdä runoja.

– Tämä runon kirjoittelu on ollut tälläistä itseterapiaa. Haasteellista oli kirjoittaa niin, että joku toinen saisi näistä minun teksteistä jotain irti. Jokaisella on jotain sanottavaa ja jokainen tuntee, mutta kuka niitä ajatuksian uskaltaa alkaa laittamaan paperille, runopoika pohtii.

Kimmo Panulalla oli korkea kynnys julkaista oma runokirja, mutta kuitenkin hän rohkaistui ajatukselle. Hän julkaisi teoksen omakustantaisena. Mies pelkäsi eniten sitä, miten ihmiset reagoivat hänen teksteihinsä. Kimmo Panula piti elokuun lopulla Tankavaaran Kultakylässä runoillan, jossa hän luki yleisölle omia tekstejään. Muutama tilaisuudessa ollut ihminen oli tullut kertomaan Kimmolle, että runot koskettivat heitä.

– Ja se on minusta hienoa. Ketkä tuntevat minut ovat sanoneet, että löytävät minut runoistani. Ja moni on ostanut runokirjan myös omakseen, iloitsee Panula.

Miehille ennakkoluulottomasti

Panulan teoksesta löytyy myös runo Lapin kesästä.

– Eino Leino on tehnyt tunnetun runon myös Lapin kesästä. Ja hiukan toisenlaisen runon. Minun Lapin kesä on vähän erilainen., miettii runoilija.

Kimmo suosittelee teostaan suomalaisille miehille, jotka eivät ole koskaan lukeneet mitään.

– Ja niille, jotka ajattelee, että runon pitää olla jotain isänmaallista paatosta. Myös sellaisille , jotka opettelevat tuntemaan itseään ja elämäänsä.

– Jouko Turkkahan on sanonut, että runojen kirjoittaminen on vain keski-ikäisille, itsensä terapioiville naisille. Mutta minä haluan sanoa, että ne ovat keski-ikäisille miehille, jotka tuntevat paljon ja sanovat vähän. Paitsi tietenkin kännissä.

Runoissa käsitellään myös suoranaisesti seksiä.

– Sillä olenhan viisikymppinen mies. Kuvittelin teininä, että seksuaalisuus on kauan sitten kadotettua, mutta huomaankin, että se on elämässävieläkin läsnä ja ohjaa paljon elämän valintoja. Suomalaisille ne ovat arkoja asioita.

Kimmo Panula haluaa kannustaa muitakin tekemään runokirjoja.

– Monilla on pöytälaatikossa on tekstejä, niin viekää niitä eteenpäin. Ja työstäkää niitä. Ja tehkää runokirjoa, Kimmo kannustaa.

Elämäntilanne laittoi miehen purkamaan ajatuksiaan runoteokseen.

Run Rudolf run

Hiki tippuu karvalakin alta

Run Rudolf run kiljuu brittipenska.

Aasialaisturisti on maksanut porosafarista 120 euroa ja

multa loppuu peliaika.

Epäluuloiset elukat aitauksessa,

reet väärässä paikassa.

Otsalampun valossa vilkkuva keltasilmä,

mikä on valjaan väri?

Pakkanen puristaa pakokauhua

häpeän kylmänkusi housussa.

Yritän tuntu kerrallaan,

viisikymmentä metriä,

kiskon,

seviän tulipaikalle, kodalle, toimistolle.

Uusi ryhmä once in lifetime Sydneyssa.

Minulle päivän kolmas.