Ihmiset

”Nahkahattuinen Lohenpaistaja on poissa”

Aarre Jokela syntyi 24.9.1940 Kemissä työläisperheeseen ja kuoli Rovaniemellä 30.11.2017. Aarren nuoruudessa perheellä oli tiukkaa taloudellisesti. Hänen isänsä sairasti pitkään ja kuoli, kun Aarre oli 12 vuotias. Vanhempien sisarusten avioiduttua ja muutettua pois kotoa, jäi hän huolehtimaan äidistään ja nuoremmasta veljestään, jotta tämäkin sai koulunsa päätökseen. Lapsuuden ja nuoruuden Aarre vietti lapsuuskodissaan Kemin Ristikankaalla. Avioiduttuaan hän muutti Keminmaalle ja tuon ajan mukaisesti rakensi omakotitalon perheelleen kodiksi. Eläkevuosien alkupää kului Keminmaalla vaimon vielä ollessa töissä, mutta vaimonkin eläköidyttyä he muuttivat Rovaniemelle.

Työelämään Aarre siirtyi 16-vuotiaana Kemi Oy:n palvelukseen, josta hän eläköityi yli 40 palvelusvuoden jälkeen. Hän ehti työuransa aikana toimia useissa eri tehtävissä (asentajana, tarkastajana, työnsuunnittelijana sekä työnjohtajana). Aarre säilytti aktiivisuutensa uuden tiedon omaksumiseen koko työuransa ajan ja hän oli tyytyväinen saamiinsa metsäteollisuuden monipuolisiin haasteisiin. Hän on saanut työskennellä muun muassa junien, hinaajien, trukkien ja kuorma-autojen parissa.

Vesillä liikkuminen, kalastus ja metsästys olivat harrastuksina Aarrella jo nuorena aikuisena. Aarre kertoi, että nuorena hänellä oli unelma veneestä, joka startataan avaimilla. Vuosien saatossa tämä unelma jalostui piirustuksiksi hyvän ystävän avustuksella ja veneenrakennusprojekti alkoi. Veneen rovi tilattiin valmiina veneveistämöstä ja kaikki muu sitten tehtiin itse (kuorma-auton moottorin muuttaminen merikäyttöön mukaanlukien). Tämän veneprojektin myötä näki päivänvalon M/S Alli. Veneilyharrastuksen jatkuessa unelma jalostui ja M/S Allin puurakenteiden kunnostuksen tullessa ajankohtaiseksi pieni muutos oli ollut suunnittelun alla jo jonkin aikaa – sauna veneeseen. Tuumasta toimeen ja M/S Alli muuttui saunalliseksi veneeksi, puukiuas ja suihku kuuluivat siitä lähtien saunan varustukseen. Moottoriveneen valmistuttua Aarre liittyi Kemin Moottorivenekerhoon ja osallistui toimintaan aktiivisesti parin vuosikymmenen ajan. Mansikkanokan majasta Aarre oli ylpeä, että hänellä oli ollut mahdollisuus osallistua sen rakentamiseen kerhon toiminnassa mukana ollessaan. Mansikkanokan maja on nykyisin Kemin kaupungin matkailunedistämiskäytössä. Aarrella oli mahdollisuus vierailla majalla viime kesänä ja hän oli otettu ystävällisestä vastaanotosta, kun kaupungin työntekijä esitteli vanhalle miehelle majan nykyistä käyttöä. Veneilyn lisäksi kalastus oli sydäntä lähellä. Keväisin jäiden lähdön jälkeen suuntasi Aarre kalaan Sarven saaristoon. Kesäisin oli lohenpyyntiä ja syksyisin kutusiianpyyntiä Kemijoella. Kesäinen saalis eli lohi muuttui syksyllä ruskan aikaan retkievääksi patikkaretkille. Aarre tunnettiin tunturissa paremmin nimillä Lapin Aarre tai Nahkahattuinen Lohenpaistaja. Aarre arvosti tunturissa liikkumista ”hyvällä porukalla” eli hän arvosti ystäviä ja perinteeksi muuttuneita syksyisiä patikkaretkiä.

Luonteeltaan Aarre oli avulias sekä hänen oli helppo tutustua ihmisiin. Hän ystävystyi esimerkiksi eteläsuomalaisen veneilijän kanssa korjatessaan hänen venettä Haaparannan satamassa parin hyvän ystävänsä kanssa yhdessä. Merellä ja kairassa hän aina halusi tarkistaa tarvitaanko apua, koska seuraava mahdollinen auttaja voi olla liian kaukana. Hänellä oli myös kunnia auttaa viranomaisia veneillessään. Elämänviisautena hän aina muistutti että ”sen mitä teet tee se kunnolla, koska ihmiset eivät kysy kauanko meni vaan kuka sen teki”.

Aarrea jäi kaipaamaan vaimo, poika perheineen ja tytär perheineen.